Kommentin kommentti

...mutta kaikki varteenotettavat nyt vaan on aina varattu. M.O.T.

Postissa tuli kirje, jossa oli saantitodistus. Olin ymmälläni.

BB

BB-talo, BB-asukkaat, BB-bimbo, BB-bi, BB-homo, BB-orgiat, BB-sauna, BB-pano, BB-tissit, BB-kohu, BB-nakuilu, BB-kännit, BB-krapula, BB-julkkis, BB-seksiä, BB-julkisuus, BB-suhde, BB-pari, BB-raskaus, BB-runkkaus, BB-paljastus, BB-ero, BB-sinkku, BB-bileet, BB-huhu, BB-peli, BB-tehtävä, BB-tunnustus, BB-oksennus.

Enää puuttuu vain Pelle Biljoona ja iskulause: "BB on siististi cool!"

Voi jeesus.

Tyhmät ihmiset

Kun kävelet kevyen liikenteen väylää kohti jyrkkää ylämäkeä, jonka alapäässä on tiukka mutka ja sisäkurvissa korkeaa pensaikkoa niin, että näkyvyys on nolla, kävele toki yhden tai useamman kaverisi kanssa lähes koko väylän leveydeltä, vaikka reilusti vastaantulevienkin puolella. Sitten kun minä viiletän noin 45km tuntinopeudella mäkeä alas tiukasti omalla puolellani ehtimättä kuitenkaan jarruttaa mutkan jälkeen ja jyrään sinut lopullisesti asfalttiin, ole huoleti. Syyhän on sentään minun!

No, tälläkin kertaa osasin toki olla valppaana tuossa kohtaa, mutta voi helvetti miten nollat taulussa ihmiset toisinaan kulkevat. Ei niin minkäänlaista järjen häivää päässä. Samalla reissulla vielä joku koirankusettajakin piristi päivääni. Jos puppe haluaa pissiä juuri sinne toisen puolen ojaan, eihän sille tietenkään mitään voi. Siinä pitää odotella hihna väylän poikki viritettynä niin kauan, että kullannuppu on hoitanut tarpeensa. Huoh.

Urheilujuhlaa

Vaikka olenkin syvästi Kiinan kisaisännyyttä vastaan, niin onhan suomalaissuorituksia sentään seurattava. Tärkeimmät kuningaslajit tulee tietty katsottua, vaikkei olisi suomalaisiakaan. Esimerkiksi satasen juoksussa nuori Usain Bolt kipitti ihan suvereenilla tavalla ja leikitteli itselleen maailmanennätysajan. Seuraavaksi oli vuorossa 200 metrin ennätys, jonka rikkominen ei pitänyt olla edes mahdollista. Hienoa katseltavaa, joskin väkisinkin mieleen hiipii ikäviä syitä Jamaikan uskomattomalle kisamenestykselle näissä juoksulajeissa. Toivottavasti epäilykset ovat vääriä.

Phelpsin loputon kullittelu altaassa sen sijaan ei kiinnosta enää pätkääkään. Ei ole enää hienoa, jos yksi tyyppi kahmii joka matkan voiton ihan vaan siksi, että sattuu omistamaan sopivasti epäsuhtaisen kropan. Uintilajeja on muutenkin ihan liikaa. Yhden urheilijan osallistumista kovin monelle eri matkalle voisi muutenkin vaikka rajoittaa.

Kumipuvusta haarniskaan

Pari ihmistä on näemmä halunnut selata blogistani lähes kaikki kirjoitukset aina alusta asti. Innostuin sitten itsekin lukemaan noita vanhoja juttuja. Ihan kiva palautella tapahtumia mieleen. Neljä vuotta on tätä on harrastettu, ja jonkinlaista tyylimuutosta on varmasti havaittavissa. Joskus jaksoi vielä panostaa näihin juttuihin oikein kunnolla. Ihan arkisiinkin teksteihin teki mieli keksiä nasevia ilmaisuja. Virkkeitä on aina hauskempi lukea, jos kieltä on käytetty muutenkin kuin vain asioiden yksinkertaiseen selittämiseen.

Kävin katsomassa kankaalta lepakkomiehen uusimmat seikkailut. Kuten vähän pelkäsin, ennakkohehkutuksen lataamat odotukset olivat hitusen korkealla, enkä kokenut mitään ylitsevuotavaa euforiaa. Okei, Heath Ledger oli vakuuttava ja omalla tavallaan suunnilleen Nicholsonin veroinen Jokeri. En usko, että ilman Ledgeriä elokuva olisi saanut niin paljon arvostusta. Batmanin rooli jäi jotenkin vaisuksi, kateissa oli ritarin synkkyys. Yleensäkin koko juonikulku oli jotenkin takkuinen. Melkein jopa pidin Batman Beginsistä enemmän. Ei tuota silti katsomatta kannata jättää missään nimessä.

