Posio vaikenee..

..mutta ehkä vain hetkeksi.

Kuntoprojektin uusi alku

Kävin juoksemassa hien pintaan. Kunto on kyllä luvattoman heikko, se kävi ilmi heti ensimmäisen puolen kilometrin jälkeen. Pitkiä ylämäkiä ei yksinkertaisesti kyennyt nousemaan vauhdilla. Tuntui siltä, että pumppu jysäyttää rinnasta läpi. Vaan eipä tämä tilanne parane, ellen jatka itseni rääkkäämistä. Jossain vaiheessa se ei tunnu enää niin raskaalta.

"Blomqvist manasi turhia bogejaan Itävallassa"

Siinä on uutisotsikko, jonka vain bloggaaja voi lukea väärin. Varsinkin jos nimi lauseen alussa ei tuo heti mieleen viheriöillä kirmaavaa kohtuullisen hyvin menestynyttä naisputtaajaamme. Golf on muuten pohjimmiltaan ihan mukava ulkoilmaharrastus. Siihen liittyvän hienostopöyhkeilyn ja joissain tapauksissa törkeän hinnoittelun voisi tosin haudata napalmiin.

Taivaallista musiikkia

Laitoin pitkästä aikaa soimaan Massive Attackia. Välittömästi mieleen palautui hieno keikka vuoden... öö, en muista.. Provinssirockissa. Oli upea tunnelma, vaikka äkkiseltään voisi luulla, ettei Massive Attack ole kummoinen livebändi. En yleensä välitä musiikin lyriikoista, enkä sanomasta, jota kuuntelijoille yritetään tuputtaa, mutta pakko myöntää että kyseisellä keikalla käytetty leditaulu teksteineen teki maagisessa kesäyössä vaikutuksen. Ymmärrätte, jos olitte paikalla.

Pitänee viimein paljastaa, että tiettyjen hämärien ja sekavien tapahtumien johdosta minäkin jouduin sortovallan uhriksi ja olen täten pakotettu pitämään parin kuukauden mittaisen tauon intternetin kotikäytöstä. Ehkä bloggailen satunnaisesti jostain, ehkä en. Toisaalta pieni tauko voi tehdä terää. Ehkä löydän sen kadonneen inspiraation.

Joutokäyntiä

Harvinaisen toimeton työpäivä. Onkohan se tosiaan niin mahdotonta järjestää uuden työntekijän perehdytys kunnolla. Aina sama juttu, oli firma mikä tahansa. Työnjohdossa harmittavasti luullaan yleensä, että vanhat työntekijät pystyvät omien kiireidensä keskellä opastamaan tulokasta. Ei se ole ihan niin yksinkertaista.

Palkka tulee vasta kuukauden päästä. Aikaisemmissa teollisuushommissa tottui kahden viikon palkanmaksuväliin. Nyt täytyy vaan koittaa venyttää viimeisen opintotuen jämiä. Näin lukukauden jälkeen kassa kumisee jo tyhjyyttään.

Pehmeä lasku

Kuinka moni on joutunut työmatkalle heti toisena työpäivänään? Liittykää kerhoon veikeään. Oli oikeastaan ihan mukava matka. Pääsin pitkästä aikaa lentämään. Olinkin jo lähes unohtanut miten upealta näyttää pilvipeitteen yllä avautuva aurinkoinen maisema.

Miksi niin useat lentoemännät ovat keskimääräistä pidempiä naisia? Vai olenko kenties vain onnistunut välttämään ne lyhyemmät. No, joka tapauksessa en ainakaan ymmärrä, mitä etuja pituudella voisi tuossa työssä saavuttaa. Ehkä tämäkin on vain osa sarjastamme "töitä ihmisille, jotka haluavat pärjätä elämässään pelkällä ulkoisella olemuksellaan tekemättä juuri mitään."

Lentomatkojen tarjoilut ovat myös jotain vallan surkuhupaisaa. Ikään kuin tuollaisen yksittäispakatun kertakäyttösekundan jakelu toisi muka tunteen ylellisestä palvelusta. No, Finnair onkin kuulemma tässä asiassa varsin heikkotasoinen verrattuna muihin maailman lennättäjiin.

Eka työpäivä

Huonosti nukutun yön jälkeen täytyi lähteä töihin. Kaikilla oli kauhea kiire, joten perehdyttäminen jäi hiukan vähemmälle. Minulle tarkoitettu laitteistokaan ei ollut saapunut ajoissa. Työnkuvakin vaikuttaa toistaiseksi melkoisen sekavalta. Saa nähdä mitä tuleman pitää. Väsyttää.

