torstaina, maaliskuuta 31

Uutispläjäys

Aivokuollut Schiavo kuoli viimein ja Paavi lienee kuolemaisillaan. Niinistö haluaa presidentiksi aivan kuin Hillarykin. Siinä ne tärkeimmät uutiset muutaman päivän ajalta. Ai niin, maakin järisi taas jossain päin.

Kämpilläni on kaksi karvaista naista. Kumpikin niistä lähinnä syö ja nukkuu. Ne tulevat jopa sänkyyn kanssani...

Muistakaahan tarkistaa kalenterinne, ettei huomenna tule eteen liian kovia yllätyksiä.

keskiviikkona, maaliskuuta 30

Lämmintä

Näin jotenkin levottomia unia. Ei nyt ihan painajaisia, mutta jättivät kuitenkin kovin epämiellyttävän olon. Onneksi taivaalla loistava valopallo muuttaa fiiliksen heti huomattavasti positiivisemmaksi. Vielä kun lämpötila tästä vähän nousee, voi harkita lenkkeilykauden aloittamista. Rullaluistimia on turha laittaa jalkaan ennen kuin kaupunki päättää ystävällisesti lakaista kadut talven hiekoista.

tiistaina, maaliskuuta 29

Mitäs sitten

Kun aloitin bloggaamisen, otin tavoitteekseni tehdä päivityksiä säännöllisesti kerran vuorokaudessa. Viime aikoina tuon tahdin ylläpitämisestä on tullut aina vain vaikeampaa. Päässäni vallitsee jonkinlainen kokonaisvaltainen tylsyys. Mikään ei oikein kiinnosta. Kaikki sanomisen arvoinen on sanottu jo aikaisemmin. Turha redundanssi on perseestä.

Ainut ajatuksia herättävä asia on taas yllättäen ihmisten (amerikkalaisten) tyhmyys. Kuinka ollakaan. Tappakaa itsenne jenkit ja antakaa planeetta meille järkeville. Niin. Tähän liittyen pohdin kovasti, olisiko mielipiteeni politiikkaa kohtaan muuttumassa. Epäkohdat ärsyttävät yhä enemmän ja tunne siitä, että jonkun tarttis tehdä jotain, kasvaa.

Vaan homma tyssää aina siihen tosiasiaan, että yhden pienen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat niin kovin mitättömät. Sen lisäksi elän Suomessa, jonka vaikutusvalta maailmanpolitiikassa on käytännössä olematon. Toki omassa maassammekin olisi paljon korjattavaa, mutta miksi vaivautua, kun pahimmat ongelmat ovat ihan muualla. Suurvaltojen räikeät vääryydet hautaavat alleen Suomen piskuiset ongelmat.

Ainut vaikuttamisen vaihtoehto tavalliselle pulliaiselle näyttäisi olevan seuraavanlainen tapahtumaketju (kesken toistaiseksi):

1. Bodaa hillittömästi
2. Voita kehonrakennuskilpailuja.
3. Lähde jenkkeihin elokuvanäyttelijäksi
4. Tee läjä aivottomia äksönspektaakkeleita
5. Kerää kansan suosio
6. Pyri kuvernööriksi
7. Pelasta maailma

maanantaina, maaliskuuta 28

Loppukevään rutistus

Mielestäni sangen oudoista syistä johtunut pikku loma koulusta alkaa olla lopuillaan. Pääsiäinen, onko se jokin eläin? Oli siitä ainakin sen verran hyötyä, että sai rauhassa ahertaa muutaman harkkatyön parissa. Nyt kun niitä kesätöitä vielä tulisi, niin kaikki olisi jotakuinkin mallillaan. Tenttejäkin on tiedossa aikamoinen rypäs, mutta niistä nyt ei ihan vielä tarvitse repiä stressiä.

sunnuntaina, maaliskuuta 27

Luoti tietää totuuden

Tuli katsottua pari keskimääräistä parempaa leffaa. Ensimmäisenä Amelie (Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain), jonka katsomista olen lykännyt lykkäämästä päästyäni, koska alennuin siihen ennakkoluuloon, että leffa on pelkkää tyttösiirappia. No eihän se ollut. Elokuva oli yleisfiilikseltään iloisen positiivinen. Tarina nyt ei kovin ihmeellinen ollut, mutta lukemattomilla pienillä asioilla siitä oli saatu hyvinkin viihdyttävä ja katsomisen arvoinen. Ja se ihastuttava Audrey Tautou...

Seuraavana oli vuorossa Man on Fire. Filmi oli kuin tehty Denzel Washingtonille, tai Denzel filmille, ihan miten päin vaan. Kerrankin rikosdraamatoimintatrilleri, jossa on ihan oikeasti munaa, mutta silti myös syvyyttä. Tarina avautuu katsojalle vähitellen pitäen yllä sopivasti jännitystä. Tapahtumat sijoittuvat Meksikoon, joten elokuvassa on tyypillinen hiukan kellertävä sävy ja suuri kontrasti. Tiedättehän, sellainen sävy, joka korostaa täysillä porottavan auringon kuumuutta. En tiedä tarpeeksi kuvaustekniikasta, valon kovuuksista tai värilämpötiloista leikkiäkseni asiantuntijaa, mutta olettaisin että tuo sävy on kuitenkin osittain ihan tarkoituksellisesti haettu efekti.

lauantaina, maaliskuuta 26

Musiikkia korville

Kuka perkele varasti yhden tunnin? Nyt on vuorokausirytmi entistäkin pahemmin päälaellaan. Olen kuluttanut tämän päivän lähinnä siivoillessa paikkoja hieman siedettävämpään kuntoon. Vanhemmat tulevat maanantaina läpikulkumatkallaan käymään.

