Haikea mieli

Nyt se sitten viimein tapahtui. Tajusin ulos vilkaistessani, että illat alkavat jo hämärtyä. Ensimmäinen häivähdys lähestyvästä syksystä. Välitön alakuloisuuden tunne. Kesä ei koskaan kestä tarpeeksi kauan. Vaikka tämä kesä on ollut (ja on edelleen) uskomattoman kaunis ja lämmin, tuntuu kuitenkin siltä, etten ole ottanu siitä tarpeeksi irti. En ole tehnyt kaikkea mahdollista. En vieläkään ole löytänyt sitä pientä söpöä kesätyttöä, jota voisin pitää kädestä kiinni...

Kalamies

Saldoksi jäi sitten lopulta viisi haukea ja yksi ahven. Osa taisteli itsensä irti, ennen kuin sain nostettua veneeseen. Loput päästin takaisin vapauteen, kun olivat niin pieniä. Katiskassakin oli vaan jotain pikkusinttejä. Mainiota kalavettä tuo mökin ympäristön matalikko, ei siitä pääse mihinkään. Tänä vuonna tuntuu olevan pohjakasvustokin vähäisempää. Ei ole sitä hemmetin meriheinää joka paikassa.

Takaisin luontoon

Kaupungissa elävä ihminen tarvitsee joskus mökkeilyä jossain vähän kauempana sivistyksestä. Kerrankin hiljaisuus. Siis sellainen hiljaisuus, ettei kuulu mitään mekaanista ihmisten aikaansaamaa melua. Naapureita tietty meidänkin mökillä on, muttei liian lähellä, eikä liian kovia juhlimaan.

Mökillä on mökkiradio. Mökkiradiossa on aina sellainen kanava, joka soittaa iltamyöhään vanhaa kotimaista klassikkomusiikkia. Siis välillä todella vanhaa. Se kuitenkin kuulostaa uskomattoman hienolta pimenevässä kesäillassa. Välillä yllätän itsenikin pitämällä vanhempieni nuoruuden aikaisista biiseistä. Selostajatkin ovat jo kauan olleet ne samat tutut karismaattiset tyypit. En ole varmaan ikinä muistanut katsoa, mikä kanava se on, mutta mitään muuta siellä ei juuri kuunnella. Se on hypnoottinen kanava, ei sellaista kuraa kuin nykypäivän MTV-teinipoppiasemat.

Ei niin tärkeä tiedoitus

Huomenna kotikotiin ja pariksi päiväksi mökille. Pieni tauko kaupunkielämään.

Vaihtelevaa viihdykettä

Olen hetken aikaa seurannut muutamaa blogia, joiden kirjoittajilla on jonkinlaisia päihdeongelmia. Päihdejutut ovat aina mielenkiintoisia, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, ja liittyi niihin laillisia tai laittomia substansseja. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kukin saa pistää päänsä sekaisin millä lystää, kunhan siitä ei aiheudu sivullisille harmia tai kustannuksia yhteiskunnalle. Olen nähnyt, miten ollaan riippuvaisia ja miten osataan käyttää sivistyneesti. En halua tuomita ketään.

Erään kaverini touhu alkoi jossain vaiheessa näyttää jo huolestuttavalta. Hän käytti vahvempiin huumeisiin luokiteltavia aineita enemmän kuin satunnaisesti. Tuossa tapauksessa yksi käyttöä ylläpitävä tekijä oli kaveripiiri. Kavereilla on päihdeasiassa valtaisa vaikutus. Jos parhaat ystävät käyttävät tai jopa hankkivat jostain aineita, ne pyörivät arkielämässä väkisinkin koko ajan. Ei laittomiin päihteisiin pääse edes käsiksi ilman tietynlaisia tuttavia. Kaverini jäi kuitenkin vanhemmilleen käytöstä kiinni, ja kuvioihin tuli muutto tyttöystävän kanssa toiselle paikkakunnalle. Mielestäni meininki muuttui samantien.