Tapahtuu

Kaikenlaista on näemmä taas sattunut ja tapahtunut, kun on hetken ollut pienessä uutispimennossa. Georgian ja Venäjän kahakan yksityiskohdista olen iloisesti pihalla, mutta se on tietty pikkujuttu, sillä Johanna Tukiaisella ja Rachel Kauppilalla on välit poikki!

Viikonloppu näytti yllättäen, että aluksi tyhmiltäkin vaikuttavat ideat saattavat lopulta tuottaa ihan mieleenpainuvia kokemuksia. Sellaisten ideoiden läpiviemiseen vaan tarvitaan joku tarpeeksi päättäväinen tyyppi, tai oikeastaan montakin sellaista. Itse varmasti useimmissa tilanteissa passaisin. Siksi kai olenkin pohjimmiltani niin tylsä ja epärohkea ihminen.

Tampereella tapettiin ilmeisesti kuristamalla 15-vuotias tyttö, tekijänä joku ongelmainen 18-vuotias poika. Luvassa varmasti syiden etsimistä ja sormellaosoittelua joksikin aikaa. Mua ei juurikaan liikuta, jos keski-ikäiset miehet tai pariskunnat humalapäissään puukottelevat toisiaan hengiltä, mutta tällaiset tapaukset, joissa suhteellisen viaton nuori päättää päivänsä, vetävät kyllä väkisinkin mielen harmaaksi. Ei ole reilua.

Kaikkea mikä liikkuu

Aivan järkyttävä krapulapanetus.

Popoja piisaa

Voi veljet että ihmisellä täytyy olla kenkiä eri tarkoituksiin. Jopa miehellä. Löytyy kesätennarit, nahkakengät kesäkäyttöön, nahkakengät talvelle, juhlakengät, juoksulenkkarit, pyöräilykengät, yberkuulit nahkakengät 4 sentin pohjalla (eivät liene välttämättömät), jämäsläbärit esim. parvekekäyttöön, muotoillut urheilusandaalit, sandaalit töihin, sisäpelikengät, rullaluistimet (ihan tarpeeksi kengät). Kumppareita en omista, mutta joku ei varmaan voisi elää ilman niitäkään.

Olen tainnut venäyttää polveni jotenkin oudosti. Kävellessä tai juostessa ei tunnu kipua, mutta istuvassa asennossa tai pyöräillessä tahtoo vihloa. Kunhan ei muodostuisi pidempiaikaiseksi vaivaksi.

Loma oli ja meni

Kovasti on yritetty taas keksiä muutakin tekemistä kuin blogimaailmassa pööpöily. Yhtenä mielenkiintoisena kokemuksena mainittakoon leffan katsominen yksin yli 100 paikan teatterissa. Eipä tarvinnut häiriintyä rapistelijoista tai kännyääliöistä. Olisipa hauska tietää, mitä yksi näytös keskimäärin teatterille maksaa. Toisaalta jokainen näytös tuottaa tuloja jo ilman katsojiakin, sen verran paljon niitä mainospätkiä alussa pyöritetään. Vanhoina hyvinä aikoina oli pelkkiä trailereita...

Yksi kappale mökkiviikonloppuja on myös takana. Poikaporukalla, kuinkas muutenkaan. Pariskuntien kanssa ei huvita mökkeilemään lähteä, ja nyt kun tarkemmin mietin, niin en juurikaan edes tunne ketään sinkkutyttöjä. Masentavaa. Tuon viikonlopun työstä käyneen tinaamisen jälkeen huomasi kyllä, että kesän aikana on toleranssi kehittynyt. Vatsa ei enää heitä oksennusvaihdetta kovin herkästi päälle. En sano että se on hyvä juttu, pikemminkin aika surullista.

Mur

Nämä Bloggerin captchat ovat kyllä muuttuneet niin rasittaviksi, että voisin jo pelkästään sen takia vaihtaa toiseen palveluun. Blogin nykyinen ulkoasukin alkaa jo ärsyttää. Mur.

Pikkupiru

Jalkakäytävällä käveli tänään joku sankari kännykkä kädessään. Huudatti sen kaiuttimesta jotain tuntematonta musiikkia, josta ei voinut saada mitään selvää. Todellinen audioelämys varmasti.

"Kuopion seudulla usein auton ratissa vaaratilanteita aiheuttanut 14-vuotias poika ei taltu kuriin poliisin keinoin. Poika on jäänyt nyt tänä vuonna kiinni ajokortitta ajosta 18 kertaa. Hän on jäänyt poliisin haaviin useita kertoja jo aikaisemminkin. Poliisi keskeyttää ajon ja ilmoittaa vanhemmille ja sosiaalitoimelle."