Taustalla olen soitellut upeiden naisvokalistien musiikkia. Mikään ei kuulosta hienommalta kuin korkealta ja puhtaasti vetävä pehmeä naisääni. Muutamina hyvinä esimerkkeinä vaikka Sarah McLachlan, Celine Dion, Lara Fabian, Amy Lee (Evanescence), Laura Pausini, Enya, Sharon den Adel (Within Temptation). Hieman tummemmalla äänellä laulavia, omalla tavallaan yhtä hienoja laulajia löytyy varmaan sitäkin enemmän. Erykah Badu, Sade, Mariah Carey, Toni Braxton ja niin edelleen. Kaikkia nimiä ei näin äkkiseltään voi muistaa.

perjantaina, maaliskuuta 25

Politiikkaa

Hesarin verkkoliite kertoo Bushin suosion laskeneen ennätyksellisen alhaiselle tasolle. Helvetin idiootit, nyt on liian myöhäistä! Valitsitte sen jo toiselle kaudelle. Uutisessa veikkaillaan, josko asiaan olisi vaikuttanut tämä aivokuolleen naisen elossapitojupakka, johon Bushkin otti niin selkeästi kantaa. No tietenkin vaikutti. Ketään omilla aivoillaan ajattelevaa ihmistä tuskin yllätti se, että Puska toimi tässäkin asiassa kuin kuka tahansa typerä konservatiivi. On jotenkin surkuhupaisaa, että halutaan pitää näitä vihanneksia väkisin hengissä, samalla kun amerikkalainen sotakoneisto tappaa maailmalla siviilejä, vahingossa.

Nämä jenkkien konservatiivit eli republikaanit saavat kyllä vereni kiehumaan. Siinä on meillä lauma pelkkiä oman edun tavoittelijoita. Nehän tyrmäävät lähes kaikki maailman yhteistä hyvinvointia tai tasa-arvoisuutta tavoittelevat hankkeet. Pääasia, että omalla jengillä on sairaasti hynää ja tulevaisuus turvattu. Olemme tuhoontuomittuja niin kauan, kuin konservatiivit ovat vallassa.

Pakko huomauttaa, että en oikeasti seuraa jenkkipolitiikkaa niin tarkasti. Lähinnä vain eri uutislähteiden juttuja. Ja onhan meillä tietenkin Michael Moore, tuo jenkkien Hannu Karpo. Vaikka mies esittääkin asiat yleensä kärjistettyinä ja totuuspohjaa muunnellen, on hänellä silti paljon oikeaa asiaa. Täytyy muistaa, että todellista kansallista tai kansainvälistä huomiota saa vain lievällä sensaatiohakuisuudella.

Hyvä jenkkivihaajan perusteos on Michael Mooren kirja Stupid white men. Suosittelen lämpimästi. Jos tämä kirja ei saa sinua suuttumaan, olet itsekin tyhmä konservatiivipaska ja saat luvan painua pois blogiani lukemasta.

torstaina, maaliskuuta 24

Laiskuri

Olen nyt parina aamuna luopunut kaikesta itsekurista ja löhönnyt sängyssä niin pitkään kuin mahdollista. Ja kyllähän sitä ihminen jaksaa löhötä. Varsinkin jos on päässyt johonkin mukavaan uneen siinä heräämisen aikoihin, sitä jatkaa ihan mielellään vaikka puoliksi valveillakin.

Olen yksi niistä onnellisista ihmisistä, jotka saavat syödä lähes mitä vaan, eikä paino heilahda mihinkään. Toisaalta en ole ikinä kokenut syömistä mitenkään uskomattoman tyydyttäväksi tapahtumaksi. Hyvä ruoka tietty maistuu aina, mutta voisin helposti olla syömättäkin, jos ei olisi pakko. Olen monesti miettinyt, kokevatko painonsa kanssa taistelevat ihmiset näläntunteen jotenkin erilaisena, pakottavampana.

Syön elääkseni, en elä syödäkseni. Harvinaislaatuista viisautta.

keskiviikkona, maaliskuuta 23

Syylliset

Tampereen teknillinen yliopisto päätti räväyttää ja uhkailee nyt rankaisevansa kaikkia tietoverkkonsa väärinkäyttäjiä. Oikeastaan opiskelijat käyttävät Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiön hallinnassa olevaa verkkoa, mutta vähintäänkin merkillisellä tavalla sen käyttösäännöt alistavat käyttäjät myös TTY:n määräysvallan alle.

"Käyttösäännöt määrittelevät, että TTY:n palveluja voi käyttää opiskeluun, tutkimukseen, opetukseen tai hallintoon. Muu käyttö edellyttää sopimusta."

Kerrassaan hienoa. Tätä kun tulkitsee kirjaimellisesti, niin luvan tarvitsee esimerkiksi irkkaukseen, webin selaamiseen, verkkopelaamiseen ja henkilökohtaisen sähköpostin käyttöön. Lienee helpompaa lakkauttaa koko verkko.

