tiistaina, marraskuuta 30

Leffailta

Hyvän elokuvan jälkeen on hyvä olo. Hyvä elokuva pistää miettimään jollain tavalla. The Manchurian Candidate ei saanut aikaan kumpaakaan. Potentiaalia kyllä oli. Näyttelijät hoitivat hommansa varsin hyvin. Erityisesti Meryl Streep oli äitiroolissaan loistava.

Mutta. Mysteeriksi ja trilleriksi luokiteltu leffa oli lähinnä painostavan hidastempoinen, lattea sekä täysin ennalta-arvattava. Se ei kyennyt rakentamaan piinaavaa jännitystä. Loppu oli mitäänsanomaton ja jätti juoneen pari reikää liikaa. Ei sillä, että pitäisin lusikalla syötetyistä, täysin selitetyistä lopuista. Tästä vaan jäi yksinkertaisesti huono maku suuhun.

Paljon enemmän pidin aikaisemmin näkemästäni King Arthurista. Se on tietty täysin eri lajityypin leffa, mutta kaikkine epäloogisuuksineen paljon viihdyttävämpi kokonaisuus. Guineverea esittävällä Keira Knightleyllä ei tietenkään ole vaikutusta asiaan..

maanantaina, marraskuuta 29

Meni jo

Aika se vaan tuntuu kulkevan sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi tulee. Kesä katosi kuin itsestään ja syksykin meni jo. Lapsena sitä jotenkin osasi ottaa kaiken rennommin. Sai elää ihan päivä kerrallaan ilman että tarvitsi stressata itseään viikkojen tai kuukausien päästä tulevilla tapahtumilla.

Nykyajan teinit eivät ymmärrä mitä menettävät yrittäessään kasvaa mahdollisimman nopeasti aikuisiksi. Nuoruus on kuitenkin vain pieni osa ihmisen elinkaarta. Vanhempana sitä ehtii kyllä polttaa itsensä loppuun monta kertaa. Itse en ole pätkääkään harmissani siitä, että sain elää hieman vanhanaikaisemman teini-iän. Ei ollut pissiksiä eikä lökäpöksyhoppareita.

"On se kummalliseksi menny tämä maailma... nuaret flikat juaa viinaa ja raavahat miähet syää salaattia."

sunnuntaina, marraskuuta 28

Olipa kerran elämä

Miksi minä olen olemassa? Miksi ihmisrotu on olemassa? Miksi maailmankaikkeus on olemassa? Mitä tarkoittaa olemassaolo yleensä? Miksi, oi miksi? Pieni ihminen kohtaa jälleen käsityskykynsä rajat. On olemassa kysymyksia, joihin ei tule milloinkaan löytymään vastausta. Ihminen on ikuisesti kirottu yrittämään turhaan ymmärtää elämänsä merkitystä.

Maailmankaikkeuden luojaa ei voi olla olemassa, koska silloin täytyisi olla myös sen luojan luoja ja luojan luojan luoja. Alkua ja loppua ei ole, koska mitä silloin olisi ennen alkua tai lopun jälkeen? On vain yksi suuri jatkumo. Yksi suuri äärettömyys. Iso vellova massa jatkuvasti muuttuvaa materiaa. Jossain kaiken tämän keskellä on pieni ja mitätön planeetta Maa. Maassa on lauma ylimielisiä ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa jotain hienoa ja monimutkaista, evoluution muovaama mestariteos.

Ihminen pyrkii järjestäytymään, organisoimaan, hallitsemaan. Etsimään, selvittämään, tutkimaan, kehittymään. Tavoitellaan jotain suurta ymmärrystä. Kuvitellaan, että jossain tulevaisuudessa odottaa se suuri Totuus, joka paljastaa kaiken. Ja kaikki tämä turhaan, sillä mitään lopullista päämäärää ei ole. Ihminen on kahlittu omiin mittasuhteisiinsa. Atomeista löytyy kvarkkeja ja kvarkeista löytyy jotain vielä pienempää. Avaruuden jälkeen löytyy lisää avaruutta. Ääripäitä ei voida saavuttaa, koska niitä ei ole.

Kaikki on yhtä loputonta kiertokulkua. Elämä syntyy, elämä kuolee. Kaikki on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jossain vaiheessa ihmiskunta vain lakkaa olemasta ja sen jäänteistä syntyy jotain muuta. Miksi on äärettömyys, sen sijaan että olisi olemattomuus? Miksi on monimutkaisuus, sen sijaan että olisi yksinkertaisuus?

Yhden pienen yksilön täytyy elää tiukasti omassa lokerossaan palvellen yhteistä toivotonta löytöretkeä mahdottomaan. Olemassaolo on samaan aikaan sekä lahja että taakka.

lauantaina, marraskuuta 27

Tinnitusta odotellessa

Laiskaa. Krapulasta ei ollut tietoakaan, mutta eipä sillä näytä olevan päivän hyötykäytön kannalta merkitystä. Eilisillan rento olo on haihtunut ja (mitkä) lihakset normaaliin tapaan jumissa. Varsinkin yläselkä, hartiat ja niska ovat kuin yksi kiinteä lihaklöntti. Pitäis kai oikeesti käydä hierojalla. Vapaaehtoiset (naispuoliset) hierojat ottakaa yhteyttä.

