Kolmas päivä

Huhhuh. Vielä se vanhakin jaksaa. Kolmen päivän putki taisi kuitenkin riittää tällä kertaa. Muutama baari tuli nähtyä ja muutama ihminen tavattua. Porukkaa taisi olla liikenteessä ennätysmäärin, mikä on varmaan suurimmaksi osaksi hienon sään ansiota. Tämän illan jälkeen ehkä hymyilyttää hiukan vähemmän, mutta yleensä ottaen oli ihan hauskaa.

Toisaalla on keskusteltu suomalaisten miesten kyvyttömyydestä antaa pakkeja naisille. Pakko myöntää, että väitteellä taitaa olla vinha perä. Varsinkin tällaiselle hieman heikolla itsetunnolla varustetulle pojalle ein sanominen tytölle tuottaa toisinaan suunnattomia vaikeuksia, vaikka olisi hyvinkin selvää, että se kohtelias kieltäytyminen on jutulle ainoa mahdollinen päätös.

Toka päivä

Hymyilen.

Eka päivä

Miten iso ero voikaan olla kahdella baarilla. Kumpaakin voisi luonnehtia trendikkäiden ihmisten paikaksi, mutta silti toinen on niin kovin kylmä ja kliininen, kun taas toinen on rento ja lämminhenkinen. Kuvaukset sopivat varmaan moneenkin paikkaan, mutta jätänpä silti arvailtavaksi. Vaan oli paikka mikä hyvänsä, en voisi enempää inhota niitä liian ylpeitä ihmisiä, jotka ainakin näyttävät kuvittelevan olevansa jotenkin parempia kuin muut. Silti olisin varmasti itse juuri samanlainen heidän kengissään. Hassu ihmisluonto.

Kumeja kansalle

Siihen nähden, ettei lähipäivinä ole mitään pakollisia velvoitteita, kämpilläni on järkyttävä määrä juomaan houkuttelevaa alkoholia. Pakko vaan toivoa, että viinaan ei eksy lilluskelemaan kovin tärkeitä aivosoluja.

Jossain nettilehdessä (en enää muista missä) oli juttu, jonka mukaan autojen renkaanvaihdoista halutaan luvanvaraista toimintaa. Lupia tietty saisivat vain rengasliikkeet, autokorjaamot jne. Tätä perusteltiin sillä, että tavalliset pulliaiset eivät itse vaihtaessaan renkaita tiedä kaikkia tärkeitä juttuja, ja näin ollen liikenneturvallisuus heikkenee. Haluaisin todella tietää, miten olematon osuus kaikista tieliikenneonnettomuuksista aiheutuu virheellisten renkaanvaihtojen takia...

Kielisolmu

Aah, helpotus. Kevään ikävimmät kouluhommat on hoidettu ja opintosuunnitelmallenikin näytettiin vihreää valoa. Ennen tenttirysää onkin nyt aikaa rentoon laiskotteluun ja vappurientoihin.

Nyt kun on vaihteeksi joutunut useampaankin otteeseen puhumaan hieman englantia, olen ikäväkseni huomannut, miten huonoksi on ääntämiseni mennyt. Suustani tuleva kieli on suorastaan hirveän kuuloista. Joutuuko tässä pitämään yksityisiä lausumisharjoituksia iltaisin, vai mikä avuksi...

Kuinkas muutenkaan

Unessa tuntui vielä täysin itsestäänselvältä, että itse Tony Halme makaa kotikotonani takkahuoneen sohvalla ja jakelee ystävällisesti kannustavia vinkkejä, kun meikäläinen nostelee puolihuolimattomasti 15 kilon käsipainoa.

Simat mielessä

Vielä pitäisi jaksaa muutama päivä ankaraa puurtamista harkkatöiden parissa. Sitten voisi hyvillä mielin vaihtaa hetkeksi vappuviihteelle. Mikään mahdottoman vauhdikas vappu on tuskin luvassa tänäkään vuonna, sillä en ole oikeastaan koskaan päässyt kunnolla sisälle tähän perinteiseen opiskelijawappuun. Onko se muka muutakin kuin viikko (tai kaksi) tekosyitä rapajuopotteluun? Aikanaan vappu oli sentään vielä työväen juhla.