Kolmen päätekijäksi nimetyn opiskelijan lisäksi jostain on uutisten mukaan kaivettu yli 300 käyttörikkomuksiin syyllistyneen tiedot. Tapaukseen liittyvät omituisuudet ovat herättäneet melkoisesti keskustelua ainakin tietotekniikan opiskelijoiden parissa. Nähtäväksi jää, millaisia sanktioita näille mustalla listalla oleville paatuneille rikollisille aikanaan langetetaan.

Yksi asia on kuitenkin varma. Näilläkään rangaistuksilla ei saavuteta mitään todellista. Pisara valtameressä ja sitä rataa. Verkkojen väärinkäyttö tulee jatkumaan entisellään hamaan tulevaisuuteen.

tiistaina, maaliskuuta 22

Inspiraatiokuoppa

Kiinnostukseni bloggausta kohti on ainakin toistaiseksi hieman hiipunut. Johtuu varmaan osittain siitä, että kiire ja koulustressi on haudannut alleen kaiken inspiraation. Voisin tietty kirjoittaa tänne koodinväännön vittumaisuudesta, mutta veikkaan että se kiinnostaisi niin kovin harvoja. Vaan eihän minua itseäni oikeastaan kiinnosta, mitä tästä blogista ajatellaan. En edelleenkään kirjoita tätä kenellekään. Muut saavat ihan rauhassa metsästää Kuukkeleita kieli perseessä...

Huomasin, että vaikka miten yrittää seuloa itselleen hyviä blogeja luettavaksi, useimmat käyvät ennemmin tai myöhemmin ärsyttäviksi tai muuten vaan tylsiksi. Samojen juttujen toisto kuolettaa minkä tahansa blogin. Kyllä, minäkin toistan itseäni. Kukaan ei voi olla jatkuvasti ylettömän nokkela. Oikeastaan teksteistäni löytää vain harvoin todellisia oivalluksia.

Jos tilin saldo olisi vähänkin parempi, vaihtaisin vanhan kannettavan Minidiscini uuteen MP3-soittimeen. Nyt kun Sony viimein antoi periksi ja tuli mukaan MP3-markkinoille, on laatuakin todennäköisesti odotettavissa. Nämä tietokonevalmistajien MuVot, iPodit sun muut lienevät äänenlaadultaan aika surkeita. Muutama lukemani testikin on sen osoittanut. Ja kyllä sillä äänenlaadulla on mielestäni paljonkin merkitystä. Laadukkailla, taustamelua tehokkaasti vaimentavilla kuulokkeilla erot tulevat selkeästi esiin.

maanantaina, maaliskuuta 21

Turha päivä

Minne se maanantai katosi?

sunnuntaina, maaliskuuta 20

Etsimistä

On taas vaihteeksi sellainen olo, etten oikein tiedä, millaisen ulkoisen kuvan haluan itsestäni antaa. Niin, en tietenkään halua vetää mitään roolia, oma itsensä olla pitää. Ongelmana vaan tuntuu olevan sen "oma jutun" löytäminen. Yleensä haluan kadota harmaaseen massaan herättämättä ylimääräistä huomiota. Välillä kuitenkin kadehdin jokaista vastaantulevaa eksentrikkoa ja toivon salaa voivani olla itse samanlainen. Liekö tämä sitten sitä elokuvista ja tv-hömpästä tuttua itsensä etsimistä.

lauantaina, maaliskuuta 19

Bileet

Päätin sitten yllättäen lähteä kaupungille pirskeisiin. Ei siis mihinkään kotipippaloihin, vaan baariin. Teknohelvetiksi voisi joku toisenlaisen musiikin ystävä paikkaa ja tapahtumaa kutsua.

Porukkaa oli mukavasti ja tunnelma tuntui olevan katossa. Energistä musiikkia ja paljon kauniita ihmisiä. Varsinkin esitanssijat olivat melkoisia katseenvangitsijoita. Toisaalta itsellä oli välillä kovin orpo olo kaiken sen pintaliidon keskellä.

Koitin kovasti vaihtaa katseita erään nätin tytön kanssa. Se taisi kuitenkin puhua venäjää, joten päätin olla yrittämättä puhua vieraita kieliä siinä metelissä. Juu, äänenpainetta tosiaan riitti. Pääsin varmasti taas lähemmäksi pysyvää kuulovauriota.

perjantaina, maaliskuuta 18

Ihmisarvo

Nettihesari uutisoi erään amerikkalaisen aivovauriopotilaan elossapidon lopettamisesta. Floridalaisnainen ehti olla käytännössä aivokuolleena 15 vuoden ajan, eikä toivoa toipumisesta ollut. Aviomies halusi irrottaa letkut, mutta naisen vanhemmat uskoivat edelleen ihmeeseen. Asiasta päättämistä vaikeutti se, ettei nainen itse ollut koskaan kirjannut ylös toiveitaan tällaisen tilanteen varalle.