Korvissakin taitaa vielä soida eilinen pauke. Desibelejä oli varmasti yli rajoitusten, mutta on se vaan hienoa kun jykevä PA iskee bassoa niin että rinnassa tuntuu. Kotona voi sitten taas kuunnella säädyllisemmällä äänenvoimakkuudella. Vanhana olen todennäköisesti jo puolikuuro. Pitää siis toivoa, etten elä kovin vanhaksi..

Laitoin muuten tuohon sivupalkkiin linkkejä hyviin nettisarjiksiin. Eli jos eksyit tänne vahingossa, tai jutut ovat tavallistakin tylsempiä, kannattaa poistua strippien kautta.

perjantaina, marraskuuta 26

Älä osta mitään

Merkittävän kansainvälisen päivän kunniaksi kävin kaupassa ja ostin oikein erityisen ison lastin kaikkea hyvää. Parikymppiä vingahti kortilta. Kuka näitä teemapäiviä oikein keksii... Älä käy suihkussa -päivä. Älä käy paskalla -päivä. Masturboi koko päivä.

No joo. Myönnetään, että hyvä tarkoitushan näissä yleensä on takana. Yritetään kääntää ihmisten huomio kaikenlaisiin epäkohtiin. Tuskin mitään todellista vaikutusta kuitenkaan on saavutettavissa. Huomenna jokainen taas ostaa kaupasta mitä lystää muistamatta tämän päivän merkitystä. Maailman vääryyksiä ei poisteta sormia napsauttamalla.

Tulee heti mieleen nämä tasaisin väliajoin mainostettavat rahankeräykset kehitysmaiden olojen parantamiseksi. Kolikon kolikkoa en ole koskaan antanut. Loppusummastahan tunnetusti vain osa päätyy kohteeseensa. Suuri osa katoaa vähemmän jaloon käytttöön korruptoituneiden välikäsien toimesta. Sivistysmaailmassa ollaan aivan liian sinisilmäisiä.

Taidan alkaa valmistautumaan illan pirskeitä varten. Viiniä, suolatikkuja ja hyvää musiikkia näin alkajaisiksi.

torstaina, marraskuuta 25

Kirjoittamista ja lukemista

Kirjoitustaito on katoavaista. Olen pannut merkille, että tekstiä ei enää synny niin vaivattomasti kuin joskus ennen. Kynä on ruosteessa. Tai näppis.

Jotta hyviä oivalluksia voisi syntyä, kirjoittamisen lisäksi olisi luettava säännöllisesti. En edes muista, koska viimeksi luin kirjan. Täytyy melkein joulun vapaiden aikana ottaa vahinkoa takaisin. Vastaan on itse asiassa tullut muutamia kirjasuosituksia, joihin voisin tarttua. Da Vinci -koodin suhteen olen kovin epäileväinen. Massasuosio ei välttämättä korreloi laadun kanssa. Hyvänä esimerkkinä aivoton Hollywood-leffatuotanto.

Olen aina ollut lahjakkaampi paperilla kuin suullisesti. Tekstin tuottaminen onkin ehkä ainoita todellisia vahvuuksiani. Välillä mietin, olisiko pitänyt valita opiskelualakin sen mukaisesti. Ainakin ylioppilaskirjoitusten perusteella minusta olisi pitänyt tulla heittämällä humanisti. Eipä tullut. Opinnotkin ovat jo nyt sen verran pitkällä, etten ala vaihtamista miettimään. Pakko silti todeta, etten aivan täydellä innolla odota sitä kuviota ja ympäristöä, joka tämän koulun jälkeen työelämässä odottaa. Palkassa onneksi ei pitäisi olla valittamista.

Ehkä vielä joskus eläkepäivilläni vetäydyn erämökkiin kirjoittamaan kunnon romaania. Elämänkerta olisi kova juttu myös. Toisaalta, kuka sen haluaisi lukea...

keskiviikkona, marraskuuta 24

Sisältöä perkele

Kaikkea roskaa sitä löytyykin Pinserin top100:n blogeista. Biisien sanoja, runoja, pelkkiä kuvia tai linkkejä. Jaksaako joku oikeasti seurata jatkuvasti tuollaista sisältöä? Harvinaisen turhauttavaa on myös löytää korkeilta sijoilta blogeja, joissa on viikkojen tai kuukausien päivitystaukoja. Päivitysbonus on yhtä tyhjän kanssa, koska yksi ainoa päivitys nostaa sen takaisin sataan prosenttiin. Jonkinlainen päivitystiheyden keskiarvo toimisi paremmin.

Nykyisessä top-listassa on se ongelma, että kauan toimineet vanhapartablogit - laadukkaita tai ei - ovat juurtuneet ensimmäiselle sivulle, eivätkä lähde sieltä kirveelläkään. Vastaavasti uusilta potentiaalisilta blogeilta kestää ikuisuuden nousta hyville sijoille. Oikeastaan ongelman syy ei ole täysin listassa, vaan suurelta osin sitä käyttävissä ihmisissä. Uusi käyttäjä X saapuu Pinseriin ja huomaa top-listan. Luonnollisesti X olettaa parhaiden blogien löytyvän ensimmäiseltä sivulta, joten hän valitsee lukuvalikoimansa siitä, vaivautumatta vilkaisemaankaan muita sivuja.

Lukekoon kukin mitä lystää, mutta itse kaipaan blogilta kohtuullista päivitystahtia sekä nasevaa tekstisisältöä. Jos ei jaksa panostaa päiväkirjaansa paskan vertaa, miksi edes puskea se väkisin julkiseksi nettiin?