Toinen puolisko

Sitä aina kuvittelee, että laivareissulla voisi pitää hauskaa sekä meno- että tulomatkalla. Ei se ole ihan niin yksinkertaista. Ensimmäisen illan juomingit venyivät nytkin sen verran myöhälle, että aamulla jaksoi juuri ja juuri raahata perseensä ylös sängystä ja ulos laivasta kaupunkikierrokselle. Onneksi oli edes helvetin hieno ja lämmin sää. Tallinna on kaunis kaupunki, vaikka sieltä paljon epäkohtiakin löytyy.

Paluumatka oli kuitenkin sellaista väsynyttä laiskottelua, eikä ketään kiinnostanut sen kummemmin keksiä mitään ohjelmaa. Vatsa täyteen riistohintaista ruokaa ja junaan nukkumaan. Kotiovellekin lopulta taksilla, eihän sitä jaksanut enää kävellä metriäkään viinakantamusten kanssa.

Hauskaa oli.

Vedän puoleeni

Paatin lähtiessä satamasta aurinko lämmitti, niin kuin jo junamatkalla nautittu riistohintainen olutkin. Hyvä fiilis, vanhoja tuttuja naamoja, ja taattu parin päivän totaali-irtaantuminen koulujutuista. Pahimmalta kauhuskenaarioltakin vältyttiin, laivalla oli muitakin kuin pelkkiä mummoja.

Iltaelämä oli aika yllätyksetöntä, mutta tarkoitus ehkä olikin viettää enemmän aikaa ihan vaan kaveriporukassa. Porukan ihmissuhderakenteista ja enemmistön mielihaluista johtuen päämääränä oli kuitenkin useimmiten se tylsähkömpi (ja hiljaisempi) baari. Ehkä olisi pitänyt karata aikaisemmin nuorekkaamman mestan puolelle. Aivan loppuillasta oli tietty yksi vähän mielenkiintoisempi yhteentörmäys. Vähän alle kolmekymppisen minua lähestyneen tytön (naisen?) suusta lainattua:

"Sä oot ihana, mutta niin kauheen nuori. Löydät jonku paljon paremmankin kuin tämmönen vanha harppu, oikeesti. Sovitaanko että mä oon vain sun viimeinen oljenkortes?"

Laivalle

Seurueemme taitaa tästä kohtapuoliin siirtyä junaan ja sitten aikanaan paattiin. Sunnuntaina luvassa tilitystä.

Muusa mulle

Nyt on jonkin aikaa vaivannut pienoinen kirjoitusblokki, eikä muutenkaan ole oikein mielessä sellaisia aatoksia, joita haluaisi verkkoon vuodattaa. Lauantaina lähdenkin laivareissulle inspiraatiota etsimään. Pahoin vaan pelkään, ettei sieltäkään jää lopulta käteen kuin hirmuinen kankkunen. Nähtäväksi jää.

Privaattiunia

Jossain vaiheessa kävi mielessä, että voisin kirjoittaa blogiin enemmänkin unistani, tai tehdä jopa erillisen uniblogin. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuollaisesta julkisesta unipäiväkirjasta ei olisi kenellekään mitään iloa. Unet koostuvat yksinomaan omista muistoista, kokemuksista ja havainnoista. Ilman yksityiskohtien loputonta selittämistä jonkun toisen omituisista unitarinoista ei saisi mitään irti.

Informaatiotulva

2000-luvun ihmiset tylsistyisivät varmasti kuoliaaksi, mikäli joutuisivat elämään aikana ennen sähkövirran mahdollistamia hienouksia. Nykyihminenhän voi hakea päivässä netistä todennäköisesti yhtä paljon tietoa, kuin muinaisaikojen eläjä oppi muutamien vuosien aikana. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja tietoa äärettömästi. Kukaan tuskin ehtii elämänsä aikana käymään läpi kaikkia itselleen mielenkiintoisia asioita. En minä ainakaan, vaikka kovasti yritänkin.

Tästä tuli mieleeni ongelma vanhusten syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä. On todella sääli, etteivät nämä suuret ikäluokat, jotka pian täyttävät kaikki vanhustentalot, ole vielä tietokonesukupolvea. Itse olen muutamassa eri vanhainkodissa käynyt, ja täytyy sanoa, että sääliksi käy. Siellä ne vaan istuvat hiljaa tai makaavat sängyissä. Miten paljon sisältöä vanhusten päiviin voisikaan muutama nettiyhteydellinen surffailukone tuoda. Kun loppu on lähellä ja liikuntakyky lähestulkoon mennyt, voisi hyvällä omallatunnolla istua päivät pitkät netissä samoillen. Niin minä tekisin.

