Luoti tietää totuuden

Tuli katsottua pari keskimääräistä parempaa leffaa. Ensimmäisenä Amelie (Le Fabuleux destin d'Amélie Poulain), jonka katsomista olen lykännyt lykkäämästä päästyäni, koska alennuin siihen ennakkoluuloon, että leffa on pelkkää tyttösiirappia. No eihän se ollut. Elokuva oli yleisfiilikseltään iloisen positiivinen. Tarina nyt ei kovin ihmeellinen ollut, mutta lukemattomilla pienillä asioilla siitä oli saatu hyvinkin viihdyttävä ja katsomisen arvoinen. Ja se ihastuttava Audrey Tautou...

Seuraavana oli vuorossa Man on Fire. Filmi oli kuin tehty Denzel Washingtonille, tai Denzel filmille, ihan miten päin vaan. Kerrankin rikosdraamatoimintatrilleri, jossa on ihan oikeasti munaa, mutta silti myös syvyyttä. Tarina avautuu katsojalle vähitellen pitäen yllä sopivasti jännitystä. Tapahtumat sijoittuvat Meksikoon, joten elokuvassa on tyypillinen hiukan kellertävä sävy ja suuri kontrasti. Tiedättehän, sellainen sävy, joka korostaa täysillä porottavan auringon kuumuutta. En tiedä tarpeeksi kuvaustekniikasta, valon kovuuksista tai värilämpötiloista leikkiäkseni asiantuntijaa, mutta olettaisin että tuo sävy on kuitenkin osittain ihan tarkoituksellisesti haettu efekti.