Blogi on muuten ihan hyvä sana. Nettipäiväkirja on pituutensa takia aivan liian epäkäytännöllinen.

tiistaina, marraskuuta 23

Ostetaan unihiekkaa

Helvetti. Vuorokausirytmi heittelee taas. Eilisiltana en saanut unta sitten millään. Aamulla joutui aloittamaan päivän kello seitsemän, alle neljän tunnin yöunilla. Kadehdin kovasti niitä ihmisiä, jotka kykenevät nukahtamaan sillä silmänräpäyksellä, kun pää kohtaa tyynyn. Itselläni realistinen nukahtamisajanodote on siinä puolen tunnin ja puolentoista tunnin välillä. Liekö aivojeni nukkumisrele seonnut lopullisesti liian kauan jatkuneen epäsäännöllisen rytmin takia.

Nukahtamisessa on muutama lähes ylitsepääsemätön ongelma. Ensinnäkin nukahtaakseen täytyisi löytää hyvä ja rento asento. No, löytyyhän se. Vaan eipä se enää järin rennolta tunnu, kun olet viisikin minuuttia siinä samassa asennossa rötköttänyt. Alkaa puuduttaa, ja lopulta on pakko hakea uusi asento. Yhtä pyörimistähän se.

Toinen juttu on ajatusten harhailu. Nukkumisen yrittäminen on aivoilleni kuin jokin välitön ajatustulvamoodi. Asiasta moottorisahaan, kaikesta löytyy hitusen pohtimista. On uskomattoman vaikeaa olla ajattelematta mitään. Jossain vaiheessa väistämättä huomaat herpaantuneesi ja miettiväsi nätin naapurintytön kivoja tissejä. Nuku siinä sitten..

Lopullisesti nukahtamisen estää liian lämmin ja tunkkainen huoneilma.

maanantaina, marraskuuta 22

Paluu arkeen

Sunnuntai menikin sitten lauantain fiaskosta toipumiseen. No, virheistä oppii. Sitä vaan tuntee itsensä aina niin tyhmäksi, kun päästää mopon karkaamaan käsistä.

Sain viimein väsättyä postilaatikkooni pienen ilmaisjakelukieltolappusen, joka toivon mukaan lopettaa tuon mainosten tulvan. Mainokset kieltämällä säästän myös puita ja luontoa... yeah right. Harmi vaan etten asu Puskavaltiossa. Siellä ainakin voisin haastaa oikeuteen kieltoa rikkovan postinkantajaparan. Tai koko postilaitoksen. Pyytäisin korvauksia mainosten aiheuttamasta henkisestä tuskasta ja kärsimyksestä.

Nettihesari onnistui taas piristämään päivääni uutisoinnillaan. Kihlakunnansyyttäjä aikoo valittaa hovioikeuteen kansanedustaja Roosa Meriläisen huumeen käyttörikossyytteen hylkäämisestä. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen, koska mitään tuomiota ei voi pelkkien mediapuheiden perusteella langettaa. Roosa Meriläinen, tuo paatuneen rikollisuuden ruumiillistuma, uhkaa epäilemättä höpöheinän pössyttelyllään Suomen tulevaisuutta. Niin kauan kun Meriläinen huumehörhöystävineen riehuu vapaana, kukaan ei ole turvassa... Joopa joo. Tämä kyseinen kihlakunnansyyttäjä on hyvin todennäköisesti maamme hirveimmän konservatiivin ja kukkahattutantan, Ritva Santavuoren tuttavia.

sunnuntaina, marraskuuta 21

En enää koskaan

...juo liikaa viinaa.

lauantaina, marraskuuta 20

Viinaa ja viihdettä

Tänään olisi sitten luvassa vähän piristystä alkavaan talveen. Päätin olla kököttämättä kotona ja lähteä muun porukan kanssa baariin. Etkojen kautta tietenkin. Ihan optimaalista viihtyvyyttä ei kuitenkaan ole luvassa, koska suurin paikalle saapuvasta sakista on minulle tuntematonta. Täysin tuttuja on vain pari. Tunnettu faktahan kuitenkin on, että tuttujen vähyyttä voi näppärästi kompensoida nautitun alkoholin määrällä.

Alkoholin annostelu on tarkkaa hommaa. Nautittu määrä on suoraan verrannollinen lihaskoordinaatioon sekä puheen selvyyteen. Jos ottaa liian vähän, muiden kännistä elämöintiä on melkoisen tylsä katsella. Jos ottaa liikaa, oma sössötys käy yli muiden ymmärryksen. Jostain kumman syystä siinä sopivassa määrässä pysyminen on yllättävän vaikeaa.

Viina on liuotin, joka tuhoaa aivosoluja. Miksi kaiken hauskan pitää aina olla jollain tavalla vahingollista? Tähän joku huutaa, että hauskaa voi pitää ilman viinaakin. Toki, mutta en minä, eikä juuri nyt. Ei pari aivosolujentappoiltamaa silloin tällöin niin pahasta ole. Liika moralisointi vie hauskuuden mennessään.

Huomenna on todennäköisesti odotettavissa katkeraa tilitystä siitä, miksei juottolasta taaskaan tarttunut mukaan hehkeää naikkosta. Tai vaihtoehtoisesti krapulankatkuisia lupauksia viinanjuonnin lopettamisesta...

perjantaina, marraskuuta 19

Helvetin meemit

En voi olla ainoa, jota ärsyttävät nämä blogeissa kiertävät meemit. Jo pelkästään sana meemi kuulostaa lähinnä uskomattoman typerältä. Meemipeikko ja hattiwatti. Ideana on näemmä tehdä lista vastauksia johonkin aiheeseen liittyen. Tai sitten vaan lista kysymyksiä ja niihin vastaukset. Nämä listat sitten kiertävät blogeissa kuin ketjukirjeet tai -tekstiviestit ikään.

