Minä itse

Persoonallisuustestit ovat näköjään jälleen pinnalla. Kokeilin tehdä tuon testin, joka parhaillaan blogeja kiertää, enkä pitänyt sitä mitenkään erityisen hyvänä. Joissain kysymyksissä vaihtoehdot eivät olleet tarpeeksi toisensa poissulkevia, eikä ollut mahdollisuutta antaa sitä neutraalia vastausta. Netissä on paljon vakuuttavampienkin lähteiden tarjoamia testejä.

Lähes poikkeuksetta saan noista tavanomaisista Myers-Briggs -testeistä tyypikseni ISTJ (Introvertti, havaitsija, ajattelija, järjestelmällinen). Yleisesti ottaen hyvin osuvia adjektiiveja, mutta tulosten pidempi selitysteksti menee joskus hieman pieleen. Minua kuvataan liian konservatiiviksi, tiukaksi sääntöjen noudattajaksi ja tuttuihin toimintatapoihin juuttuneeksi, mikä ei pidä paikkaansa.

Lainausta tulkinnoista:

"Ensivaikutelma ISTJ-ihmisestä saattaa olla kylmä, koska ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi miellyttää tuntemattomia ihmisiä. Hänen mielestään ystävyys on ansaittava. ISTJ on luonteeltaan tarkka, täsmällinen ja luotettava. Hän on oikeudenmukainen ja omaa tajun oikeasta ja väärästä, joka pohjautuu teoriaan, joka on aiemmin hyväksi havaittu. Hän on uurastaja, joka saattaa työnsä loppuun, uhrauksista huolimatta. ISTJ ei voi sietää epäjohdonmukaisia tai lupauksia rikkovia ihmisiä. Introvertistä laadusta johtuen hän ei kuitenkaan ilmaise suuttumustaan suoraan, vaan korkeintaan ilmein ja elein."

"Honor their commitments. Take their relationship roles very seriously. Usually able to communicate what's on their minds with precision. Good listeners. Extremely good (albeit conservative) with money. Tendency to believe that they're always right. Not naturally in-tune with what others are feeling. Their value for structure may seem rigid to others."

Jälkikirjoitus

Sain kuin sainkin tuon edellisen kirjoituksen näyttämään turhan negatiiviselta. Meissä jokaisessa elää pieni synkkä draamakirjailija. Komedia on paljon vaikeampi laji.

Tämä anonyymibloggaus on edelleen todennäköisyyksien kanssa leikkimistä. Tietyt henkilöt saattavat näitä tekstejä eksyä lukemaan, mutta todennäköisyys on pieni. On onneksi vielä paljon ihmisiä, jotka eivät ole blogeista ikinä kuulleetkaan, saati että käyttäisivät säännöllisesti tietokonetta ja nettiä.

Tilin saldo

Vaikka ei kaduta, en tiedä olinko reissuun erityisen tyytyväinenkään. Yhteiset puheenaiheet olivat harvassa. Oltiin aika erilaisia. Aina välillä tyttö sanoi olevansa jostain asiasta samaa mieltä, vaikka totuus oli erittäin todennäköisesti aivan toinen. Harvinaisen ärsyttävää sellainen mielistely, vaikka motiivi moiseen olisikin vilpitön. Toisaalta pidin kuitenkin tytön itsenäisestä ja vahvasta asenteesta, voisin itsekin mieluusti olla sellainen.

Saattoi olla väärin lähteä visiitille, vaikka tiesin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen. Vaikka enpä minäkään voinut hänen aikeistaan varma olla. Olivat mitä olivat. Kotimatkalla totesin jälleen kerran, että on minussa vaan tietyllä tavalla jotain pahasti vialla. Tavallaan kyllä tiedän mitä, mutta en kuitenkaan. Rasittavaa. Kaiken huipuksi täpötäydessä junassa pari ihmistä näytti taas, miten ilkeästi voi toisia ihmisiä kohtaan käyttäytyä. Kunpa oppisinkin joskus olemaan välittämättä. Minut kasvatettiin liian kiltiksi ja suvaitsevaiseksi.

Matkaan ex tempore

Törmäsin tosiaan yhteen tyttöön. Tai tyttö paremminkin törmäsi minuun ja kaappasi samantien itselleen. En tainnut hirveästi vastaankaan laittaa, humalassakin olin. Tyttö oli aika erilainen verrattuna niihin, jotka yleensä meikäläisestä kiinnostuvat. Vieläkin vähän ihmettelen, mutta en jaksanut silloin kuitenkaan hirveästi asiasta välittää. Seura ja läheisyys kelpasi kyllä mainiosti.