Välimaastossa

Pääsiäinen jätti jälkeensä vain (yllättäen taas) vituralleen kääntyneen vuorokausirytmin. Kahden tunnin yöunilla on kiva kekkuloida, eikä oloa piristä lainkaan pikaisesti ahmittu roskaruoka-annos. Perinteinen kesän kunto-ohjelma ja terveellisempien elämäntapojen tavoittelu saa kuitenkin odottaa vielä hetken, sillä päivän keskilämpötila on vielä sen verran alhaalla, ettei meikäläinen lenkille uskaltaudu.

Katselen tässä ympärilläni kaikkea sitä viihde-elektroniikkaa, jota on vuosien saatossa tullut hankittua. Konsumerismi (fingelskakäännös menköön tämän kerran) on sairautta. Konsumerismi on riippuvuus, joka tuottaa vain hetkellistä hekumaa. Vai väitätkö, ettet ole jonkin uuden lelun ostettuasi kokenut valtaisaa innostusrushia, joka sitten vähitellen haihtuu kuitenkin olemattomiin?

Epätositeevee

Nelosella kopioformaattisarjassaan häitä suunnitteleva Noora on vähemmän yllättäen herättänyt keskustelua eri foorumeilla. Vaikka nainen vaikuttaakin tosiaan tylsältä, tympeältä nirppanokalta, jolla on rima pilvissä, kannattaa muistaa muutama tärkeä pikkuseikka. Kyseessä on käsikirjoitettu sarja, jolle on varattu tietyn pituinen aikaikkuna. Se kestää tarkalleen ennaltamääritetyn ajan. Sulho täytyy löytyä, muttei liian aikaisin. Miten suuria riskejä voitaisiin ottaa jonkin oikukkaan tyttelin miesmieltymysten suhteen? Mahtaisiko olla niin, että Nooralla on jo prinssinsä (aito tai järjestetty), joka sitten kuin ihmeen kaupalla löytyy juuri oikealla hetkellä. Ehkei Nooralla vain ole tarpeeksi näyttelijänlahjoja esittää innostunutta näissä hylättyjen ehdokkaiden kuvauksissa.

Baari-ohjelman osanottajakaarti ei yllätä millään tavoin. Tyypillisiä eksentrisiä trendipöyhkeilijöitä ylipaisuneine egoineen. Noita kun isketään liian pieneen tilaan, niin konflikteilta ei voida välttyä. Lieneekö ihan tarkoituskin. Tämä yksikin tatuoitu tyyppi, joka hikoili viimeisimmässä lähetyksessä kuin linnassa istunut pirinisti, ei vaikuta ihan terveeltä tapaukselta. Tai ehkä meille vaan jälleen kerran halutaan luoda kuva, jossa ei ole totuuden hiventäkään. Ja ehkäpä näitä juttuja on täysin turha pohtia.

Iltasauna

Spontaanijuopottelut ex tempore ovat yleensä niitä parhaita. Liiat suunnitelmat vain luovat tietynlaisen ennakkoasetelman ja alitajuisen pakotteen noudattaa samoja vanhoja kaavoja. Hauska on aina hauskempaa, kun sille ei ole etukäteen varattu vastaanottoaikaa.

Vähemmänkin tosin olisi taas voinut annostella...

Tuntematon muuttuja

Ehkä totesin tänään, että haluan mahdollisen kumppanini täyttävän tietyt perusedellytykset. Tietyt asiat, jotka eivät aseta rimaa mitenkään erityisen korkealle, mutta jotka kuitenkin ovat välttämättömiä. Muuten ei hommasta tule yhtään mitään. Ehken tiedä tarkalleen, mitä haluan, mutta tiedän kuitenkin, mitä ilman en voisi olla. Ja tiedän kyllä, millä osa-alueilla vastakappaleeni täytyy tyytyä kompromisseihin minua itseäni ajatellen. Ja toisaalta tietyissä asioissa kompromissien tekeminen on itsensä huijaamista. Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, yritänkö täydentää täysin mahdotota yhtälöä.