"Jos et lähetä tätä eteenpäin 6,9 kaverille 10 päivän kuluessa, tissisi alkavat roikkua tai pippelisi tipahtaa, etkä saa enää ikinä kokea lihan iloja."

No ihan varmasti joo. Miksi blogien pitäisi sisältää kommentteja tai viittauksia muihin blogeihin? Eivätkö kaiken maailman keskusteluryhmät ja mielipidepalstat ole juuri tällaista ryhmävuoropuhelua varten. Vuorovaikutus ikään kuin syö alkuperäistä bloggaamisen ideaa. Kuulostakoon kyyniseltä, mutta näin se vaan on.

torstaina, marraskuuta 18

Markkina-arvoteoriaa

Aloin huvikseni pohtia, selittäisikö paljon keskustelua herättänyt markkina-arvoteoria huonon nykymenestykseni pariutumismarkkinoilla. Kyseisessä teoriassahan kullekin yksilölle määritetään arvo, jonka perusteella ennustetaan, kelpaako tämä satunnaisesti valitulle vastakkaisen sukupuolen yksilölle kumppaniksi. Mielestäni yksilön ulkonäkö pohjustaa markkina-arvon tietylle tasolle. Muut ominaisuudet tekevät sitten arvoon pieniä korjauksia suuntaan tai toiseen.

Ulkonäköön voi vaikuttaa vain rajallisesti. Joku viisas joskus jaotteli ihmiset karkeasti kolmeen eri luokkaan. Ensimmäisenä rumat, joista saa muutamalla metroseksuaalisella toimenpiteellä siedettävännäköisiä. Toisena siedettävännäköiset, joista saa samoilla keinoilla hyvännäköisiä. Viimeisenä luonnollisesti hyvännäköiset, jotka näyttävät hyviltä, pitivät huolta itsestään tai eivät. Itse kuvittelisin sijoittuvani muuten reilusti yli keskimmäisen luokan, mutta pari ikävää ominaisuutta tiputtaa minut sen alapuolelle.

Myös sisäisiin ominaisuuksiin voi vaikuttaa jonkin verran. Arvoni on tälläkin osa-alueella todennäköisesti aika vaatimaton. Voisin opetella olemaan enemmän ulospäinsuuntautunut, iloinen ja ystävällinen. Periaatteistani en lähde kuitenkaan tinkimään.

Jos siis oma markkina-arvoni on kovin matala, lienee turha haikailla korkean arvon yksilöiden perään. No, tämän olen toki tiennyt jo ennen kuin koskaan kuulinkaan teoriasta. Ehkä siis arvioin itseni edelleen liian korkealle ja rimaa pitäisi entisestään laskea. Vaan kuinka moni baareissa paria etsivä sinkku todella ajattelee teorian mukaisesti, saati toteuttaa sitä käytännössä? Kuinka moni seinäruusu ei suostu hyväksymään pariutumisen tosiasioita, vaan odottaa jotain sadunomaista ihmettä?

keskiviikkona, marraskuuta 17

Elämän oppitunnit

Aina välillä palaan muistelemaan teiniaikojani. Aina yläasteen kahdeksannen luokan lopulle asti olin todellinen nössö. Keskityin koulumenestykseen, eikä viikonloppubilettäminen käynyt edes mielessä. Tärkeimmät kaverinikin olivat juuri samanlaisia. Olin myös pienikokoinen, itsetunnoton sekä vähemmän komea, joten tyttöjen kiinnostus suuntautui aivan jonnekin muualle. Sitten jostain syystä ajauduin kokeilemaan alkoholia ensimmäisen kerran. Uskaltauduin myös viikonlopun rientoihin. Muutaman vähemmän tutun kaverin kanssa pääsin kokeilemaan sitä oikeaa nuoruutta. Kuinka ollakaan, aloin murtautumaan ulos nössön roolistani.

Muutaman vuoden ajan sosiaalinen elämäni oli kohtalaisen hyvin mallillaan. Muutama lyhytaikainen tyttöystäväkin oli. Nyt kun katson itseäni juuri tällä hetkellä, tuntuu siltä, että olen taantunut takaisin siksi samaksi luuseriksi, joka istui hiljaa koulun käytävän penkillä. Kaikki se saavutettu itsetunto on mennyttä. Sen tilalla epävarmuutta, jännittämistä, vetäytymistä. Ja pahinta on, etten ymmärrä miksi. Toki eteen tuli muutama paha isku vasten kasvoja ja pari väärää valintaa, mutta luulin kestäneeni ne hyvin.

