Satunnaista raapustelua

Onhan tämä blogi käytännössä jo kuollut, sillä vähäinen kirjallinen tuotantoni suuntautuu tätä nykyä toisaalle. Aikansa kutakin.

Eräs tyttö sattuu pyörimään aika usein samoissa paikoissa kuin minä. Joskus se ainakin oli kihloissa. Tiedän, koska uskalsin kauan sitten yrittää vääntää sen kanssa jotain noloa juttua. Taisi silloin aika nopeasti näyttää vasenta nimetöntään, mutta halusi kuitenkin selvästi antaa mahdollisimman pehmeän tyrmäyksen, ei mikään ilkeä tapaus. Ehkä sitä vaan kävi sääliksi poikaparan tökerö lähestyminen. En kuitenkaan sen koommin enää haikaillut tytön perään, oli se ulkonäöltään sen verran eri kastissa.

Nyt se tyttö kuitenkin näytti juttelevan pitkään jonku jätkän kanssa, ja jostain ihmeen syystä ajattelin, että se saattaa olla nykyään vapaalla jalalla. Ja tuon keskustelun seuraamisesta tuli vallan haikea fiilis. Umpityhmää. Aivan kuin tuon tyttö olisi muka muussa tapauksessa rynnännyt oitis suoraan meikäläisen kaulaan. Miksi mieli kiusaa itseään moisilla kuvitelmilla? Ehkä se vaan tarraa noihin harvoihin muistoihin, uusia kun ei juuri ole syntynyt.