Mitäs sitten

Kun aloitin bloggaamisen, otin tavoitteekseni tehdä päivityksiä säännöllisesti kerran vuorokaudessa. Viime aikoina tuon tahdin ylläpitämisestä on tullut aina vain vaikeampaa. Päässäni vallitsee jonkinlainen kokonaisvaltainen tylsyys. Mikään ei oikein kiinnosta. Kaikki sanomisen arvoinen on sanottu jo aikaisemmin. Turha redundanssi on perseestä.

Ainut ajatuksia herättävä asia on taas yllättäen ihmisten (amerikkalaisten) tyhmyys. Kuinka ollakaan. Tappakaa itsenne jenkit ja antakaa planeetta meille järkeville. Niin. Tähän liittyen pohdin kovasti, olisiko mielipiteeni politiikkaa kohtaan muuttumassa. Epäkohdat ärsyttävät yhä enemmän ja tunne siitä, että jonkun tarttis tehdä jotain, kasvaa.

Vaan homma tyssää aina siihen tosiasiaan, että yhden pienen ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat niin kovin mitättömät. Sen lisäksi elän Suomessa, jonka vaikutusvalta maailmanpolitiikassa on käytännössä olematon. Toki omassa maassammekin olisi paljon korjattavaa, mutta miksi vaivautua, kun pahimmat ongelmat ovat ihan muualla. Suurvaltojen räikeät vääryydet hautaavat alleen Suomen piskuiset ongelmat.

Ainut vaikuttamisen vaihtoehto tavalliselle pulliaiselle näyttäisi olevan seuraavanlainen tapahtumaketju (kesken toistaiseksi):

1. Bodaa hillittömästi
2. Voita kehonrakennuskilpailuja.
3. Lähde jenkkeihin elokuvanäyttelijäksi
4. Tee läjä aivottomia äksönspektaakkeleita
5. Kerää kansan suosio
6. Pyri kuvernööriksi
7. Pelasta maailma