Kauhua herättää myös se tosiasia, että elämän harjoitteluaika alkaa olla ohi. Murrosiästänikin kun tuhlasin puolet tekemättä mitään. Alan olla siinä iässä, että näiden juttujen pitäisi olla jo hanskassa. Pitäisi voida nauttia elämästä, kun siihen on vielä kaikki edellytykset. Joskus koittaa se hetki, jolloin tiettyjä asioita ei voi enää saavuttaa.

tiistaina, marraskuuta 16

Savu hälvenee

BBC uutisoi Britannian aikeista kieltää ravintola- ja baaritupakointi lähes kokonaan. Skotlannilla on myös vireillä lakiesitys, joka kieltäisi tupakoinnin kaikilla julkisilla paikoilla. Ruotsissa ravintolatupakoinnin kieltolaki on jo hyväksytty ja tulee voimaan ensi vuonna. Uuden Seelannin kielto puolestaan alkaa tämän vuoden joulukuussa. Myös Islanti valmistelee asiaa. Aikaisemmin kielto on toteutunut mm. Norjassa ja Irlannissa. New Yorkin ja Kalifornian ravintoloissa savua ei ole näkynyt enää pitkään aikaan.

Väistämättä kielto ajetaan läpi myös Suomessa. Tarvitsee enää arvailla, meneekö siihen vielä vuosi vai kaksi. Selvää on, että vastustusta varmasti löytyy, mutta faktat onneksi puhuvat kiellon puolesta. Kenenkään ei pitäisi joutua kärsimään passiivisen tupakoinnin haitoista. Nykyinen baarien savuton puoli on lähinnä vitsi. Savu kun ei juuri kunnioita näkymättömiä rajoja. Vaihtoehtoina ovat tupakoijille omistetut savukopit tai täyskielto. Jälkimmäinen on todennäköisesti monelle baari- ja ravintolayrittäjälle se ainoa vaihtoehto.

Vastustajien ainoaksi aseeksi jää oikeastaan uhkailu baarissa käynnin lopettamisella. Jo Irlannissa kuitenkin nähtiin, ettei kiellolla ollut asiakasmääriin mitään vaikutusta. Ihminen sopeutuu nopeasti kun on pakko. Ja iso uhkasakko auttaa asiaa kummasti... Ei tässä olla ihmisoikeuksia sortamassa. Kukin saa tuprutella ulkona ja kotonaan niin paljon kuin lystää.

maanantaina, marraskuuta 15

Lunta odotellessa

Luulin ensin että aamulla satoi lunta. Pihalle uskaltauduttuani huomasin sen kuitenkin olevan vain lumeksi naamioitua vettä. Ollaan marraskuun puolivälissä ja jouluhysteria on jo aluillaan. Telkkariin ovat ilmestyneet tavanomaiset kirja- ja levymainokset. Postilaatikkoon tunkee normaalia enemmän roskaa. Vituttaa jo valmiiksi.

Joulu on niin turhaa hössötystä. Alkuperäinen merkitys alkaa hautautua lopullisesti materialismiin pahimpien jeesustelijoiden yrittäessä epätoivoisesti piipittää vastalauseita. Itselleni joulu on juhla vailla syytä, koska en uskovaisten instituutioon kuulu. Toki joulun lahjailot suo lapsille, mutta jo tässä iässä pelkkä lahjavillityksen seuraaminen nostaa hien otsalle. Varsinkin kun suvussa on tällä hetkellä valtaisa lauma pieniä vipeltäjiä. Aattoiltana jokainen niistä saa vuoren lahjoja, joista osa jää varmaan avaamatta ja tylsimmät heitetään armotta sivuun.

Tänään on kai pakko yrittää vähän siivota. Pölyä ja roskaa on silminnähtävä kerros joka paikassa.

sunnuntaina, marraskuuta 14

Ongelmia liikenteessä

Isänpäivä meni ja takaisin kämpillä ollaan taas. Jääkaappikin sai pitkään kaipaamaansa sisältöä, kun äiti pakkasi kotoa mukaan kilokaupalla ruokaa. Luvassa siis hetkellinen tauko ainaisesta makaroonista. Juna oli ahdettu ääriään myöten täyteen, mikä oli täysin odotettavissa. Käytävillä ravasi jatkuvasti lomiltaan palaavia kurkkusalaattimiehiä etsien vapaata paikkaa. Onneksi en tällä kertaa joutunut istumaan kaksikerrosvaunussa lasten leikkikompleksin vieressä. Helvetillinen paikka. Varsinkin jos ei ole mukana kannettavaa musiikkia ja hyvin eristäviä kuulokkeita.

Jännä juttu muuten. Vaikka Tampere ei ole EU:n silmin edes kaupunki, on se kuitenkin tällä hetkellä maamme ainoita isompia.. öö.. asutuskeskuksia, joissa on normaalisti toimiva bussiliikenne. Ei käy ollenkaan kateeksi lakkopaikkakunnilla asuvia ihmisiä.

Omaa autoa ei kaipaa, kun on kunnollinen paikallisliikenne. Kunnollisella tarkoitan kai säännöllistä ja tarpeeksi lyhyitä vuorovälejä. Eipä sillä, että omaan autoon olisi edes varaa. Kotona käydessä pääsi kuitenkin pitkästä aikaa rattiin. Taas tuli todettua, että ei Suomessa osata ajaa. Tiellä matelee kuuden auton letka seitsemääkymppiä, kiinni toistensa takapuskureissa tietenkin. Nopeusrajoitus kyseisellä tiellä on näin talvisin 80, kesäisin sata. Tie on hyväkuntoinen, suolattu ja täysin sula. Onko se niin paljon vaadittu ajaa edes sitä suurinta sallittua talvinopeutta?

lauantaina, marraskuuta 13

Lauantai-illan viihdettä

Koska alkukodissa ei ole juuri tekemistä syömisen ja nukkumisen lisäksi, päätin viettää lauantain mukavasti töllön ääressä köllötellen. Ensimmäisenä tuli vahdattua hetken vanhaa kotimaista elokuvaa, jonka pääosissa loistivat Tauno Palo ja Ansa Ikonen. Olihan siinä tietty oma hassu yltiöromanttisen nostalginen tunnelmansa, mutta ei tuollaisia ihan tosissaan jaksaisi katsoa.