Pari päivää meni siinä sitten ihan mukavasti. Rentoa oleilua ilman sen kummempaa päänvaivaa. Tyttö lähti lopulta kotiinsa, ja minä omaani. Myöhemmin sain vähän yllättäenkin kutsun hänen luokseen. En oikeastaan tiedä, miksi päätin sinne lähteä. Alitajuisesti tiesin jo valmiiksi, ettei mitään pidempää jatkoa tule ikinä olemaan. En ollut niin kovasti kiinnostunut. Lähdin kuitenkin, muuten vaan. Kai tämä nyt sitten oli sellainen spontaani tempaus, jollaisia joskus haikailin. Eikä siinä mitään, ei ainakaan kaduta yhtään.

Vielä jaksaa

En tiedä, voiko sitä koskaan kasvaa liian vanhaksi mennäkseen kesäfestareille. Monilla on käyty, ja monilla tullaan varmaan vielä käymään. Aurinkoa, persoonallisia ihmisiä ja lupa irtautua pariksi päiväksi arjesta. Festarialue ja sen ympäristö on hetken aikaa täysin oma maailmansa. Vaikka yleensä en viihdy väenpaljoudessa, festareilla on kuitenkin jollain tavalla helpompaa sekoittua sinne massaan. Olkoonkin viinalla kostutettua touhua, mutta enimmäkseen ihmiset pitävät vaan hauskaa ja osaavat käyttäytyä. Tai ehkä osaan vaan pysytellä oikeanlaisessa seurassa.

Kun jengiä on ahdettu paljon suhteellisen pienelle alueelle, on tavallaan todennäköistä, että niitä positiivisiakin yhteentörmäyksiä aina joskus sattuu. Usein ne ovat vaan elämistä siinä hetkessä, pysyvämmät tuttavuudet ovat ymmärrettävästi harvinaisia. Ihmisiä on saapunut paikalle sieltä sun täältä, matkojen takaa. Festarit antavat mainion tekosyyn hieman laistaa tiukimmista periaatteista ja käyttäytymismalleista. Taisin minäkin taas saada uuden merkinnän festaritapausten listaani. Kaksi huonosti kuvaavaa sanaa, mutta parempiakaan en keksi.

Festareiden jälkeen on aina tämä sama fiilis.

Paluu

Juhannus meni, joten on varmaan aika lopettaa blogin kesäloma. Kirjoittajan maailma ei tuona aikana kääntynyt päälaelleen, mutta jotain kai täytynee kuitenkin tänne taas vuodattaa. Ehkä silti aloitan vasta huomenna. Pitää ensin vähän miettiä, ettei tule kirjoitettua mitään hätiköityä. Väsyttää.

Tauko paikalla

Tämä blogi pitää nyt pienen kesäisen hermoloman. Blogin kirjoittaja keskittyy hetkeksi elämään ulkomaailmassa. Palaillaan muutaman viikon kuluttua. Toivon mukaan silloin on taas paljon kerrottavaa.

Puuh

Pääsin viimein aloittamaan lenkkeilykauden. En muistanutkaan, miten hyvältä se pieni endorfiinihumala tuntuu juoksemisen jälkeen. Ikävämmin yllättivät seuraavana päivänä kipeät jalkalihakset. En viitsinyt venytellä.

Tunnistelkaa toisianne

"Piski nuolee parhaillaan kyljysmakkaroitani. Ja se tuntuu niin huikealta ja yllättävältä ja pelottavalta. Erilaiset transhumanistiset ja muut teknlogiafriikit kannattanevat tätä puhtaimmillaan. Lisäksi voidaan hyödyntää bussin tarjoama imu. Kumpikaan vaihtoehto ei ole tyttöystävää etsivän miehen kannalta houkutteleva. Toisen pariskunnan nainen hakkasi ja potki toisen parin miestä. Todella mieltäylentävää niistää ja sitten oksentaa sen jälkeen. Ehkä hän olisi ollut vähemmän estynyt jos olisi harrastanut itsetyydytystä. En minäkään nyt niin ihmiskammoinen ole."

Niinpä.

Palvelutahtoa

Pakko kai se on myöntää, että ystävällinen palvelu tuntuu toisinaan ihan kivalta. Varsinkin, jos henkilö, jonka kanssa asioi, jaksaa olla hymyileväinen, vaikka itse on väsynyt ja kaikkea muuta kuin iloisella tuulella. Minusta ei olisi asiakaspalveluammatiin.

Yleensä minua ei kuitenkaan niin hirveästi liikuta, vaikka asiakaspalvelija ei tarjoilisikaan ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Toisaalta kuitenkin ärsyttää, jos happamasta naamasta heti näkee, ettei häntä kiinnosta pätkääkään olla juuri siinä paikassa sillä hetkellä tekemässä hommaansa. Ammattivalintaansa kun voi kuitenkin useimmiten jossain määrin vaikuttaa.