Sun nun tai

Äh. On niin kiire, ettei ehdi edes blogia kirjoitella. Kirjoitanpa sitten häikäilemättömästi jälkikäteen näitä juttuja. Oikeastaan minulla ei ole taaskaan mitään sanottavaa, mutta kirjoitan kuitenkin.

Muuallakin on näemmä keskusteltu kreationismista. Kreationismi, tuo jeesuskansan evoluutioteoriakorvikehömppäily. Moniosaiset yhdyssanat ovat muuten kivoja. Valitettavasti nämä hihhulit yrittävät nyt jenkeissä saada raamatullista luomistarinaa julkisten koulujen opetukseen evoluution rinnalle väittämällä, että se ei ole uskontoa vaan tiedettä. Joopa joo.

Monivalintatesti. Kreationismi on:

( ) perseestä,
( ) helvetin hieno juttu.

Mökkihöperö

Lauantai menikin mukavasti ruumiillisen työn merkeissä. Mökillä riittää aina näin keväisin kaikenlaista hommaa. Ensimmäisenä täytyi ainakin saada laituri ja vene vesille. Hyvin palvellut pienehkö lasikuituvene, jossa ei ole pidetty moottoria enää aikoihin. Eikä se mökkikään mikään luksushuvila ole, älkää turhaan fantasioiko.

Ei sähköjä, eikä juoksevaa vettä. Se on sitä oikeaa mökkielämää se. Hävetkää te luksusmökkeilijät. Telkkari mökillä on kaiken huippu. Se tuhoaa koko mökkeilyn idean. Nauttikaa siitä luonnosta. Nii.

Rautalehmä

Junamatka kotikonnuille. Intercityjen ja Pendolinojen penkit ovat kyllä harvinaisen surkeita. Ei niissä saa rentoa asentoa sitten millään. Tiedä sitten onko ne vaan suunniteltu pidemmille ihmisille. Joka tapauksessa vanhoissa pikajunapenkeissä kelpaa löhötä. Ei puudu pakarat.

Harmi vaan että muissa asioissa uudemmat vaunutyypit ajavat selvästi edelle. Yksi kokemus pikajunasta ankaralla helteellä riitti meikäläiselle. Ilmastointi on aika jees. Luonnollisesti matka taittuu uudemmilla värkeillä paljon nopeammin.

Päivän paatos

Tieto lisää tuskaa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten uskomaton tyhmyys eri asioissa ja tilanteissa saa aivomössöni kiehumaan. Elämäni voisi olla paljon onnellisempaa, jos lakkaisin kokonaan ajattelemasta. Läheskään kaikkia epäkohtia ei tulisi ikinä edes ajatelleeksi, ellei jokin asialle omistautunut taho nostaisi niitä päivänvaloon. Hyvää työtä tällä saralla tekevät esimerkiksi herrat Penn & Teller, joiden Bullshit -sarjaa suosittelen lämpimästi kaikille. Valitettavasti kotimaisilla vakiokanavilla siitä ei pääse nauttimaan.

Enimmäkseen planeettamme sietämätön nykytila johtuu siitä, että päättävissä elimissä on todellisia tyhjäpäitä itsekkäine ja suppeine näkemyksineen. Pahinta jälkeä saavat aikaan ne ihmiset, jotka liiemmin ajattelematta ajavat omia tai pienen marginaaliryhmänsä mielipiteitä yleisiksi käytännöiksi. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta eihän nyt kaikesta jumalauta voi tehdä kaikkia koskevaa lakia! Jos vaikka joukko kukkahattuämmiä saa halvauksen, kun joku sanoo telkkarissa "vittu", pitää mielestäni ensimmäisenä hankkia ammattiapua näille naishenkilöille, eikä puuttua sananvapauteen. Tämä nyt vain typeränä esimerkkinä.

Demokratia on ajatuksena jalo ja ylväs, mutta valitettavasti sen toteutuminen nykymaailmassa on jotain vähemmän hienoa. Järjestelmä mahdollistaa täysin kouluttamattomien ja vajaaälyisten pääsyn mukaan päättämään oikeasti tärkeistä asioista. Jonkinlainen kyvykkyys-, ajattelu- ja älykkyystason mittaaminen hallintoportaan ihmisiltä ei olisi ollenkaan huono idea. Eikö tärkeimpien asioiden tulisi olla kaikkein kyvykkäimpien ihmisten käsissä? Harmi vaan, että älykkyyden mittaaminen ei ole niin kovin yksinkertaista.