Illalla oli vuorossa mainio poliittinen animaatiosatiiri Itse Valtiaat. Ei tuon sarjan parissa voi olla nauramatta. Laadukasta viihdettä kerta kaikkiaan. Hymyilyputki jatkui heti Itse Valtiaiden jälkeen Uutisvuodolla. Uutisvuodon selkärankana toimii käytännössä Jari Tervo, jolle juontajana toimiva Peter Nyman tarjoilee pureskeltavaa. Ja Tervohan pureskelee. Siinä on mies, joka kehittää asiasta kuin asiasta parin millisekunnin viiveellä mehevän ja hyvin pohjustetun vitsin. Vastapuolen Tommi Taberman jää pahasti jalkoihin kliseisine alapääväännöksineen. Monesti olen aikonut lukea jonkun Tervon kirjoista, mutta jotenkin se vaan on aina jäänyt. Uskoisin kuitenkin, että äijä tuottaa yhtä nasevaa juttua myös paperille.

Alan muuten olla täynnä noita ulkomaisia massaformaattikopiosarjoja ja niiden kotimaisia vastineita. Reality TV my ass. Onneksi kukaan ei pakota tussari ohimolla katsomaan.

Illan päätteenä on Kubrickin ohjaama Full Metal Jacket. Tavallaan kahteen osioon jakautuva leffa on mielestäni yksi parhaista sotafilmeistä. Tai oikeastaan en tiedä, kannattaako sitä tuohon kategoriaan lukea. Ei, se ei sisällä hienoja taistelukohtauksia. Se on raadollinen kuvaus merijalkaväen morteista, jotka ankaran koulutuksen ja aivopesun jälkeen päätyvät Vietnamiin ja kohtaavat siellä sodan järjettömyyden. Jos et ole nähnyt tätä elokuvaa, häpeä!

"You think we waste gooks for freedom? This is a slaughter. If I'm gonna get my balls blown off for a word, my word is poontang."

"I'm in a world of shit... yes. But I am alive."

perjantaina, marraskuuta 12

Syksyistä nurinaa

Masentavaa oli taas herätä tähänkin päivään. Pikku vilkaisu pihalle riitti kertomaan, että siellä on harvinaisen paska keli. Juuri tänään sattuu vielä olemaan asiaa kaupungille. Sisälläkään ei siis voi koko päivää nyhjöttää. Vettä tulee kuin saavista ja tuulen nopeus on myrskylukemissa, eli juuri ne tarvittavat elementit syksyn vihaamiseen. Talven tulokaan ei juuri tilannetta paremmaksi muuta. Kuulun todellakin siihen ryhmään ihmisiä, joille riittäisi tasan se yksi ainoa vuodenaika. Kesä.

Taidan joutua vetämään takaisin lauantaisen mielipiteeni valittamisesta...

Syksy on pahaa aikaa tällaiselle puoliyksinäiselle sosiaalisesti kyvyttömälle yksilölle. Tuntuu siltä, että iltojen pimeys imee pois kaiken voiman, jolla yrittää pitää yllä ihmiskontakteja, saati sitten solmia uusia. Tässä vähän aikaa sitten näin koululla tavattoman kivan näköisen tyttösen. Toiveajattelun asteelle vaan jäi lähestymisyritys. Olen toivoton tapaus.

Isänpäivä on sunnuntaina, joten tälle viikonlopulle sopii hyvin vierailu kotikonnuilla. Mitään syytä siellä käymiseen ei oikeastaan ole. Muutama kaveri tietenkin asuu vielä siellä, mutta suurin osa on lähtenyt muualle opiskelemaan. Porukka on hajonnut aika tasaisesti ympäri Suomea. Olen kuitenkin huomannut, että kotona käyminen vähentää hetkellisesti sieltä tulevien turhien puheluiden määrää. Puheluissa kun ei yleensä ole mitään oikeaa asiasisältöä. Käytännössä soiton tarkoituksena on yleensä vain tiedustella, koska olen tulossa taas käymään...

torstaina, marraskuuta 11

Uutisvuoto

Olen keksinyt vallan mainion aamujuoman. Lasilliseen äiskän tekemää viinimarjamehua lisätään yksi sitruunanmakuinen C-vitamiiniporetabletti. Tuloksena on mahdottoman hyvää poreilevaa juotavaa.

Palestiinalaisten suuri johtaja Jasser Arafat sitten otti ja kuoli. Palestiinalaishallinto julisti 40 päivän suruajan. Voisi kuvitella, että suruaikana pidättäydytään kaikesta aseellisesta rähinöinnistä. Tai sitten ei. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Lähi-idän tilanne tästä eteenpäin kehittyy. MTV3:n uutisen mukaan Jasser oli muuten diplomi-insinööri.

Päivän toinen mielenkiintoinen juttu löytyi Hesarin verkkoliitteestä. Oikeusministeri haluaisi ryhmäkanteen mukaan suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Ryhmäkanteen avulla yksittäiset henkilöt voivat yhdistää voimansa isojakin yrityksiä vastaan, mikä on sinänsä kuulostaa oikeudenmukaiselta. Jenkeista löytyy hyviä esimerkkejä ryhmäkanteen mahdollisuuksista. Esimerkiksi tupakka- ja lääkeyhtiöitä vastaan on käräjöity menestyksekkäästi. Samasta maasta löytyvät yllättäen myös parhaat esimerkit kanteiden väärinkäytöstä.