Turmakurki

Tampereellakin sitten sattuu ja tapahtuu. Raksalla tehtiin nähtävästi suuremman luokan emämunauksia, joiden seurauksena iso rakennusnosturi kaatui rakenteilla olevan talon päälle, ja nosturikuski menetti henkensä. Tapauksessa näytti ensin olleen rutkasti tuuria, ku nosturi ei kaatunut suoraan maahan. Suunnatonta epäonnea oli kuitenkin, että nosturin ohjauskoppi sattui olemaan juuri siinä kohdassa, joka osui taloon. Pahin skenaario olisi tietenkin ollut se, että nosturin talon toiselle puolelle tipauttama seinäelementti olisi vielä osunut jonkun niskaan. Karun näköistä jälkeä joka tapauksessa.

Muistui heti mieleen vastaavanlainen nosturin kaatuminen samassa kaupunginosassa viime kesänä. Silloin ei tullut henkilövahinkoja. Nosturi taisi kuitenkin olla samalta firmalta kuin tämäkin...

Ihan jees

Ihmeellistä, miten hyvälle tuulelle voi tulla ihan vaan siitä, että aurinko vihdoin paistaa ja lämmittää kasvoja. Tai siitä, että ulkkarityttö kävelee epähuomiossa päin ja pyytää anteeksi hymyillen suloisesti. Asiaan ehkä vaikuttaa hieman sekin, ettei työnhaulla tarvitse taas vähään aikaan rasittaa päätään. Hyvä kesä tulossa, ja aion ottaa siitä kaiken irti.

Ajan hermolla

Hassua, miten ne nyt mainostavat kytkykauppakännyköitä vedoten siihen, että Suomessa on muuta Eurooppaa vanhempi kännykkäkanta. Tämähän johtuu ainoastaan siitä, että muualla kytkykauppa on ollu arkipäivää jo pidemmän aikaa. Ja kenties myös siitä, että Suomessa käytetään tervettä järkeä kännykkäostojen suhteen. Ei sitä luuria oikeasti tarvitse vaihtaa vuoden välein. Itse pärjään mainiosti muutaman vuoden vanhalla mallilla. Iso osa uudempien mallien ominaisuuksista tuo lähinnä hetkellistä viihdearvoa.

Jännä nähdä miten tuo Iranin ydinvoimatilanne kehittyy. Kovastihan jenkit yrittävät väittää puuttuvansa tilanteeseen, mutta veikkaisinpa, ettei se ole ihan niin yksinkertaista. Kannatusluvut ovat alhaalla ja joukot halutaan kotiin Irakista. Millä voimalla siis muka voisivat lähteä vielä Iraniinkin? Kai tuo aivopesty kansa viimeistään siinä vaiheessa alkaa heräillä kunnolla, kun idioottihallituksensa ryhtyy kaavailemaan uutta sotaa. Toivottavasti.

Epänimiä ja nimityksiä

Miksi aikakauslehtiä sanotaan aikakauslehdiksi? Tokihan ne aina heijastavat oman aikakautensa menoa ja meininkiä, mutta ei se niiden pääasiallinen tehtävä ole. Niissä voi olla ajankohtaisia tai täysin ajasta riippumattomia juttuja. Jos kaikki asiat ja esineet nimettäisiin sivumerkitysten mukaan, kuvaputkinäyttö voisi olla vaikkapa päänsärkijä ja tietyt koulukirjat unieepoksia. Varmasti näitä merkitysristiriitaisia sanoja löytyy loputtomiin, mutta tämä nyt vain nousi jostain erityisesti kiusaamaan vähäisiä aivosolujani. Syynä ehkä lehtiä kaupannut puhelinmyyjä (lehtipuhelinmyyjä vai puhelinlehtimyyjä), joka ymmärsi tällä kertaa olla vänkäämättä loputtomiin.

Ministeriystävämme Karpela on voittanut erään meikäläisenkin mieleen olevan äänestyksen. Hänestä tuli nyt ylivoimaisella äänimäärällä Surkein suomalainen. Lämpimät onnittelut!

Laiskuuspäivä

Omituisia unia. Eipä juuri muuta.

