torstaina, lokakuuta 30

Ylös asti

Tiedättekö mikä tänään ärsytti? No ne ihmiset, jotka odottavat hissiä seisoen niin lähellä oviaukkoa, ettei hissistä mahdu kunnolla ulostautumaan. Samat ihmiset ovat usein ovien avautuessa jo liikkumassa sisälle hissiin, aivan kuin siellä ei ikinä voisi olla ketään muita.

Ei mulla muuta.

perjantaina, lokakuuta 24

Korteni kekoon

En ehdi nyt kirjoittaa mitään. Väsään blogini nurkkaan sitä punaista nappia, jota lainkuuliaiset kansalaiset voivat painaa lukiessaan mahdollisesti arveluttavia mielipiteitäni. Napista lähtee ilmoitus suoraan poliisin nettivalvontaosastolle.

torstaina, lokakuuta 23

Annammeko ylen

Nyt ne viisaat sitten väläyttivät sellaista ehdotusta, jossa tv-lupamaksu siirrettäisiin suoraan asuntokuluihin. Vuokralaisilla maksu näkyisi luonnollisesti suoraan vuokrassa, mutta mitenkäs sitten vaikka omakotitalon omistajat? Olisiko heillä edelleen nykyisen kaltainen "maksa jos viitsit" -käytäntö? Sillä nyt tuskin on mitään merkitystä, olisiko se reilua.

Jos telkkarilupa tosiaan muutetaan laitteista ja katselusta riippumatta ihan kaikille pakolliseksi, jotta Ylen onnettomasti johdettu paskalaitos saadaan pidettyä hengissä, niin miksi oi miksi niitä rahoja ei voida ottaa suoraan verotuloista? Ehei, luodaan jokin ihmeellinen kiertosysteemi ja läjä turhaa byrokratiaa. Niin ja perustetaan työryhmä selvittämään tätä uuden lupajärjestelmän mahdollisuutta. Helvetin hyvään tarkoitukseen nekin palkkarahat. Multa loppuvat kohta voimasanat, niin syvältä tuo touhu on.

sunnuntaina, lokakuuta 19

Altavastaaja

Olen aina ollut sinut pituuteni kanssa. Oikeastaan meni aika kauan, ennen kuin joskus nuorena edes tiedostin olevani jotenkin olennaisesti lyhyempi kuin kaverini. Lyhyydestä koituu joitain käytännön ongelmia, lähinnä vaatteiden kanssa, mutta on siitä toisaalta monessa paikassa hyötyäkin. Käytännössä kuitenkin ihan sama mulle.

Yllän hädin tuskin suomalaisten naisten keskipituuteen. Selvä faktahan on, että valtaosa naisista katselee kumppanikseen vähintään itsensä mittaista miestä. Kahden muuten samantasoisen osuessa kohdalle pidemmällä on usein etulyöntiasema. Näin ollen voidaan ajatella, että siinä missä joku muu voi pitää potentiaalisina vaihtoehtoinaan lähes kaikkia naisia, minä joudun tyytymään korkeintaan ehkä neljännekseen. Muutamamat poikkeukset eivät juuri muuta yhtälöä. Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten itse itseeni suhtaudun. Reilu tämä meikäläisen osa.

lauantaina, lokakuuta 18

Ei taaskaan lottovoittoa

Taitaa olla kyllä ihan totta, että vähäiset harrastukseni ovat kovin miehisiä tai muuten vaan epäsosiaalisia. Ihan heti en edes keksi sellaista aktiviteettia, johon voisin oikeasti harkita lähteväni mukaan ja jossa tosiaan pääsisi vuorovaikutukseen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kyllähän monessa jutussa varmaan on mukana naisia, mutta todelliset kontaktit ovat ihan eri asia.

Alan olla tyytyväinen kämppäni sisustukseen. Kämppähän on pieni ja vaatimaton, mutta sopivalla tyylillä siitä sai ihan siedettävän näköisen. Sisustussilmäni on vähintäänkin keskitasoa parempi, ainakin jos vertaa netin asuntomyynti-ilmoituksista löytyviin kammotuksiin. Siis kuka helvetti laittaa siniset tai punaiset keittiökaapit? Vuokralla asun edelleen, ostoasuntokuume kaikkosi maailmantalouden alamäen myötä. Ehkä ensi vuonna neliöitä saa jo halvemmalla.

sunnuntaina, lokakuuta 12

Jumissa

Pari viimeisintä reissua on taas osoittanut, että itsetunnolleni olisi varmasti parempi, jos lopettaisin yökerhoissa käynnin kokonaan. Mitä muuta muka voi päätellä siitä, että 9 kertaa kymmenestä mieli on illan päätteeksi ihan maassa?

Alkuillasta sitä yleensä jaksaa vielä uskotella itselleen, että nyt pidetään hauskaa ja etsitään uusia kontakteja, mutta jossain vaiheessa huomaa vain seuraavansa katkerana sivusta parinsa löytäneiden ihmisten vuorovaikutusta miettien samalla, voisiko kukaan katsoa minua samalla tavalla, hymyillen niin vilpittömästi. Se, että näkee jatkuvasti muiden saavuttavan jotain, missä itse ei onnistu, murjoo omanarvontuntoa nyrkkiraudalla. Miksi hakata päätä seinään lajissa, johon on annettu heppoiset eväät? Kaiken lisäksi jokainen alakuloinen baari-ilta tuntuu entisestään ruokkivan jo valmiiksi häiritsevää epävarmuuttani vieraiden ihmisjoukkojen keskellä. Rentoutuminen käy melkein työstä.

