sunnuntaina, huhtikuuta 25

Jotain positiivistä

En ole tainnut koskaa saada edes maistiaisia ihmissuhteiden pahimmista kuopista, mutta tämä pitkään kestänyt hiljaiselo on jotenkin opettanut varautumaan tulevaan. Eteeni tuskin työnnetään enää mitään sellaista, jota en olisi etukäteen osannut odottaa. Pahimpaan varautuminen ei kuitenkaan estä salaa odottamasta jotain täysin uskomatonta.

Tuo kerrostalojen takaa nouseva aurinko valkaisee aamuöistä taivasta aina yhtä kauniisti. Ei se välitä siitä, mitä meille täällä milloinkin tapahtuu. Aikoinaan vielä kotikotona asuessani minulla oli tapana jäädä baaritaksista tarkoituksella vähän liian aikaisin. Kävelin loppumatkan, heinikkopolkua yli junanradan. Hiljaisen kesäaamun viileydessä ja raikkaalta tuoksuvassa kosteudessa on jotain parantavaa.

Taustalla soiva musiikki tarjoilee flashbackeja milloin mistäkin. Tyylilajia vaihtamalla voin vaihtaa myös mielialaani.

sunnuntaina, huhtikuuta 18

Oh the drama

Lupasin joskus itselleni olla käyttämättä epäkotimaisia fraaseja, mutta toisinaan käännös ei vaan ole alkuperäisen veroinen.

Kommentaattorin blogista löytyi lainauskelpoinen pätkä:

"Aina on yhtä kamalaa nähdä itsensä valokuvissa. Peilistä takaisin katsoo yleensä joku edes suhteellisen nätti tyttö, mutta valokuvissa sen tytön tilalla onkin joku kauhea olminvärinen ektoplasmasta muodostunut möhkäle. Sitten sitä tajuaa, että muut ihmiset todennäköisesti näkevät sen tyypin, joka näkyy niissä valokuvissa eikä siellä peilissä. Ärh. Inhoan."

Niinpä. Jossain määrin peilikuvaansa varmasti tottuu, ja aivot oppivat automaattisesti filtteröimään epämiellyttävyyksiä. Kun kuva kääntyykin toisinpäin, kaikki näyttää oudolta. Toisaalta paljon on kiinni myös olosuhteista. Kameran objektiivi taltioi usein vähän erilaisen perspektiivin kuin mitä silmät havainnoivat peilin edessä. Valaistuksella on iso vaikutus ja salamavalo tekee yleensä pahaa jälkeä.

lauantaina, huhtikuuta 17

Osa ja arpa

Miksi piinaan taas itseäni katselemalla kuvia tytöstä, johon äkkiarvaamatta ihastuin? Ehkä siksi, että jos joskus voisin olla tuollaisten silmien katseen kohde, kaikki muu olisi toissijaista. Kaikki. Tiedän kuitenkin, että en tule koskaan olemaan samassa liigassa hänen kanssaan. Kävi vieläpä ilmi, että tapasin kyseisen tytön jo teiniaikoinani. Hänestä vain kasvoi tuollainen jumalaisen kaunis olento. Minä olen vain minä, en koskaan kasvanut isoksi.

Baarissa nainen, melkoisen humalassa, istuu pöytääni. Nainen sanoo, että olen todella kaunis. Yritän huomauttaa, että ei miehelle saa noin sanoa, mutta hän vaan jatkaa. Kysyy ikääni, sanoo että hän on vanhempi. Näytän kuulemma ikäistäni huomattavasti nuoremmalta. Sanon, ettei hänkään kovin vanha voi olla. Lyhyen juttutuokion jälkeen nainen lähtee toivottaen hyvää iltaa. Välittömästi sen jälkeen kadun, etten käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. Tai edes yrittänyt.