Monesti tuntuu kuitenkin törmäävän sellaisiin päihdeongelmien kanssa painiskeleviin henkilöihin, jolla on omia lapsia. Valitetaan, miten elämä on yhtä sotkua, eivätkä voimat tai hermot riitä päivittäisiin rutiineihin. En ymmärrä, miksi lapsia tehdään ongelmien keskelle, tai miksi aloitetaan rankka päihteiden käyttö, kun lapsia on jo. Todennäköisesti juuri lapset joutuvat eniten kärsimään vanhempiensa epävakaasta elämäntyylistä.

Itse itselleni

Oli näköjään taas kansanedustajien vuotuisen palkankorotuksen aika. Harvassa paikassa viitsittiin siitä edes uutisoida, tai sitten vaan seurasin medioitani huonosti. Lisää tipahti 200e, ja perusteluna tietenkin yleisen hintatason ja elinkustannusten nousu. Ihan kuin sillä reilulla 5 kiloeurolla ei saisi perheelle ruokaa pöytään. Jumalauta. En voi sanoin kuvailla, miten paljon tuo touhu meikäläistä vituttaa. Yksikään niistä ei tee siellä tuon arvoista työtä. Helvetin mediapyrkyrit ja suosionkalastelijat. Tapan.

Kakkahuumoria

Onko ihanampaa yllätystä kuin se, että aikaisempi kävijä on paskonut vessassa pöntön tukkoon ja jättänyt asian sikseen. Ruskean tavaran ja paperin epäääräinen sekoitus siellä lilluskeli ja tervehti pahaa-aavistamatonta helpotuksen hakijaa. Harmi kun en tiedä, kuka työkavereistani on syypää. Tai ehkäpä se olikin joku vieraileva sankari. Tällaisesta tapauksesta voisi repiä hupia loputtomiin.

Ei edes kiviä

Liukuvaa työaikaa tulee hyödynnettyä eniten maanantaisin. Mistäköhän mahtaa johtua... Ei puhettakaan, että jaksaisi polkea fillarilla töihin. Vielä vähemmän huvittaa, jos sattuu olemaan läppäri (lue: raahattava) repussa painolastina.

En ymmärrä ihmisiä, joiden pitää bussista pois jäädessä päästä ulos siitä keskimmäisestä ovesta, vaikka istuisivat melkein takaoven vieressä. Liekö heillä viallinen reitinhakualgoritmi, vai puutteellisesti prosessointitehoa?

Vitsiniekka

Vielä ennen lähtöä äippä yritti syöttää minua kuukaudeksi eteenpäin. Vatsaan mahtuu kuitenkin parissa tunnissa vain rajallinen määrä sapuskaa. Laukkukin oli niin täynnä, ettei mukaan mahtunut juuri mitään. Ei edes uusi hieno kattotuuletinvalaisimeni, jonka näin kesän kiitäessä ohi sai halvalla. Junassa ja bussissa ei yksinkertaisesti jaksa raahata mukanaan mitään isompaa.

Junassa oli hassu konduktööri. Olen miehen ennenkin nähnyt, mutta tällä kertaa sillä oli tavallista erikoisemmat jutut. Se kehitteli jokaisesta matkustajasta jotain enemmän tai vähemmän hauskaa sanottavaa. Meikäläiselle annettiin ohjeeksi käyttäytyä kuin herrasmies vieressä istuneen vanhan leidin seurassa. Pakko oli totella.

Vanhat hyvät ajat

Häät tosiaan. Edellisistä olikin ehtinyt kulua jo melkoisesti aikaa. Taisin olla varhaisteini-ikäinen, kun viimeksi moisissa kekkereissä vierailin. Varsin perinteisen kaavan mukaan taisivat nämäkin mennä, sikäli kun minä hääjuhlista mitään tiedän. Kirkosta letkassa vastaanottopaikkaan ruokaa odottelemaan. Ja ensimmäistä kertaa sai tietty odotella myös sitä ilmaista viinaa, joka tuli kyllä tarpeeseen lievittämään sosiaalisten tilanteiden jännitystäni.