Ihmiselämä on toki arvokas, sitä en kiistä. Ihmettelen silti kovasti, mitä järkeä on pitää ruumista väkisin hengissä, vaikka se ei omin avuin pysty enää mitenkään vuorovaikuttamaan. Siinäkin tapauksessa, että jotain aivotoimintaa on jäljellä, voisi olettaa, että potilaan elämä on pelkkää kärsimystä. Kuvitelkaapa itsenne elämään 15 vuoden ajan pelkkien ajatustenne kanssa, vailla mahdollisuuksia puhua, nähdä tai liikkua.

Nykyiset asiaa koskevat lait ovat auttamatta vanhentuneet ja niissä on epäilemättä ihan liikaa uskonnollisia vaikutteita. Miksi muuten eutanasia olisi edelleen kiellettyä? Ai niin, jumalalla on varmasti helvetin nerokas suunnitelma ja tarkoitus koskien näitä täysin halvaantuneita tai aivokuolleita ihmisiä.

Kärsivän ihmisen kitumisen lopettaminen on ihmisyyden nimissä ainoa oikea ratkaisu. Kuolema tuskin on nykyään enää niin tabu, etteikö näitä juttuja voisi käsitella vaikka jollain kouluasteella. Jokainen voisi tehdä itselleen oman testamentin, joka antaisi pahimman sattuessa tarkat ohjeet menettelytavoista. Näin säästettäisiin ihmistä itseään, tämän omaisia sekä oikeusjärjestelmän ja terveydenhuollon kalliita voimavaroja.

torstaina, maaliskuuta 17

Turvaväli kunnossa

Suomi sitten päätti nostaa itsensä muiden maailmanvaltioiden kärkijoukkoon. Jos siis puhutaan kolaritilastoista. Peltiä rytistettiin useamman sadan auton voimin ja näkymä jälkeenpäin oli sangen tragikoominen. Ehkä tässä vain viimein todistettiin, ettei Etelä-Suomessa osata ajaa. Maaseudulta ne oikeat rallikuskitkin tulevat. Päivä oli varmasti yhtä juhlaa korjaamoille. Vakuutusyhtiöillä sitä vastoin lienee suruliputus.

Otettiin kavereiden kanssa suunnitteluun mahdollinen reissu Helsinkiin, siellä asuvan tutun luokse. Samalla piipahdettaisiin päiväristeilyllä Tallinnassa. Epäilemättä olisi ihan mukava matka. Ensimmäinen yritys ajankohdaksi vaan osoittautui itselleni melko lailla mahdottomaksi. Toivottavasti löydetään kaikille sopiva aika. Pelottaa vaan ajatellakin, miten paljon köyhempänä tuollaiselta kierrokselta palaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 16

Suuret setelit

Netissä on kiva tehdä heräteostoksia. Klikkaus vain ja tilaus on tehty. Toinen klikkaus ja rahat katoavat tililtä. Liian helppoa. Oikeastaan on ihan hyvä, ettei ole tullut hommattua sitä Visaa...

Totta puhuen ei minulla ole koskaan ollut vaikeuksia pitää rahoistani huolta. Ei ole vielä toistaiseksi tullut kohdalle sellaista houkutusta, joka olisi saanut elämään yli varojen. Mitä nyt pari kertaa hieman harkitsemattomia ostoksia. Kun pysyy selvillä tilin saldosta ja kuukauden vakituisista menoista, niin oikeastaan tietää aika automaattisesti, mihin voi rahojaan missäkin tilanteessa sijoittaa. Ei sitä tarvitse silti ruokakaupassa syynätä jokaista hintalappua.

On kovin vaikea ymmärtää niitä ihmisiä, jotka valittavat jo kuukauden puolivälissä olevansa rahattomia. Yleensä ne rahat on vielä tuhlattu johonkin viihdykkeeseen tai muuten vaan turhuuksiin. Ilmeisesti joillekin tuottaa hankaluuksia ajatella seuraavaa viittä minuuttia pidemmälle. Sama juttu kännykkälaskujen kanssa. Mahtaisiko jokin olla pielessä, jos ei pysty hillitsemään puheluvimmaansa ilman saldorajoituksia? Perheen lapsille asetetut rajat vielä ymmärtää, mutta kun tulee vastaan näitä puoliaikuisia, jotka asettavat saldorajan itse itselleen.

tiistaina, maaliskuuta 15

Paperin tuhlausta

Kyllästyin kahlaamaan pölyssä ja innostuin putsaamaan koko kämpän läpikotaisin. Ei näemmä pitäisi päästää tilannetta noin pahaksi, sillä roskat vain pölähtelivät imurin edestä ilmaan laskeutuakseen hiljalleen johonkin uuteen paikkaan. Pölysukeltajaa leikkiessä kului siis vartti jos toinenkin..

Minua ärsyttää suuresti se, miten paljon paperia koulutöiden yhteydessä käytetään. Jokaisesta selkkarista ja dokumentista vaaditaan yleensä palautettavaksi paperiversio. Minkä helvetin takia? Jokainen tässä koulussa oleva opiskelija, assistentti, tutkija tai proffa hallitsee kyllä eri ohjelmistoja sen verran, että hommat hoituisivat hyvin pelkästään elektronisin dokumentein. Varmuuskopiot takaavat sen, että sähköinen dokumentti on yhtä pysyvä ja turvallinen kuin paperiversio.