Mutta jos lopetan viihteellä käymisen, niin mitä sitten teen?

perjantaina, lokakuuta 10

Arvontalaulun aika

Postiluukusta tipahtelee taas typeriä paperilappusia, joissa on jonkun pärstä ja numero, mahdollisesti vielä joku iskulausekin. Välittömästi roskiin.

Tiedättekö, mikä näissä kaikissa näennäisdemokraattisissa vaaleissa on eniten pielessä? Se, että valintoja eivät ratkaise ehdokkaiden poliittiset mielipiteet tai tietämys, vaan näkyvyys ja tunnettuus tuulipukujen keskuudessa. Jos olet esiintynyt telkkarissa, tuttavapiirisi on poikkeuksellisen suuri tai kykenet laajamittaiseen kampanjointiin, olet vahvoilla. Ihan järjetöntä. Tiedän, ettei asialle voi oikein mitään, mutta arvontakin olisi oikeudenmukaisempi valintatapa.

Internet-aikakausi on sentään tuonut hieman muutosta esimerkiksi erilaisten vaalikoneiden ja blogien muodossa. Vaalikone nostaa ehdokkaita esille tasapuolisesti. Mutta niin kauan kun sinunkaan vanhempasi tai isovanhempasi eivät vaalikoneita käytä, on niiden vaikutus aika vähäinen.

sunnuntaina, lokakuuta 5

L-koodi

On suorastaan käsittämätöntä tämä Lapin Kansan toimitusjohtajan välitön julkinen ristiinnaulitseminen, johon ovat osallistuneet suunnilleen kaikki kynnelle kykenevät ja irtopisteitä halajavat. Eikö kenenkään mielessä ole edes käväissyt, millaista vahinkoa tällainen lynkkausjoukko saa aikaan, jos asiat eivät olekaan niin, kuin aluksi annettiin ymmärtää?

Minä en ainakaan pysty enää olemaan niin sinisilmäinen, että nielisin mitkä tahansa tasa-arvoon, seksuaaliseen ahdisteluun tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät syytökset noin vaan pureksimatta. Nuo kun ovat meneillään olevan ajanjakson kuumia aiheita. Jos kyetään uskomaan, että Telanne vihaa lesboja ja erotti päätoimittajan sen takia, niin onko muka täysin poissuljettavissa se vaihtoehto, että Korhonen yritti pimittää haastattelussa tietoja, ja kun se lopulta iski häntä nilkkaan, keksi hän lesboudesta oivan keinon estää urakehityksensä tyssääminen. Syytöksen, jolle saisi helposti koko kansan tuen.

Ilkeä, vanhoillinen ja sovinisti toimitusjohtajamies vastaan lesboutensa kanssa nyky-yhteiskunnan asenteita vastaan kamppaileva, tasa-arvoa edistävä ja objektiivinen uranainen. Reilu asetelma.

lauantaina, lokakuuta 4

Idiootti

"Työtön saksalainen rakennusmies on tehnyt Ermstedtin kaupungin lähellä olevalla tiellä pyöräillessään merkillisen löydön. Hän löysi pakkauksen, jossa oli 16 000 euroa käteistä ja ja kultakoruja. Miehen omatunto ei antanut periksi ottaa aarretta omaan käyttöön. Niinpä hän kiikutti koko komeuden poliisiviranomaisten huostaan."

"Liedtken perhe elää niukalla työttömyyskorvauksella. Lisäksi hänen poikansa on pysyvästi sairas. Liedtken löytämä aarre on poliiseille edelleen täydellinen arvoitus. Kukaan ei ainakaan ole ilmoittanut virkavallalle sellaisen katoamisesta."

perjantaina, lokakuuta 3

Tuhat tulimmaista

Tämä on nyt sitten tuhannes (1000.) kirjoitukseni Koomaan. Tai postaus, tai merkintä, vaan ei missään tapauksessa lastu. Lastuja on pussissa tai puuliiterissä, ei blogissa. Hävetköön syvästi se henkilö, joka luuli keksineensä vallan mainion suomennoksen.

Juuri tuon pyöreän lukusaavutuksen kunniaksi kai viruinkin osan viime yöstä vessassa kaksinkerroin taittuneena ja kylmä tuskanhiki otsalla yrittäen ennakoida, kummasta päästä vatsani päättää ensiksi räjähtää. Ja sitä ruikkuvettä tosiaan tuli joka reiästä niin kauan, että kaikki oli lopulta pihalla. Ihana kokemus.

keskiviikkona, lokakuuta 1

Maissilapset

Lapsena näin usein Disneyn piirretyissä, miten maissia syötiin suoraan isosta tähkästä nakertamalla. Joskus sitä nakutettiin riveittäin kuin kirjoituskoneella, ja päässä kuului aina askelpalauttimen kilahdus. Saattoipa tuota nähdä ehkä Aku Ankka -lehdessäkin. Jollain tavalla tuo maissinsyöntitapa tehtiin niin houkuttelevan näköiseksi, että minulle jäi ikuinen suupieliä valuttava mielikuva suuresta herkusta.

Kävipä niin, että en koskaan päässyt tuota kokeilemaan. Taisin joskus äidiltä kysyä, mutta koskaan ei tähkiä ostettu. Vuodet kuluivat, ja ajatuskin lopulta painui unohduksiin. Kunnes koitti tämä päivä. Näin kaupassa isoja meheviä maissintähkiä ja päätin välittömästi toteuttaa kauan kyteneen unelmani.

Nakertelin tähkästä muutamia suullisia ja siihen se jäikin. Pettymys oli suuri, mutta odotettu. Jos ei maissi maistu miltään salaattipöydässä tai hernemaissipaprikasekoituksessa, niin miksi se maistuisi yhtään kummemmalta suoraan tähkästä. Koskaan ei pidä aliarvioida mielikuvien tehoa.