Illan hämärtyessä tuli oudolla tavalla kutkuttava fiilis. Aluksi en oikein tiennyt miksi, mutta lopulta valkeni. Pienempänä poikana, kun kävin vanhempien mukana vastaavissa juhlissa, onnistuin useinkin bongaamaan samanikäisen nätin tytön, jonka kanssa sitten pelailtiin silmäpeliä aikuisten humaltuessa. Sellaista uteliaan viatonta leikkiä, kun nyt voi juuri tytöistä kiinnostuneella nuorella pojalla olla. Sellainen tunnelma palautui mieleen nytkin.

Oli oikeastaan yllättävänkin viihdyttävä ilta.

Kahden vaiheilla

Junalla kotikonnuille. Ilman kannettavaa musiikkia perkele. Ei junalla voi matkustaa mukavasti ilman nappeja korvissa. Lauantaina luvassa yhden tutun häät, jonne en aluksi meinannut edes mennä. Ajattelin, että olisin viimein päässyt mökille. Kaikki muut kaverit näyttävät kuitenkin olevan menossa, joten en kai viitsi poiskaan jäädä. Sosiaalinen tapahtuma on aina ihan jees. Edellisistä häistä on kyllä sen verran aikaa, että en oikein tiedä mitä tuleman pitää. Tuskinpa siellä kuitenkaan tylsistyy kuoliaaksi.

Mätä omena

Kiireiden keskellä ei taas ehtinyt oikein blogiin kirjoitella, joten päivitellään tätä sitten näin takautuvasti.

Kaikki Applen tuotteisiin hullaantuneet voivat nyt sulkea silmänsä ja surffailla jonnekin ihan muualle, sillä aion haukkua suosikkinne lyttyyn. Vuoden vanha mp3-soittimeni tosiaan sekosi lopullisesti, eikä enää suostu pelaamaan yhteen käyttöjärjestelmän kanssa. Tämä tietenkin takuuajan juuri umpeuduttua. Applen huoltoliike ei alustavan kommentin mukaan voi korjata (mikä tarkoittaa tässä tapauksessa vain ja ainoastaan vaihtamista uuteen) laitetta veloituksetta, vaikka virallinen takuuaika olisikin ylittynyt vain vähän.

Jo aikaisemmin soittimen softa takkuili ja kotelo naarmuuntui melkeinpä itsestään. iTunes on puolestaan musiikin siirtoon yhtä kätevä kuin teelusikka ojankaivuuseen. Sääliksi käy niitä, jotka pitävät sitä musiikkisoittimenaan.

Applella ei nähtävästi ole edes kunnollista maahantuojaa tai edustajaa Suomessa, tai ainakin sen yhteystietoja piilotellaan lahjakkaasti. Erilaisia typeriä suviuunojen kansoittamia helpdeskpuhelinnumeroita kyllä löytyy, mutta niistä on turha luulla kaipaamaansa infoa saavansa. Täytyy siis varmaankin vääntää kättä myyjäliikkeen kanssa, joka sekin on vähintäänkin yhtä haluton tarjoamaan minulle ehjää laitetta. En tiedä maksaako vaivaa ruveta kovin rankasti tappelemaan asiasta, mutta toisaalta haluaisin kuitenkin nähdä, että kuluttajansuojalailla on edes jonkinlaista todellista painoarvoa.

Yksisuuntainen

Lähetin sähköpostin, johon olisin kovasti halunnut vastauksen. Voihan se toki vieläkin tulla, mutta aika epätodennäköistä taitaa olla. Oli liian lupaavaa voidakseen todella johtaa mihinkään. Liian täydellistä tarjotakseen minulle edes mahdollisuuden.

