keskiviikkona, maaliskuuta 31

Arviointia

Nyt on puhuttu paljon siitä, miten ihmisten työuria saataisiin pidennettyä nimenomaan alkupäästä. Väkisinkin tulee mieleen, että koulu- ja opiskeluaika on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää työelämään valmistautumista. Opiskeluaikana sosiaaliset verkostoitumismahdollisuudet ovat parhaimmillaan. Duuniarjen vakiinnuttua oli ikävä huomata, että juuri tuttavapiirin rakentamiseen olisi kannattanut panostaa aikanaan vähän enemmän. Toisaalta, jos ihminen on syrjäytyäkseen, niin ei siinä välttämättä yksi ylimääräinen opiskeluvuosi auta.

Kolmenkympin kriisi ilmeisesti lähestyy, kun kadotettu nuoruus alkaa kaduttaa... Miksi parhaat muistot ovat vähintään viiden vuoden takaa?

Ai niin, on pakko mainita, että ne jättikokoiset imagosilmälasit, joita nykyään näkee vähän väliä, ovat kyllä naurettavan näköisiä. Ja yksi nätti kassatyttö on ilmeisesti vaihtanut työpaikkaa.

lauantaina, maaliskuuta 13

Vaihtoehtoja

Nettideittailukaan ei ole yllättänyt millään tavalla. Kontakteja ei juuri synny. Vastapuolella tuntuu olevan ainoastaan (kaltaisiani?) täysin epätoivoisia tai sitten liian suurin odotuksin liikkeellä olevia tyyppejä. Muutaman kerran olen löytänyt mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa olisi jotain yhteistä, jolle olen myös kirjoittanut mielestäni hyvää juttua, ja joka on myös kirjoittanut takaisin osoittaen jonkinlaista mielenkiintoa. Joka kerta lopputulos on kuitenkin ollut, että lopulta minä saan odottaa vastausta, joka ei koskaan saavu.

Välillä ajattelin, että kelpuuttaisin mitä tahansa, jotta vain saisin mahdollisuuden edes harjoitella pitkästä aikaa jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Jostain syystä sellaisiakaan tilaisuuksia ei ole koittanut. Saa jälleen pohtia, mistä sitä itsetuntoa oikein repisi...

Entistä enemmän tuntuu siltä, että minun on aivan turha haaveilla perinteisistä kohtaamisista.

maanantaina, maaliskuuta 8

Matkajännäri

Olen onnistunut tekemään kiskomatkailusta itselleni jonkinlaisen mörkön. Ja joskus vielä ihmettelin, miten ihmeessä joku voi kammota esimerkiksi rautatieasemia. Oikeastaan ahdistuneisuutta aiheuttaa mikä tahansa liikenneväline tai paikka, jossa on pakotettu olemaan ison ihmisjoukon keskellä vailla mitään järkevää tekemistä. Yksi helvetin neronleimaus on ollut laittaa juniin ja busseihin niitä penkkiasetelmia, joissa joutuu istumaan nenät vastakkain muiden matkaajien kanssa. Siinä sitten tuijotellaan tai etsitään vaivaantuneena sivuilta jotain, mihin kiinnittää katseensa.

Kiusallisen itsetietoisuuden hämäämiseksi voi tietty yrittää pitää käsillä jotain tekemistä, kuten purkanjauhantaa, lukemista tai musiikin. Tällaisten rituaalien kehittäminen on ilmeisesti kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu, joka ainoastaan ruokkii ongelmaa. Aikanaan mieli kyllä huomaa, jos sitä yritetään huijata.