"May cause serious injury... " - tarra Logitechin näppäimistössä.

Toivottavasti suomalaisessa oikeuslaitoksessa pystytään pitämään yllä hieman korkeampaa moraalia, ettei amerikkalaistyylinen oikeussirkus pääse rantautumaan tännekin.

keskiviikkona, marraskuuta 10

Bloggauksen syvin olemus

Firefox käyttäytyy oudosti muokkaamani blogileiskan kanssa. Selain saattaa jättää piirtämättä osan sivun grafiikkaa, mutta vierittämällä ikkunaa ongelmakohdan ohi ja takaisin, näkymä on taas kunnossa. Muistaakseni taannoin törmäsin samaan ongelmaan, mutta en enää muista mikä sen aiheutti. Pitäis kai jaksaa tehdä oma leiska ihan nollasta sen sijaan että lisäilee rumaa purkkaa noihin valmiisiin.

Taisin astua bloggaajien joukkoon juuri kovimman huuman aikana. Uusia suomalaisia blogeja näyttää syntyvän kiihtyvällä tahdilla. Satunnaisotannalla vilkaistuna näkee helposti, että pidempiä tekstejä viljelevät blogit ovat suositumpia. Blogin kiinnostavuutta varmaan lisää myös jokin tietty teema arkisen sillisalaatin sijasta. Mielenkiintoisten ihmisten elämässä on jotain luettavaa, tylsien ei. Värikäs kirjoitustyyli toki kompensoi tapahtumien puutetta.

"
Mä olen mies.. mä olen mies.. jolle ei koskaan tapahdu mitään.."

Eikä tietenkään jäänyt soimaan päähän tuo biisi. Ihminen on luonnostaan melkoisen utelias eläin. Miksi muuten blogeja edes luettaisiin? Maaseudulla asuvat vanhat ikäluokatkin syynäävät mennen tullen naapureidensa tekemisiä. Bloggaaminen on ikään kuin nettiin siirrettyä saippuaoopperaa, jossa jokainen voi salaa samaistua suosikkirooliinsa. Pieni tauko omasta elämästä, kohtalotoverien etsimistä, uusien mahdollisuuksien löytämistä, yksinäisyyden täyttämistä tai puhdasta ajankulua. Kukin päättäköön itse.

tiistaina, marraskuuta 9

Elintapojen parannusohjelma

Kunnon yöuni tekee todellakin ihmeitä. Toisaalta jos nukkuu liikaa, sanotaanko vaikka yli kymmenen tuntia, olo ei vaikuta ollenkaan pirteältä. Optimi taitaa meikäläisellä olla siinä kahdeksan ja kymmenen tunnin välillä. Eilen päätin tehdä pikku muutoksia jokapäiväisiin rutiineihini, tai paremminkin niiden puutteeseen. Tässä siis parannuslistan ensimmäinen versio:

- viimeistään klo 10 aamuisin ylös
- mieluusti ennen klo 01 nukkumaan
- säännölliset ateriat joka päivä
- joka toinen päivä punttia ja muuta voimailua
- kerran viikossa uintia
- joka päivä jotain kouluhommia

Jos tällä lähdetään liikkeelle. Katsotaan myöhemmin, jos tuohon tulee jotain lisättävää. Pistin muuten merkille jännän asian. Viherkasvini kasvattaa tuollaisia maanpäällisiä imujuuria ja pisin niistä kurottaa selvästikin lämpöpatterin vesiputkea kohti. Sattumaa?

maanantaina, marraskuuta 8

Tahtoo talviunille

En voittanut lotossa. Sen sijaan univajeen vaikutukset jysähtivät viimein päin näköä. Pitkään aikaan en ole tuntenut näin rankkaa väsymystä. Silmät verestävät, silmäluomet ovat kuin lyijyä ja olo on vähintäänkin epätodellinen. Ei puhettakaan että ajatus kulkisi edes puolinopeudella. Mikseivät ihmiset voisi leikkiä karhua talven tullen.

Yleiskuntokin tuntuu olevan niin nollalukemissa, että jotain olis tehtävä. Tavoitteeksi voisi ottaa vaikka uimisen kerran viikossa. Elintapojen parannusohjelmasta lisää huomenissa. Nyt on pakko kaatua sänkyyn.

sunnuntaina, marraskuuta 7

Lottohysteriaa

Se on sitten kaikkien aikojen suurin suomalainen lottopotti jaossa. Viisi miljoonaa euroa on jo sellainen summa, jolla elelee loppuelämänsä makeasti tekemättä päivääkään töitä. Suurin osa potista täytyy toki osata sijoittaa jotenkin järkevästi. Jos vaikka neljä miltsiä laittais asuntoihin, osakkeisiin ja määräaikaissijoituksiin. Käyttöön jäävällä miljoonalla pääsee kyllä materialistin taivaaseen.

Lotto on melkoisen helppo ja riskitön bisnes. Varsinkin näiden jättipottien aikaan kansa kantaa moninkertaisesti rahaa Veikkauksen kirstuun. Vakiolottoajat tekevät enemmän rivejä ja nekin jotka eivät normaalisti lottoa, käyvät jättämässä muutaman. Itse päädyin tekemään pari riviä, vaikka voittoonhan tarvitaan vain se yksi ainut.