En ole koskaan ollut mikään viherpiipertäjä, mutta en uskalla edes arvailla, miten paljon paperia voitaisiin vuositasolla säästää tällaisessa koululaitoksessa. Veikkaan myös, että yhtä lailla turhaa paperiroskaa tuotetaan valtion virastoissa, firmoissa ja missä tahansa muualla. Järjenkäyttö olisi jälleen kerran suotavaa.

maanantaina, maaliskuuta 14

Suvantovaihe

Nyt on saanut hetken hengähtää kouluhommilta. Viikonloppu helli kehoa ja mieltä. Seuraava aalto on kuitenkin tulossa jo. Pahasti näyttää kyllä tsunamilta. Parempi Niinistön Saulinkin kiivetä jo valmiiksi puhelinpylvääseen.

Päivää piristi eräs puhelinsoitto. Töitä olisi mahdollisesti luvassa. Varmistus tulee kuitenkin vasta tämän kuun loppuun mennessä. Saas nähdä miten äijän käy. Muistakin paikoista pitäisi tulla jo päätöksiä.

Telkkarista tuli mielenkiintoinen Prisma-dokumentti, jossa tutkittiin ihmisen kiputuntemuksia. Selkeästi voitiin todeta, että aistitun kivun voimakkuuteen vaikuttavat monet niin tiedostamattomat kuin tiedostetutkin seikat. Periaatteessa ihminen siis kykenee jollain tasolla säätelemään kivunsietokykyään.

Miksei sama voisi päteä myös yleiseen mielialaankin. Jos sitä voisi vaikka vakuuttaa itsensä olemaan aina hyväntuulinen ja iloinen. On ainakin helppo huomata, että spontaani nauru ja hymyileminen vaikuttaa positiivisesti. Muistaakseni olen kuullut väitettävän myös, että pakotettu hymykin voisi saada aikaan jotain ihmisen aivosysteemeissä.

sunnuntaina, maaliskuuta 13

Silmät auki

Telkkari tarjoili sunnuntain viihdykkeeksi mitä mainioimman elokuvan nimeltä Vanilla Sky. Olen sen toki ennenkin nähnyt, mutta tulinpa katsoneeksi taas, ainakin osittain.

Vanilla Sky on uusioversio Alejandro Amenabarin ohjaamasta filmistä Abre Los Ojos. Molemmissa versioissa naispääosaa esittää ihanainen Penelope Cruz. Niin kuin aina, kiista uusioversion ja alkuperäisen välisestä paremmuudesta jakaa katsojat jokseenkin kahtia. Itse olen sitä mieltä, että molemmilla on omat vahvuutensa Vanillan viedessä niukan voiton. Mielipiteeseen väistämättä vaikuttaa se, kumman leffoista sattuu näkemään ensin. Kun juonen tietää jo valmiiksi, ei toinen välttämättä ole enää niin suuri elämys. Hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa Ringu ja The Ring.

Jos haluaa katsoa molemmat - mitä lämpimästi suosittelen - Abre Los Ojosilla on parempi aloittaa. Siinä jutun juoni pidetään hitusen paremmin piilossa, kun taas Vanilla Skyssa loppuratkaisu hieman harmillisesti syötetään lusikalla. Vanilla Sky luo kuitenkin visuaalisuudellaan ja hienolla äänimaailmallaan todella hienon tunnelman.

lauantaina, maaliskuuta 12

Saunomista ja mietiskelyä

Mikään ei kyllä paranna pientä krapulaa yhtä hyvin kuin kunnon saunasessio. Lämpö rentouttaa lihakset ihan itsestään. Täytyy tietty muistaa suorittaa pientä nestetankkausta, ettei pääse vallan kuivumaan.

Sorruin taas ajatuksissani miettimään viime aikoina näkemiäni kauniita kasvoja. Voisin kiintyä niihin enemmänkin ihan tuosta vaan, ihastuminen lienee tapahtunut aina välittömästi. Tuntuu siltä, että ihastun nykyään entistä helpommin ja nopeammin. Pienikin sosiaalinen kontakti jonkun ei täysin susiruman tytön kanssa, niin olen jo puoliksi myytyä miestä.

Luulen, että en edes ihastu enää itse ihmiseen, vaan ihastun siihen läheisyyteen, jota niin harvoin saan kokea. Kun tarpeeksi kauan potee jonkinasteista yksinäisyyttä, aivot alkavat salaa laskea sitä ihmisten pariutumiseen liittyvien ominaisuuksien rimaa. Pääasia on, että tavoitteeseen päästään, kaikki muu muuttuu vähitellen toissijaiseksi.

Vaikka miten yrittää välillä uskotella, että ei kuulu pahimpiin laumaeläimiin ja viihtyy hyvin kyllä ihan yksinään, jossain vaiheessa aina huomaa huijaavansa itseään. Oma mieliala ei valehtele. Fiilikset näyttävät karun totuuden.

perjantaina, maaliskuuta 11

Viihteellä

Päätin sitten kerrankin muuttaa suunnitelmiani lyhyellä varoitusajalla. Kaveri houkutteli lähtemään baariin, vaikka olin jo valmistautunut tylsistelemään illan kotosalla. En yleensä pidä odottamattomista lähdöistä, mutta annoin tällä kertaa periksi periaatteilleni.