Sangen homoa

Uutisportaalista silmilleni pomppasi juttu, jossa kerrottiin tamperelaisen homoyhdistyksen järjestävän homotaiteilijoiden homotaidenäyttelyn, jonka tarkoituksena on tuoda esille homokulttuuria. Eikö tätä olisi voinut mainostaa ihan vaan taidenäyttelynä? Iso osa taiteilijoista on joka tapauksessa homoja. Taide yleensäkin on enimmäkseen aika homoa...

Toisaalla kovasti peräänkuulutetaan homojen hyväksyntää ja tasavertaisuutta. Vaan jos homot ovat tuiki tavallisia ihmisiä, mitä ihmettä sitten on tämä mystinen homokulttuuri? Homoudesta on oikeastaan jo vähän aikaa sitten tehty omituinen muoti-ilmiö. Vaikuttaa usein siltä, että moni homoyhteisöön itsensä lukeva pelkästään nauttii saadessaan provosoida muita korostamalla erilaisuuttaan, päästen siten jonkinlaiseen huomion valokeilaan.

Valvomista

Selailin ajankulukseni muutamia uusia blogeja. Selkeä virhe. Kun olin päässyt vauhtiin, halusin suunnilleen ahmia jokaisen ihmisen elämää itseeni. Kaikki mulle tänne heti. Kai se on myönnettävä, että blogien lukeminen on minulle muutakin kuin pelkkää tirkistelyä. Ehkä yritän paikata omasta elämästäni puuttuvaa sisältöä uppoutumalla toisten arkipäivään. Kerään palasia sieltä sun täältä. Kaikkea sellaista, jota minäkin haluaisin kokea.

Minulle on aina ollut helppo samaistua toisten ihmisten rooleihin ja ongelmiin. Siksi pidänkin paljon valkokankaan draamasta, varsinkin synkemmästä sellaisesta. Ongelmat, suru ja epätoivo ovat voimakkaita asioita, jotka nostattavat voimakkaita tunteita. Iloisempien asioiden kuvaaminen menee liian helposti ylihilpeäksi hömpäksi tai ällömakeaksi siirapiksi. Olen melankolinen ihminen.

Pidän taitojani kirjoittajana aivan liian suuressa arvossa. Teknisesti ehkä olen kohtuullinen, mutta tekstini on liian jäykkää ja pinnallista. Moni kirjoittaja, joka ei takerru liikaa kieliopin pikkuseikkoihin, tuottaa niin paljon spontaanimpaa ja syvällisempää tekstiä kuin minä voisin koskaan edes toivoa kirjoittavani. Toisaalta oikeista asioista on helpompi kirjoittaa. Minä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Väsynyt poika

Sunnuntaista ei kyllä jäänyt paljon tuleville sukupolville kerrottavaa. Aika lahjakkaasti voi näköjään nukkua melkein koko päivän. Jotain sanottavaakin mulla mukamas oli, mutta häipyi jo mielestä, ennen kuin pääsin näppäimistön ääreen. Tuskin se mitään maata mullistavaa oli.

Karpalot maistuvat, monessakin muodossa.

Kävyn poltto

En tiedä mikä siinä on, että laskuhumalassa tunnereaktiot ovat normaalia voimakkaampia, oli tunne sitten mikä tahansa. Kerran ennenkin jo pauhasin asiasta, mutta pakko ottaa vielä uusinta. Minun oli taas uskomattoman vaikea hillitä itseäni, kun bussijonossa oli näitä urpoja, jotka kävelevät jonottamatta suoraan siihen ovelle änkemään sisään. Kaiken lisäksi siinä kohtaa jonoa oli jotain nyhvöjä, jotka eivät saaneet suustaan pienintäkään vastalausetta.

Lähellä oli, etten itse mennyt seisomaan tulpaksi siihen oven viereen, josta niitä idiootteja tunki sisään. Itsesuojeluvaistoni loisti poissaolollaan. Eräskin kalju ja väkivaltaisen näköinen lihaskasa, joka käveli naisensa perässä jonon ohi, oli lähellä kuulla kunniansa. Tunsi varmaan itsensä helvetin miehekkääksi. Pelle.