On aika naurettavaa, että rikosoikeudellisen vastuun ikäraja on niinkin korkea kuin 15 vuotta. Eli vielä peruskoulun yläasteella on tyyppejä, joita ei voi tuomita vastuuseen teoistaan. Jos tuollaisten vanhemmat ovat vieläpä menettäneet täysin otteensa, niin kuka niitä silloin ojentaa? Pikkunilkit voivat tehdä käytännössä mitä lystää. On se nyt helkkari kumma, jos ei muka seiskaluokkalainenkaan vielä ymmärrä oikean ja väärän päälle tai kykene yhdistämään tekojaan niiden seurauksiin. Joku raja lastensuojelussakin. Raippaa!

Tasajako

Totta puhuen risoo jonkin verran katsella vierestä, miten pitkään seurustellut tyyppi pyörittää baarissa tapaamaansa tyttöä hyvinkin intiimisti unohtaen sopivasti kertoa olevansa varattu. Eikä ole muistaakseni ensimmäinen kerta. Taisin joskus ennenkin jo mainita, että jos tuon kaverin perässä kävelee yökerhon päästä päähän, vähintään yksi naisihminen väläyttää sille merkitsevän hymyn. Ei tuo tyttömagneettina toimiminen sinänsä minua häiritse, mutta siinä vaiheessa kun se yksi vakituinen ei enää riitäkään, alan nähdä punaista. Miten muuten muka voisin tilanteen kokea, kun se yksi ja ainut ei vaan tunnu omalle kohdalleni osuvan?

Samainen kaveri on ottanut tavaksi laukaista aina jossain vaiheessa rohkaisevasti, että nyt etitään sulle nainen. Aivan kuin se olisikin niin yksinkertaista. Mä en voi vaan valita joukosta sitä miellyttävää yksilöä.

Valikoimaa

Wau. Joku manne päätti oikein tahallaan kolhaista kyynärpäällä ohikulkiessaan. Onneksi ei tehnyt sitä toistamiseen, olisin saattanut hankkia itselleni ikävyyksiä. Niin ja kävin ainoan kunnon keskustelun taksikuskin kanssa. Voiko perjantai-ilta enää villimmäksi mennä.

Taaskaan en halua valittaa, mutta jos huvikseen mietitään tuollaista normaalia iltaa. Saatan nähdä ehkä noin kymmenen kanssani vertikaalisesti yhteensopivaa naisihmistä. Huonolla tuurilla puolet niistä on jo enemmän tai vähemmän varattu. Että sellaiset markkinat.

Taidetta taidotta

Lähdin katsomaan uutta Indiana Jonesia varsin vaatimattomin odotuksin. Ne vanhemmat leffat olivat yksinkertaisesti niin rautaa, että olisin jokseenkin tyydytetty, mikäli neljännessä filmissä olisi edes hitusen sitä tuttua Indy-seikkailun fiilistä. Matkalla teatteriin kävin sapuskalla, ja eiköhän tarjoilija unohtanut tyystin, että olin pyytänyt laskun. Olin jo myöhässä näytöksestä, kun pääsin viimein lähtemään ravintolasta. Teatterilla odotti vielä iloisempi yllätys. Juuri sillä hetkellä oli alkamassa pari muuta leffaa, joten lippuluukuilla oli karmeat jonot. Eli missasin sitten vielä ainakin kymmenen minuuttia lisää. Kosminen vittuilija kiusaa näemmä kesälläkin...

Entäs itse elokuva? No, olihan siihen takuuvarmasti poimittu kaikki edellisistä filmeistä tutut komponentit. Koko ajan oli vähän sellainen valju kopioinnin maku suussa. Aika kultaa muistot ja silleen. Mitään uutta ja mullistavaa oli turha hakea tarinankin ollessa vain juuri ja juuri riittävä. Loppu herätti hieman ristiriitaisia tuntemuksia.

Smart People taas on pienemmän budjetin tekele, jonka houkutti katsomaan ainoastaan näyttelijälistasta silmiin osunut Ellen Page. Valitettavasti joukossa oli myös Sarah Jessica "Ih-hah-haa" Parker, mutta päätin purra hammasta. Vaikkakin välillä turhan artsy (mietin varmaan 10 minuuttia tälle sanalle kunnollista kotimaista termiä, mutta luovutin), elokuvalla oli hetkensä ja oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ellen Page oli oma suloisen lapsenkasvoinen androgyyni-itsensä.

Tämä jälkimmäinen raina palautti muuten mieleen yhden ikuisen kysymyksen: Miksi oi miksi elokuvien pääosatyttöset ja toisinaan poikasetkin opiskelevat aina vain ja ainoastaan joko kirjallisuutta tai runoutta? Oli kameran edessä elämää ihmettelevä teini sitten luuseri, mallioppilas tai pahis, siellä se istuu luennolla tulkitsemassa jotain syvällistäkin syvällisempää teosta, josta revitään loputtomasti symboliikkaa, vaikka kirjailijakin jo nauraa leukaluuhunsa haudassaan.