Mukaan lähti oikeastaan juuri sopivasti ihmisiä. Minä, kaverini ja pari tyttöä, kaverini kavereita, joita en entuudestaan tuntenut. Ei silti tarvinnut tuntea itseään niin hirveän ulkopuoliseksi. Kaverini eräs kolmas kaveri päätti lopulta jäädä kotiin. Jotenkin olen aistivinani, että tämä kyseinen henkilö ei jaksa umpitylsää seuraani. No, tiedä häntä. Ymmärrän kyllä.

Valitsimme baarin, jossa en ollut aikaisemmin käynyt. Paikka osoittautui ihan viihtyisäksi puolipintaliitomestaksi, jossa kyllä oli puutteisen miehen silmälle paljon katseltavaa. Kokonaisuudessaan ihan mukiinmenevä ilta. Lopuksi päädyin tanssilattialle yhdessä toisen seurueemme tytön kanssa.

Oikeastaan sain vain pelastaa tytön väsymättömän vonkaajan kynsistä. Tyttö ei kuitenkaan arastellut painaa poskeaan omaani vasten. Se sai taas tämän pojan päässä aikaan ajatuksia, joihin en osannut hankkia vastausta. Pelastustanssi, säälitanssi, whatever...

torstaina, maaliskuuta 10

Suuntaviivoja

Päässäni on soinut koko päivän Sylvian joululaulu. Kuulin sen unessa, jossain hämärässä tilanteessa. Unessa sen nimi vaan oli Claudian joululaulu. Vähintäänkin omituista.

Koin hetkellisen(?) heikon hetken, kun mielessäni käväisi ajatus kaiken tämän materialismin turhuudesta. En voisi kuvitella elämää ilman viihde-elektroniikkaa ja luksushyödykkeitä, mutta tarjoavatko ne kuitenkaan mitään todellista täytettä elämään. Ajantappoa ja egobuustia. Toisaalta, niin kuin joskus aikaisemmin kirjoitin, ei ole olemassa mitään sääntöä, joka määrittelisi "oikean" elämän sisällön. Kukin kulkee polkunsa omien tavoitteidensa mukaisesti. Jos rautaromutaiteen tuottaminen ja apurahoilla eläminen tekee onnelliseksi, mikäs siinä. Turha minun on sitä tuomita, vaikka se hullun hommalta vaikuttaakin.

Joskus näyttää siltä, että suurin osa perustallaajista toistaa robotin tavoin päivittäisiä rutiineitaan ajattelematta sen kummemmin, mitä oikeastaan elinaikanaan haluaa saavuttaa. Omaan päähän sen sijaan ilmaantuu yhä useammin vaikeita kysymyksiä oman elämän suuntaviivoista. Yksi asia on kuitenkin kristallinkirkas. Jos ei kaikkien näiden kymmenien vuosien aikana kykene saavuttamaan edes jonkinasteista tyytyväisyyttä itseensä, on elänyt täysin turhaan.

keskiviikkona, maaliskuuta 9

Paranormipäivä

Tietyt laitteet ja tietyt asiat osoittautuvat toisinaan erityisen hankaliksi. Niin tänään. Aivan kuin joku aineeton perkeleellinen voima olisi pyrkinyt kaikin keinoin estämään minua pääsemästä tehtävässäni lopputulokseen. Ehdin kuin ehdinkin silti. Mystinen kiusanhenki siis vain leikitteli kustannuksellani. Odotan innolla mahdollista tulevaa tosikoitosta, jolloin saan iskeä siltä hampaat kurkkuun. Jos sillä siis yleensä on aineettomat saatanalliset purimet.

Koulun käytävällä pieni ulkkarityttö käveli pariin kertaan ohitseni ja katsoi minua. Tai niin ainakin oletin. Entä sitten? Ihmisen täytyy katsoa johonkin. Ihminen katselee mielellään muita ihmisiä. Miksi haen tavallisten pikkujuttujen takaa aina jotain suurta ja ihmeellistä?

Toinen tyttö käveli laiskasti käytävän sohvalle istumaan. Tai oikeastaan se ei ollut sohva, vaan sellainen pehmeä penkki ilman selkänojaa. Tyttö kaivoi nappikuulokkeet korviinsa ja jäi tuijottamaan edessään avautuneeseen tyhjyyteen musiikkia kuunnellen. Kadehdin häntä. Haluaisin niin kovasti olla yhtä vapautunut, yhtä riippumaton ulkomaailman menosta ja mielipiteistä. Haluaisin istua täysin rennosti tekemättä mitään muiden kulkiessa ohi, välittämättä mitä muut ajattelevat ja yrittämättä väkisin keksiä jotain näennäistä tekemistä.

tiistaina, maaliskuuta 8

Normipäivä

Tänään on ollut jotenkin epätodellinen olo koko päivän. Johtuu varmaan siitä, että venytin aamulla sängystä nousemista taas ikuisuuden. Kun vihdoin ryhdyin tekemään aamiaista, aurinko porotti jo täysillä lämmittäen pientä kämppääni. Eipä sille vaan voi mitään, että pedissä on niin kovin mukava loikoilla. Lisäksi näin taas sellaista unta, johon pääsi heräämisen jälkeen helposti takaisin kun torkahti uudelleen.