Hyväksyminen

Täysin ainutkertaiseksi ei ole jäänyt sellainen tilanne, että tapaa tai näkee ihmisen, johon ihastuu välittömästi, mutta melkein heti käy ilmi, että hän onkin jo löytänyt oman parinsa tai asustelee melkein toisella puolella maailmaa. Ihastuu sen verran kovasti, että on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei voi tehdä asialle mitään. Tulee sellainen olo, että tässäkö se nyt sitten oli. Tapasi ehkä sen parhaan mahdollisen kumppanikandidaatin, ja jatkossa kaikki muut tuntuisivat kompromisseilta.

Ilman sen katkerampaa sävyä voinee sanoa, että tuollaisina hetkinä elämä ei tunnu hirveän reilulta. Parhaat on jo varattu, ja sitä rataa...

Tunnen

On vain viinilasillinen, musiikki ja minä. Suljen silmäni ja kuuntelen. Kuuntelen melodiaa, sointuja, annan positiiivisten ja negatiivisten ajatusten tulvia mieleeni. Kaikki tuntuu, hyvältä tai pahalta, ei sen väliä. Elän nyt ja tässä hetkessä, tällä minuutilla, tällä sekunnilla. Kukaan muu ei kuule, ei koe tätä kanssani, mutta ei sen väliä. On vain viinilasillinen, musiikki ja minä.

Muovia lapsille

Noita teinien poseerauskuvapaikkoja tuntuu nousevan jatkuvasti lisää. Kymmeniä ja taas kymmeniä kuvia, joita ei olisi ehkä kannattanut laittaa julkiseen levitykseen. Liian harva tajuaa, että kerran nettiin tungettua arkaluontoista materiaalia ei saa sieltä välttämättä koskaan pois. Lisäksi enemmän paljasta pintaa näyttävät kuvat päätyvät toisinaan isompien poikien kuvasivustoille kuolattaviksi. Netissä ei ole moraalia.

Vilkaisin huvikseni MTV:tä. Samaa pinnallista roskaa kuin aina ennenkin. Ihoa, vähiä vaatteita, kovaa kontrastia (hämärässä ja kovassa kontrastissa kaikki on helpompi saada näyttämään paremmalta) ja kalliita leluja. Iso osa biiseistä on sellaisia, joissa laulu on enemmänkin massiivisten efektien höystämää lausuntaa. Toisin sanoen kuka tahansa voisi niitä "laulaa", kunhan vaan näyttää hyvältä.

Pinnallisuus valtaa alaa joka puolella, mutta onko se oikeasti niin paha juttu. Vaikka olenkin sillä kannalla, että on, en osaa kunnolla perustella. Aika näyttänee.

Elämänkatsomuksellinen dilemma

Lähestyvä pääsiäinen toi taas mieleen sen tosiasian, etten ole kertonut isovanhemmilleni eronneeni kirkosta. En kerro yksinkertaisesti siitä syystä, että he vanhemman ikäluokan uskonnollisina ihmisinä pahoittaisivat turhaan mielensä. En usko, että voisin perustella valintaani heille mitenkään niin, että asia olisi täysin ok. Toistaiseksi kertomatta oleminen on aika helppoa. Uskonasiat eivät ole arkipuheissa, eivät he onneksi niin hartaita uskovaisia ole.

Vaan entäs sitten, jos olisin aikanaan menossa naimisiin, ja kirkkohäät loistaisivat poissaolollaan. Veikkaanpa, että ilman kirkkohäitä olisi jo äippäkin salaa pettynyt, vaikkei sanoisikaan mitään. Jonkinlainen ratkaisu asian suhteen olisi tehtävä. Ja mikään ratkaisu tuskin olisi kaikkien osapuolten mieleen. Onpa hyvä juttu, etten ole menossa juuri nyt naimisiin.

Öistä luokittelua

Eipä tarvittu taas kuin yhdet ainoat liian pitkiksi nautiskellut aamu-unet tekemään seuraavasta yöstä kovin uneton. Ajatuksia puskee päähän niin, ettei välissä ehdi nukahtaa. Kaiken lisäksi olisi vielä aikainen pakkoherätys.