Ikuisia kysymyksiä

Miten kauan jaksaa hymyillä, jos kukaan ei hymyile takaisin? Miten kauan jaksaa katsella, jos kukaan ei edes vilkaise? Kun paikka on täynnä iloisia, kauniita ihmisiä pitämässä hauskaa, voisi luulla, että jostain hämyisestä nurkasta löytyisi mullekin se yksi vilpitön ja nauravainen silmäpari. Tavallaan olen tottunut tilanteeseen. Olenhan realisti, tiedän missä seison. Usein vaan viileässä aamuyössä kävellessä tyhjiä katuja kohti kotia ajatukset poukkoilevat päässä. En jaksa hyväksyä, että olisin muka niin kovin erilainen kuin muut.

Miten kauan täytyy elää elämäänsä täysillä ainoastaan yksin ajatuksissaan?

Tärkeitä juttuja

Aamulla töihin mennessä näin, kun yksinäinen hevonen seisoskeli pellon reunalla. Lauma lehmiä oli tiiviinä ryhmänä vastakkaisessa päässä. Mietin vaan, eivätkö lemmut huolineet heppaa sisäpiiriinsä, vai oliko heppa jo tyystin kyllästynyt lemmujen jatkuvaan kälätykseen. Vai oliko oriilla ehkä ollut kännipäissään jotain sutinaa nuorimman vasikan kanssa, ja nyt hirveässä morkkiksessa ei kehdannut mennä lähellekään.

Huomenna pokeria ja ehkäpä illalla Tammerfestbaareilua.

Futiksen antisankari

Tuskin sellaista nurkkaa löytyykään, jossa Zidanen finaaliottelun temppua ei olisi puitu. Osa tuntuu pitävän päätöytäisyä oikeutettuna, koska vastapuolen pelaaja provosoi ja solvasi. Väärässä ovat. Se nyt vaan on niin, että Zidane ja kaikki, jotka katsovat sopivaksi vastata sanalliseen mittelöön fyysisellä voimalla, ovat henkisesti heikkoja. Ihan sama miten suuri futistähti sitten onkaan. Sellaiset ihmiset, jotka eivät hillitse itseään, vaan napsahtavat tuolla tavoin, aiheuttavat ongelmia niin itselleen kuin muille.

Poliittista angstia

Libanonilainen Hizbollah-järjestö sieppasi ilmeisesti pari israelilaissotilasta, jonka jälkeen Israel sitten pisti maa- ja ilmavoimansa liikekannalle ja jyräsi Libanonin rajojen yli. Vähän niin kuin että jos pöllit multa pyyhekumin, tulen tappamaan kaverisi perheen. Samaan aikaan Israel on kylvänyt tuhoa Gazan palestiinalaisalueella syystä, jota kukaan ei varmaan jaksa enää edes kysyä.

"Ainakin 68 palestiinalaista on kuollut viikon aikana Israelin sotatoimissa Gazassa."

Minun pieneen päähäni ei mahdu, miksi kukaan ei tuolla vieläkään tajua, ettei tällainen kostokierre johda ikinä mihinkään. Tai ehkä siihen, että Palestiina katoaa kokonaan. En toki puolla palestiinalaisten outoa pakkomiellettä kieltää Israelin olemassaolo. Silti ainoa syy siihen, että Israel riehuu ympäriinsä kuin mikäkin pahainen kakara, on se että taustalla on olalle taputtelemassa ja monenlaista apua tarjoamassa mikäpäs muukaan kuin Yhdys vitun vallat.

Maanantai

Tämä kesän lomakausi on mukavaa aikaa töissä. Porukkaa on todella vähän, eikä kukaan ole sitten tyrkyttämässä lisää hommiakaan niskaan. Toisaalta aika käy pitkäksi jos joutuu vaan surffailemaan netissä. Onneksi ei ole ihan siihen mennyt.