Joku ihmetteli blogissaan, miksi miesten polkupyörässä on erilainen runko. Sama kävi minullakin joskus mielessä. Tai oikeastaan kummastelin niin päin, että miksi naisille pitää olla erilainen. Ehkä on ajateltu, ettei tyttösille ole niin soveliasta kiepauttaa aina jalkaansa siitä koko pyörän ylitse. Minulla ei tosin olisi mitään sitä vastaan, varsinkaan jos pyörän selkään on kipuamassa neitokainen lyhyessä mihihameessa...

Myöhäisillan TV-Shop esittelee jälleen mitä ihmeellisimpiä laiteuutuuksia pullamössökansan höynäyttämiseksi. Rahat pois tyhmiltä todellakin. Mainoksessa näytettävät ennen-jälkeen-kuvat ovat lähinnä huvittavia. Pienintäkään ihmetystä ei tietenkään herätä se, että ensimmäisessä kuvassa on läski karvarintainen äijä ja toisessa öljytty lihaksikas yläkroppa vailla karvan karvaa. Kaiken kruunaa joku entinen julkkis, joka kertoo käyttäneensä tätä (upouutta) laitetta jo 20 vuoden ajan.

maanantaina, maaliskuuta 7

Hopi hopi

Tämän paremmin en voisi koulutyötaakkaani ja sen aiheuttamaa kiirettä kuvata.

sunnuntaina, maaliskuuta 6

Krapulapäivä

Tiesin jo yöllä mitä on odotettavissa. Herääminen aamulla. Krapula. Päänsärky. Telkkarin sunnuntaisarjoja sängyllä löhöten. Vapina. Uninen automatka takaisin Tampereelle. Nälkä. Nukkumaan.

lauantaina, maaliskuuta 5

Tuparit

Ilta sujui aika lailla odotetusti. Pieni kämppä oli täynnä porukkaa, ja booli teki kauppansa. Omia juomia oli mukana normaalia vähemmän ihan vaan tuon boolin takia. Pari kertaa on käynyt niin, että liika booli on lopettanut illan varsin epämiellyttävällä tavalla..

Kavereita ja puolituttuja, kaikkien kanssa ihan kiitettävästi jutun juurta. Ainut harmillinen juttu on se, että kaveriporukassani on tapahtunut jo aika paljon pariutumista. Kateellisena joutuu kuhertelua katselemaan.

Loppuilta baarissa. Maleksimista ja kuljeskelua sinne tänne. Epätoivoisia keskusteluyrityksiä taustahälyssä puoliksi huutamalla ja humalatilan ansiosta sössöttämällä. En ole oikein koskaan oppinut pitämään tällaisesta baarisosialisoinnista. Niinpä istuin lopulta sohvalle tutkailemaan ympäristöä mahdollisen ihmepelastuksen toivossa. Ihmepelastuksella tarkoitan kuin tyhjästä ilmestyvää tyttöä, joka on jostain syystä iskenyt silmänsä minuun ja päättänyt tehdä illastani muistamisen arvoisen. Näinkin jopa käy joskus, ehkä kerran vuodessa..

Taksijonossa oli helvetin kylmä.

perjantaina, maaliskuuta 4

Viihdettä tiedossa

Huomenna on vuorossa jälleen siirtyminen synnyinseudulle. Oikeastaan ei olisi varaa tuhlata yhtään ylimääräistä päivää matkusteluun. Eräskin harkkatyö on vielä varsin keskeneräinen, ja kuolemanviiva on merkattu ensi viikolle. Kaverilla on kuitenkin tuparit, ja kaipaan todellakin nyt rentoutumista. Ainakin pari viikonloppua on mennyt turhan tylsissä merkeissä. Paikalle sitä paitsi saapuu suurin osa tutuistani, joten ei ole mitään syytä jäädä itse pois.

Ennakkolaskelmien mukaan väkeä pitäisi tulla kämpän kokoon nähden melko paljon. Kullekin lohkeaa vähän alle kaksi neliömetriä liikkumistilaa. Ja tämä vain siinä tapauksessa, että vessa ja saunakin lasketaan oleskelutiloihin mukaan. Tunnelma tulee olemaan tiivis. Parempi niin.

Pitänee ottaa kunnon unet tänä yönä, että jaksaa sitten huomenna riehua niin kuin kunnon opiskelijan tuleekin, ympäripäissään, aiheuttaen enemmän tai vähemmän mielenkiintoisia tilanteita sekä itselleen että ympäristölleen.

torstaina, maaliskuuta 3

Karva-apinoita

Puolentoista litran Fantan avulla hankittu lievä sokerihumala pulpauttelee päähän ihmeellisiä asioita. Aloin pohtia, miksi ihmisellä on edelleen karvoja ja miksi aikanaan tuuhea karvapeite on yleensä lähtenyt vähenemään.

Mitä ilmeisimmin karvapeite on kadonnut silloin, kun sitä ei ole enää tarvittu. Ja sitähän ei ole tarvittu sen jälkeen, kun esi-ihminen on alkanut verhota itsensä eläimentaljoilla ja rakentanut itselleen majapaikkoja. Suojien rakentamisen tietysti ymmärtää, sää ja petoeläimet aiheuttavat hankaluuksia. Mutta missä vaiheessa on alettu kokea tarvetta vaatteenkaltaisille? Kylmyys tuskin on siinä vaiheessa ollut ylitsepääsemätön ongelma.