Kylläpäs tuo Aston Martin Vanquish olikin nätin näköinen...

Haaveilutuokio seis. Se, että potti on suurempi kuin normaalisti, ei ole mitenkään lisännyt voittamiseni todennäköisyyttä. Voin silti suoraan sanoa, että olen kateellinen sille mulkulle, joka tuon rahaläjän tililleen tänään ottaa. Arvaan muuten jo, millaista unta tulen ensi yönä näkemään. Kaikista mahdollisista unista hirvein on lottovoittouni. Ei niinkään unen sisältö, vaan se herääminen...

lauantaina, marraskuuta 6

Motivaation pohjakosketus

Pakko vaihtaa jo aihetta, etten vaan menetä potentiaalisia lukijoita. Luulevat pian etten kirjoita mistään muusta kuin politiikasta. Hyi politiikkaa. Otanpa lasillisen viiniä.

Ihmisen laiskuudella ei ole rajaa. Tarkoituksena oli tänään tehdä pois noita kasautuneita kouluhommia, mutta toisin kävi. Järkevien hommien sijaan kulutin päivän katsomalla tv-sarjoja ja kuuntelemalla hyvää musiikkia. Ajattelin myös hakea kaupasta jotain epäterveellistä, mutta samassa muistin että nehän on kiinni. Pyhät miehet perkeleet. Pyhistä tulikin mieleen nettihesarin uutinen Espoon uudesta uurnalehdosta. Tuhkaus on tietty jees, mutta miten helvetissä sen paikan rakentamiseen on voitu saada kulumaan miljoona euroa??

Tein myös pienen ulkonäköpäivityksen blogille. Oikeastaan en ole siihen ollenkaan tyytyväinen, joten muutoksia on todennäköisesti vielä luvassa. Ihmisen tyytymättömyydellä ei ole rajaa. Tekisi mieli luetella tässä ja nyt kaikki ne omaan elämääni liittyvät asiat, joiden nykytilaan en ole järin tyytyväinen, mutta ketäpä se oikeastaan kiinnostaisi. Ainakaan itse en jaksa muiden ongelmia loputtomiin kuunnella, koska omissakin on ihan tarpeeksi kestämistä. Ruikutus on perseestä.

perjantaina, marraskuuta 5

Edustuksellista demokratiaa

En äänestänyt kunnallisvaaleissa. Itse asiassa en ole vielä koskaan käyttänyt äänioikeuttani. Tämän paljastettuani yleensä joku julistaa ylväästi, että jos en äänestä, en saa sitten valittaakaan. Haistakoon paskan. Syy äänestämättömyyteeni on yksinkertaisesti se, ettei valitsemani edustajan vaalilupauksista ole minkäänlaisia takeita. Välikäsien kautta vaikuttaminen ei ole mitään todellista valtaa. Liian paljon tuntemattomia muuttujia.

Pitäisi olla jonkin sortin meedio paljastaakseen kaikki helpomman leivän toivossa politiikkaan juoksevat pyrkyrit. Vaan miksi vaivautua edes yrittämään, kun massat äänestävät kuitenkin kaikki entiset missit, huippu-urheilijat ja julkimot läpi. Maailmassa on liikaa tyhmiä ihmisiä. Pahaa tekee, kun katsoo nykyistä hallitusta ja eduskuntaa. Monellako näistä edellä mainituista ex-henkilöistä on edes kunnollinen koulutus?

Oikeaa kansanvaltaa olisi suora demokratia, jossa äänestyksen kohteena on itse päätettävä asia. Tuskin tälläkään menetelmällä kuitenkaan tehtäisiin oman navan tuijottamisen sijaan niitä oikeita, koko kansan ja valtion hyvinvointia tukevia päätöksiä. Kuten jo sanoin, maailmassa on liikaa tyhmiä ihmisiä.

torstaina, marraskuuta 4

Alussa oli George W. Bush

Niin siinä sitten taas kävi. Vaikka miten tykkäis posliinista, Puska ei lähde kulumallakaan. Karvoja riittää taas seuraavat neljä vuotta. Harmittaa sen verran, että päätin aloittaa viimein oman blogin. Perkele! On se hyvä että meillä on jatkossakin näin järkevä veijari maailmanpoliisina.

"Microsoft Windows Presidential - Where do you want to attack today?"

Hyökätä voi mihin vaan. Perusteiksi riittänevät nämä kuluneet taikasanat "war against terrorism" ja "weapons of mass destruction". Terrorismi on paha juttu, mutta en voinut olla nauramatta lukiessani uutista, jossa kerrottiin terrorismiuhan kasvaneen myös Suomen suunnalla. Tämä vihjailu oli peräisin, ylläri pylläri, rapakon takaa. Samalla kun amerikkalainen sotakoneisto "kitkee terroristeja ja joukkotuhoaseita" maailmalla, kotijoukoille annettiin myös mahdollisuus puolustaa kotejaan sarjatuliaseilla. Näin luodaan turvallisuutta.

Ai niin.. Venäjä ratifioi hiljattain Kioton sopimuksen. USA sitä tuskin tekee lähiaikoina. Toki on huomattava, että sopimukseen sisältyvästä päästökaupasta koituu veli venäläiselle todennäköisesti suuri taloudellinen hyöty. Askel parempaan suuntaan kuitenkin.