Ihmisarvo

Nettihesari uutisoi erään amerikkalaisen aivovauriopotilaan elossapidon lopettamisesta. Floridalaisnainen ehti olla käytännössä aivokuolleena 15 vuoden ajan, eikä toivoa toipumisesta ollut. Aviomies halusi irrottaa letkut, mutta naisen vanhemmat uskoivat edelleen ihmeeseen. Asiasta päättämistä vaikeutti se, ettei nainen itse ollut koskaan kirjannut ylös toiveitaan tällaisen tilanteen varalle.

Ihmiselämä on toki arvokas, sitä en kiistä. Ihmettelen silti kovasti, mitä järkeä on pitää ruumista väkisin hengissä, vaikka se ei omin avuin pysty enää mitenkään vuorovaikuttamaan. Siinäkin tapauksessa, että jotain aivotoimintaa on jäljellä, voisi olettaa, että potilaan elämä on pelkkää kärsimystä. Kuvitelkaapa itsenne elämään 15 vuoden ajan pelkkien ajatustenne kanssa, vailla mahdollisuuksia puhua, nähdä tai liikkua.

Nykyiset asiaa koskevat lait ovat auttamatta vanhentuneet ja niissä on epäilemättä ihan liikaa uskonnollisia vaikutteita. Miksi muuten eutanasia olisi edelleen kiellettyä? Ai niin, jumalalla on varmasti helvetin nerokas suunnitelma ja tarkoitus koskien näitä täysin halvaantuneita tai aivokuolleita ihmisiä.

Kärsivän ihmisen kitumisen lopettaminen on ihmisyyden nimissä ainoa oikea ratkaisu. Kuolema tuskin on nykyään enää niin tabu, etteikö näitä juttuja voisi käsitella vaikka jollain kouluasteella. Jokainen voisi tehdä itselleen oman testamentin, joka antaisi pahimman sattuessa tarkat ohjeet menettelytavoista. Näin säästettäisiin ihmistä itseään, tämän omaisia sekä oikeusjärjestelmän ja terveydenhuollon kalliita voimavaroja.