Eräänä päivänä tyttöihmisapina Ughin katse ajautuu Örgh-uroksen jalkoväliin. Ughin mielestä uroksen etumuksessa killuva lörpötin on kerrassaan huvittava, ja niinpä Ughi alkaa kikattaa hervottomasti osoitellen sormellaan. Tästäkös Örgh menee hämilleen ja lopulta kiivastuu. Örgh hakee palasen juuri saalistamansa kauriin nahkaa ja kietoo sen vyötärölleen. No, tuskin ihan näin. Ehkä Örgh vain huomasi, että metsässä vipeltäminen on huomattavasti vähemmän kivuliasta, kun arkoja paikkoja suojaa hieman oksien iskuilta.

Vaan miksi noita karvoja on vielä nykyihmisilläkin? Hiuksilla kai on oma tehtävänsä pääkopan lämmittäjänä, mutta entäs ruumiinaukkojen läheisyyden karvoitus. Käsien, jalkojen ja yläruumiin karvoilla ei ainakaan tee enää yhtään mitään. Kai se vaan on niin, että ihmisen karvaevoluutio on vielä pahasti kesken. Olemme lajina vielä suhteellisen nuoressa iässä.

Yksi juttu vielä. Milloin ihmisapina ryhtyi suorittamaan ulostustarpeensa nykysiveelliseen tapaan? Jossain vaiheessa lienemme vääntäneet torttua noin vain kävellessä kuin hevoset ikään.

keskiviikkona, maaliskuuta 2

Talvi taittuu

Huomenna on jälleen yksi työhaastattelu. Kun ensi viikon haastattelu lasketaan mukaan, on näitä kertynyt jo yhteensä viisi. Pitäisi olla todella tyytyväinen hakemukseni herättämään kiinnostukseen, mutta odotan silti pahinta. Tuskin ainakaan niin hyvin tulee käymään, että saisin valita paikoista parhaan. Ei, paljon todennäköisempi on se vaihtoehto, että joka firmasta tulee lopulta kielteinen vastaus.

Tuo auringonpaiste on kyllä kiva juttu. Vuorokauden pimeä aikakin lyhenee mukavaa vauhtia. Kesän lähestyminen saa kaiken vaikuttamaan paljon positiivisemmalta. Keväinen valohoito lievittää piilossa kytevää halua myydä kaikki omaisuus ja lähteä reppumatkailemaan Madventuresin tyyliin. Joopa joo, niin kuin muka uskaltaisin ikinä noin tehdä. Noita matkaohjelmia katsellessani tulen kuitenkin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että haluan todellakin nähdä elämäni aikana maailmaa. Vaikka sitten ihan vaan turistimatkojen muodossa.

tiistaina, maaliskuuta 1

Sekaisin marista

Ensin alkoholiveroa laskettiin. Yksi tätä ratkaisua puoltaneista seikoista oli, että veronalennuksella voitaisiin ehkä estää halvan viinan hamstraaminen rajojen ulkopuolelta. No, en tiedä oliko muutoksella tässä asiassa mitään vaikutusta. Ne, jotka vaivautuvat ulkomaille viinalastin takia, tekevät hakureissunsa edelleen kotimaan marginaalisista hinnanalennuksista huolimatta.

Sitten iskettiin päättäjien pöytään kerrassaan shokeeraavia uutisia. Alkoholin kulutus on lisääntynyt! Mikä odottamaton yllätys. Kuka olisi ikimaailmassa uskonut, että halvemmat hinnat kasvattavat myyntiä... Nyt nämä järjen jättiläiset ovat sitten epätoivoisesti miettimässä keinoja kulutuksen vähentämiseksi. Veron korottamista tietenkin ehdotellaan. Väläytteliköhän joku jopa keskioluen laimentamista. Ei näin.

Monesti on mietityttänyt, mikä ihme se oikein ajaa ihmisen toistuvasti päihdyttämään itseään. Melkein millä tahansa päihteellä voi saada mielihyvän lisäksi myös huonon olon. Kännissä oleminen esimerkiksi ei ole läheskään aina normaalitilaa parempi, oikeastaan vain erilainen olotila. Päihteet ovat erittäin vahvasti kulttuurisidonnaisia, ja päihtymistavat periytyvät sukupolvelta toiselle, joten ehkä pitäisi kääntyä tarkastelemaan varhaisia esi-isiämme. Ehkä halu päihtyä lähti aikanaan liikkeelle silkasta uteliaisuudesta. Uteliaisuudesta tuli tapa, ja ennen kuin kehitys oli tarpeeksi pitkällä paljastaakseen päihteiden haittapuolet, päihtyminen oli jo niin yleistä, ettei sitä voinut noin vain karsia pois.

Vaikka päihteillä olisi miten suuria haittavaikutuksia, en silti ymmärrä, miksi nykyään yritetään säilyttää niin armotonta kontrollia eri aineiden käytön suhteen. Ihmiskunta on käyttänyt erilaisia substansseja ammoisista ajoista asti, ja silti ollaan edelleen hengissä. Jokaisen yksilön pitäisi saada tehdä omat valintansa, kunhan niistä ei aiheudu haittaa muille. Perusteettomat kiellot kierretään aina tavalla tai toisella.