Kerta toisensa jälkeen juoksulenkki tuntuu paremmalta ja kevyemmältä. Enää ei ole täysin rikki kun pääsee takaisin kotiovelle. Useammin vaan pitäisi vielä käydä. Kolme kertaa viikossa voisi olla sopiva. Nyt on kertynyt ehkä kerta per viikko. Pulssi vaan huitelee edelleen melkein entisissä lukemissa. Ehkä pitäisi juosta vähän pidempiä kestävyyslenkkejä.

Alfauroksia

Humalassa on ihan hauska jauhaa paskaa naisista. Tulee mielipiteet julki ilman pahimpia estoja. Ne vaan on ne tietyt tyypit, joiden kanssa tuosta aiheesta syntyy juttua. Jonkinlainen jako pelimiehiin ja vähemmän pelimiehiin. Minä harvemmin olen se, joka aiheen ensimmäisenä avaa. Ennemmin tai myöhemmin päädytään kuitenkin sille huonosti naamioidulle kerskailulinjalle, jota en ole oikein koskaan ymmärtänyt.

Eräänkin tyypin kanssa on käyty monesti läpi samoja asioita. Välillä on vaan vaikea sanoa, heitetäänkö siinä pelkkää kaverillista läppää, vai onko tarkoituksena talloa meikäläinen kerta toisensa jälkeen katuun hieromalla niitä saavutuksia vasten kasvoja. Onhan minullakin ollut omat juttuni, mutta silti on ihan ilmiselvää, että hännille jään, jos kilpailemaan ruvetaan. Joillekin on kai tärkeää, että muut varmasti tietävät, ketä on hoideltu ja ketä kaikkia olisi mahdollista hoidella.

Hääuhan alla

Eräs tuttu on erehtynyt lupautumaan naimisiin, joten sille pidettiin vähän isommalla porukalla polttarit. Mitään hirveitä nolausjuttuja ei ollut suunniteltu, koska enemmistön mielipide oli, että juhlakalulla pitää olla hauskaakin. Tietty juhla-asu oli, hassu ja karvainen (lue: helvetin kuuma).

Rentoa meininkiä ja paljon janojuomaa. Sitten sauna ja uima-allas. Lisää janojuomaa. Luonnollisesti äijien polttariporukassa pitää tissibaarissakin käydä visiitillä. Keskinkertaisen näköinen, huonosti suomea puhuva esiintyjänaikkonen kävi kovasti vonkumassa privaattiesitykseen, mutta onneksi en sentään ollut niin kännissä, että olisin moisesta maksanut. Kylmää bisnestä.

Liikenteessä oli monta muutakin polttariporukkaa, mikä ei toisaalta yllättänyt yhtään. Mainio päivä.

Välikevennys

Mikä antaa yksityiskohtaista mittaustietoa naisista?

No tietenkin horoskooppi.

Heräämisiä

En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä elimistön ikiomaa herätyskelloa. Olen lähes joka aamu herännyt itsekseni ihan muutamaa minuuttia ennen yöpöydällä kököttävän kellon ääntelyä. Noin käy myös viikonloppuisin, ellei edellisiltana ole ihan mahdottomia määriä juotu. Ehkä tämä lämmin ilma saa lisäksi aikaan sen, ettei uni ole erityisen syvää.

Näennäinen kiire

Mökillä pitäisi päästä käymään, mutta joka viikonloppuna tuntuu olevan jotain muuta menoa. Edes kerran kesässä on pakko päästä haukia narraamaan. Virvelöinti on rentouttavaa puuhaa ja sopivan kokoinen kala savustettuna pirun hyvää. Näillä helteillä viilentävä merituulikaan ei olisi yhtään pahitteeksi.