Ihmisten lokerointi ja siihen liittyvät stereotypiat ovat typeriä. Mutta vaikka miten yrität nähdä ihmisiä omina yksilöinään, he onnistuvat itse käytöksellään tai muulla tavalla tekemään itsestään niitä kliseisiä stereotyyppejä. Uskaltaisin väittää, etteivät nuo stereotyypit läheskään aina ole tavallisten ihmisten tietoisia luomuksia. Ne voivat olla lähtöisin mainonnasta, mediasta ja muusta viihteestä, ja niitä ruokitaan niin häpeilemättä, että varmasti jokainen harrastaa tietämättäänkin alitajuista karsinointia. Hyvänä esimerkkinä ylläpidetystä stereotyypistä ovat tositv-sarjojen vähemmän heterot miehet, jotka ovat lähes aina näitä sievästi sössöttäviä neitihomppeleita.

Tuossa päivällä roskaruokaa mättäessäni kuuntelin viereisen pöydän nuoren pariskunnan juttuja. Vittu kuka panee ja vittu kenen kaikkien kanssa. Voi vittu. Jätkällä päässä sellainen nykypäivän trendipipo. Niin tyypillinen teinipari, joka sijoittuu koulun sosiaalisessa maailmassa todennäköisesti sinne pahisten ja suosittujen kastiin. Ehkä olivat amiksia. Jälleen yksi puolihuolimaton luokittelu suoritettu.

Kuulin myös uutta juttua erään tyypin toistuneista rikollisista ja väkivaltaisista puuhista. Tämä samainen tyyppi oli peruskoulussa se veijari, joka eniten yritti tehdä meikäläisen koulunkäynnistä mahdollisimman epämukavaa. Täytyy sanoa, että tyypistä näki heti alusta lähtien, että hän tulee aina olemaan hyvin ongelmainen ihminen. Jotkut eivät ikinä muutu.

Kieli solmussa

Meikäläiseltä palaa vähitellen käpy tuohon surkeaan loskaan, joka ei vaan tunnu sulavan pois. Päinvastoin, sitähän sataa lisää. Yrittää loskassa sitten liikkua kävellen tai fillarilla, on taivaltaminen tuskallisen vaivalloista. Satunnaisesti valittu kirosana.

Aivoissani on harmittava reikä. Suunnilleen siinä kohtaa, josta pitäisi löytyä alempien kouluasteiden oppia "vaan" ja "vain" -sanojen oikeasta käytöstä. Huomasin, että käytän noita joskus vähän miten sattuu ja sekaisin, vaikka niillä tietty ero onkin. Hävettää. Toisaalta merkitysero on sen verran pieni ja hämärtynyt, että kovin moni tuskin edes kiinnittää moiseen huomiota. Monia muitakin kieliopin sääntöjä on kuitenkin päässyt unohtumaan, kun olen kirjoittanut niin vähän.

Luku- ja kirjoitustaito ovat sivistyksen peruselementtejä, joten niitä täytyy vaalia. Tietty tuohon joukkoon voisi lisätä myös puhetaidon, mutta se edellyttää ainakin jossain määrin kahden edellämainitun osaamista. Pakko myöntää, että jos jossain tulee vastaan oikein huonolla suomella kirjoitettu teksti, ei sen kirjoittajasta välttämättä saa kovin ylevää mielikuvaa.

Aprilliahan se

Kuten nähtiin (vai nähtiinkö), hyvän ja uskottavan aprillipilan keksiminen on nykyään aika vaikeaa. Piloja tunkee silmille niin monessa mediassa, ettei niiltä oikein voi välttyä. Kun yhden pilan jostain lukee tai näkee, ei usko enää mitään. Jotenkin sitä vaan aina tekee mieli yrittää. Ehkä takana on jokin katkera takauma lapsuudesta, kun vanhemmat saivat huijattua hyväuskoista sinisilmää oikein kunnolla.

Kokeilemisen arvoista

Sain hassun idean, jolla voisin ehkä hieman kohentaa sosiaalisia taitojani ja yksinäisehköä tilannettani. Päätin kerrankin rohjeta tehdä jotain hieman ennalta-arvaamatonta. Eli se kauniimman sukupuolen edustaja, joka ehtii ensimmäisenä ilmoittaa mielenkiintonsa ja uskalluksensa tavata meikäläinen livenä, pääsee viettämään ilmaisen ravintola- ja leffaillan allekirjoittaneen vaihtelevantasoisessa seurassa. Tietty voin harkita toteuttavani tuon useammankin henkilön kanssa, mikäli tulee jonkinlainen halukkaiden ryntäys, mitä toki suuresti epäilen...