lauantaina, kesäkuuta 27

Jalustalle astunut

Juhannuskin viuhahti ohi noin vain. Vaikka olen viettänyt juhannusta niin festareilla kuin kaupungissakin, ainoa oikea juhannuksenviettopaikka on silti se kesämökki. Illalla kun merenlahti tyyntyy ja itse pyydystetyn kalan savustuksesta nouseva savu leijailee veden päälle... se on Suomen kesää parhaimmillaan. Ei juuri kaipaa mitään perusteellista tappokänniä, kun saa katsella ja kuunnella luonnon hiljaisuutta. Sauna ja uinti on tietenkin itsestäänselvä yhdistelmä.

Miksi Timo T. A. Mikkonen on Timo T. A. Mikkonen eikä pelkkä Timo Mikkonen? Siksikö, että Timo T. A. Mikkonen kuulostaa jollain tavalla arvokkaammalta tai kuin Timo Mikkonen? No onko Timo T. A. Mikkonen sitten tehnyt jotain tärkeää ansaitakseen nuo tärkeilevät nimikirjaimet? Ei. Onko olemassa toinen julkisuudessa tunnettu Timo Mikkonen, johon Timo T. A. Mikkonen ilman nimikirjaimiaan sekoittuisi? Ei. Eli Timo T. A. Mikkonen, lopeta tuo naurettava egoilu ja hyväksy se tosiasia, että olet vain yksi mitätön Timo Mikkonen meidän muiden joukossa. Timo T. A. Mikkonen -nimiyhdistelmää ei tule enää käyttää. Missään. Edes läpällä.

torstaina, kesäkuuta 18

Artisti maksaa

J.D. Salinger on haastanut oikeuteen jonkun ruotsalaisen, joka kirjoitti eräänlaisen jatko-osan ruispellon siepparille. Tai oikeastaan kai käytti omassa tarinassaan ainoastaan alkuperäisen kirjan päähenkilöä ilman Salingerin lupaa. No, olkoonkin että mielestäni moinen tarinoiden tai kuvitteellisten henkilöiden kopiosuojaaminen on jossain määrin naurettavaa touhua... mutta Salinger on jo 90 vuotias! En jaksa ymmärtää, miten tämä jatko-osankaltainen enää vaikuttaa hänen elämänsä loppunäytökseen. Se ei nakerra koloa hänen toimeentuloonsa, eikä poista kirjalleen syntynyttä klassikkostatusta.

Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä mentaliteetista, joka jenkeissä sikiää ja leviää valitettavasti myös muualle. Mihin katosi se oman onnen takominen? Tilalle on tullut itsekäs ja ahne tapa repiä menestystä ja mammonaa muiden selkänahasta vaikkapa näiden oikeusjuttujen avulla. Mahdetaanko tässäkin vaan turvata hyvää asetelmaa Salingerin perillisille? Vähän kuin kuopatut musiikkiartistit, jotka tienaavat perikunnalleen rojalteja kuolemansa jälkeenkin. Vai miten se kuvio tarkemmin ottaen toimii, en jaksanut selvittää? Onhan täällä kotimaassakin ainakin haettu siivua Baddingin menestyksestä oikeusteitse.

"Rauli Badding Somerjoen artistirojaltit ovat jääneet tilittämättä, ja nyt perilliset hakevat niitä käräjien kautta. Saamattomien summa liikkuu arvioiden mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan markkaan. Kanteen Helsingin käräjäoikeuteen ovat jättäneet Rauli Somerjoen veljen, Karin, tyttäret. Kari Somerjoki aikoinaan selvitteli saatavan suuruutta, mutta hänen kuoltuaan kymmenen vuotta sitten asia jäi unohduksiin."

Veljentyttäret, voi jumalauta. Kosminen arpa päättää, kenen lapseksi synnyt. Ansaitset ehkä tiettyyn rajaan asti jotain, mitä vanhempasi sinulle kuoltuaan jättävät, mutta et todellakaan ansaitse jotain haamurahaa, jota vanhempasi legenda poikii itsestään hamaan tulevaisuuteen (mielestäni sen rahan ei pitäisi juosta kovin pitkään levy-yhtiöllekään). Saati sitten että ansaitsisit isäsi veljen haamutuottoja. Oletko eri mieltä? Hiero euromerkit silmistäsi, olet väärässä. Jokainen on tietty ahne paska sopivan tilaisuuden koittaessa. Siksi järjestelmän pitäisikin tyystin estää mahdollisuudet moiseen.

maanantaina, kesäkuuta 15

Ei festarirakkautta

Onkohan sitä tullut vanhaksi, kun kesän festareillakin kaipaa enenevässä määrin keikkojen näkemistä pelkän festarimeiningin ja luontoryypiskelyn ohella. Ulkoilma-PA:n äänessä on jotain taikaa. Taas kerran kävi kuitenkin mielessä, että esiintyjiä voisi olla huomattavasti vähemmänkin tapahtumien juuri kärsimättä. Nykyisellään aikataulut ovat kuitenkin sen verran tiukkoja, että kaikkea haluamaansa ei välttämättä ehdi näkemään, jos haluaa välillä vähän sosialisoidakin. Miten olisi festari ilman esiintyjiä? Aidattu alue, nimellinen sisäänpääsymaksu ja kojuja täynnä ruokaa ja juomaa.

Aina on yhtä haikea ja tyhjä olo, kun pitää lampsia takaisin kaavamaiseen arkeen. Eikö festaritunnelma voisi jollain tavalla elää vähän pidempään? Siinä on jotain vapauttavaa, enkä nyt tarkoita mitään sekopäistä ördäilyä. Ei vaan taida onnistua nykyisessä työnteon ympärille rakennetussa tunnelissa. Vaatisi ainakin laajan ja aktiivisen ystäväpiirinkin. Pieni hippi sisälläni vaikeroi.

keskiviikkona, kesäkuuta 10

Kesäkatkoilua

Kehnoa bloggausaikaa tämä kesä. Tosin vähiin on jäänyt muiden blogien lukeminenkin.

Kun meillä on jo siemenettömät viinirypäleet ja vesimelonit, missä oikein viipyvät ruodoton kala, luuton broileri ja jänteettömät ja kalvottomat pihvit?

Jalkapallofanaatikot ovat idiootteja. Siis ne, jotka mesoavat kaduilla ja hakkaavat toisiaan.

Eurovaalit. Kyllästyttipä vaihteeksi moinen turhanpäiväinen vatvominen ja kannatusmuutosten analysointi. Soittakaa sitten, kun pitää oikeasti nousta barrikadeille.

Tampere on pyöräilijän paratiisi.