Tammerfestin aikaan tuskin malttaa lähteä, vaikka en ole suunnitellutkaan mitään erityistä meneväni katsomaan. Normibaareissa todennäköisesti tulee pyörittyä. Väkeä niissä on kuin sardiineja purkissa, ja saunatunnelmasta puuttuu vain kiuas ja vihta. Mikäs sen hienompaa.

Minä suojelen sinua kaikelta

Kyllähän se kuulostaa väkisinkin hyvältä, kun osaavat ihmiset laulavat sujuvasti yhteen. En tiedä, onko tuo varsinaista laulua äänissä, niin paljon en laulutekniikasta tiedä. Minä vain kuuntelen. Ei mitään tusinakuorolaulua kuitenkaan. Tämäkin ryhmä (oikeastaan entinen ryhmä) kärsii mielestäni kuitenkin heikoista biiseistä. Sovituksetkin ovat hieman omalaatuisia, mikä ei toisaalta ole aina huono asia. Pari helmeä toki mahtuu mukaan.

Piristävää aamumusiikkia joka tapauksessa.

Ilman paitaa

Ihmeellisen hienot kesäsäät ne vaan jatkuvat. Ei tulisi mieleenikään valittaa, vaikka joka päivä saa hikoilla vähintään yhden paidan märäksi. Kotona saa onneksi nauttia lämmöstä pelkät kalsarit jalassa. Ihonväri alkaa olla siinä rajoilla, että tunnistaako meikäläistä enää syntyperäiseksi suomalaiseksi.

Olen ihan huomaamattani pitänyt itselleni kunnon lihotuskuuria. Töissä tulee ahmittua kunnon annos, ja vaikka pärjäisin helposti yhdelläkin aterialla päivässä, pitää kotona vielä mussuttaa jotain. Tai sitten roskaruokaa lähimmästä pikaruokapaikasta. Paino tuskin on silti noussut. Lenkillä käydessä kai palaa sen verran ylijäämäkaloreita.

Vaihteleva määrä renkaita

Aikataulustaan edellä huristelevat bussikuskit voisi pistää päiväksi muurahaiskekoon istumaan. ei huvittaisi norkoilla pysäkillä aina ylimääräistä kymmentä minuuttia vaan siksi, että kerran viikossa tai kahdessa se helvetin bussi menee liian aikaisin. Mikä parasta, muutaman pysäkin päässä on päättäri, jonne se pysähtyy odottelemaan pidemmäksi aikaa (tarpeeksi kaukana kuitenkin, ettei sinne ehdi perässä juosta).

Uusi fillari on hieno. Nyt vasta kunnolla huomaa, miten huonossa kunnossa se vanha jo olikin. Pakarat vaan ovat hellänä, kun en ole hetkeen tottunut pidempiä lenkkejä polkemaan. Vielä pitäisi ylimääräinen lukko hakea. En halua, että mankeli päätyy samantien pikkunilkeille jälleenmyyntiin.

Kuuma kaupunki

Vähän äkillinen lähtö taas kaupungille. Sen siitä saa, kun ei vaivaudu yhtään etukäteen suunnittelemaan illan menojaan. Toisaalta kaverillani on tapana aina kysellä radalle vasta silloin, kun pitäisi jo olla menossa. Lisäksi hänellä on tapana päästellä pieniä valkoisia valheita saadakseen houkuteltua minut mukaan. Eipä siinä mitään, lähtökynnyksen ylittämiseen tarvitaan joskus vähän apua. Toisaalta joskus pistää vähän miettimään kaverin luonnetta ja asennetta meikäläistä kohtaan, jos satun useinkin olemaan se viimeinen vaihtoehto, jolle soitetaan.

Yöbussit ovat yleensä ikäviä, mutta tällä kertaa ajauduin jopa keskusteluun vieressä istuneen väsyneen tytön kanssa kovasta laskuhumalastani huolimatta. Kritiikkiä riitti, mikäs siinä vastaillessa. On se kumma, miksei juttu vaan tahdo luistaa sitten selvässä mielentilassa muiden selvien ihmisten kanssa.