Rahalla ja suhteilla saa aivan liikaa valtaa. Vilkaistaan vaikkapa (ylläreiden ylläri) rapakon taakse. Viimeisimmänkin äijän takaa löytyy valtaisa määrä erilaisia kampanjarahoittajia ja laaja suhdeverkosto. "Me kyllä annamme rahaa ja ääniä, kun vain toimit meille suotuisasti." Onko tämä muka jotain muuta, kuin läpimätää korruptiota? Uskaltaisinko jopa sanoa, että terveelle pohjalle rakennettu älykäs diktatuuri pesisi näennäisdemokraattisen nykypelleilyn 10-0.

Eläviä kuvia

Jaksoin raahata itseni vaihteeksi elokuvateatteriin. Leffana oli Ridley Scottin ohjaama Kingdom of Heaven, jolta odotin aika paljon. Ohjaajan aikaisempiin mestariteoksiin lukeutuvat mm. Alien, Blade Runner ja Gladiator.

Tarina lähti aika hitaasti ja eleettömästi liikkeelle ja jatkui perusviihdyttävänä loppuun asti. Harmittavasti mitään todellista huippukohtaa ei koskaan tullut, vaikka elokuva kestikin kaksi ja puoli tuntia. Kokonaisuutena ihan katsottava, mutta jos verrataan tunnelmaa ja leffan nostattamia fiiliksiä vaikka Gladiatorin vastaaviin, Kingdom of Heaven jää pahasti tappiolle.

Tyttömagneetti Bloomkaan ei välillä oikein tuntunut oikealta hepulta rooliinsa. Tuollaiselta isoa armeijaa komentavalta Suurelta mieheltä pitäisi löytyä sitä kovuutta ja oikeanlaista karismaa. Orlandossa vaan ei ollut ihan tarpeeksi munaa. Prinsessa Sibyllan roolia esittänyt naikkonen oli harvinaisen viehkeä.

Kävellessäni pois teatterista törmäsin valtaisaan laumaan ihmeellisiin kaapuihin sonnustautuneita friikkejä. Luulin jo joutuneeni keskelle verenhimoisten larppaajien kevätkokousta, mutta muistin sitten, että kolmannen Star Warsin ensi-ilta oli nähtävästi käsillä.

Zetoria tunteella

Armoton väsymys. En ole pitkään aikaan ollut näin uupunut. En edes tiedä mistä moinen johtuu. Heräsin toki aikaisin, mutta siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta. Vähillä unilla on ennenkin porskutettu. Ehkä tässä nyt kostautuvat univelat joltain pidemmältä ajanjaksolta.

Nukahdin.

Polkuja tallaan

Tajusin yhtäkkiä, että synttäritkin ovat jo lähellä. Kokonainen vuosi taas kadonnut kuin itsestään. En tiedä mistä se johtuu, mutta aika näyttää kuluvan sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi itse varttuu. Lapsena kaikki tuntui kestävän ikuisuuden. Vuoden merkkitapahtumien ja lomien välillä oli pitkät pätkät arkista tylsyyttä. Nyt noita pyhiä on yhtenään ja arki harpotaan puolíjuoksua. Merkillistä.

Noiden elinvuosien jäädessä taakse yhä useammin mietityttää, olenko käyttänyt ne tarpeeksi hyvin. Takaisin ei voi ikinä palata. Tai mistäs tuonkin tietää, jos langetaan kaikkein villeimpiin tieteiskuvitelmiin. No, lapsuusaikani oli mielestäni ihan moitteeton. Pienenä vesselinä nyt tuskin pystyi edes hirveän suunnitelmallisesti tekemään tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja. Teini-ikäkin oli aika harmiton ja neutraali. Joitain pieniä juttuja kuitenkin jäi hampaankoloon ja jotain olisin halunnut ehkä tehdä toisin.

Ostamisen jalo taito

Kunnollisten kesätöiden varmistuminen on tainnut saada minussa aikaan lievää leväperäisyyttä. Menin tuossa viikolla tilaamaan pankkikorttiini Visan. No, oikeastaan soittelivat pankista ja tarjosivat moista mahdollisuutta. Nyt on ainakin helpompaa tilata tavaraa ulkomaisista nettikaupoista. Pian sen jälkeen soitti lehtimyyjä, ja niinpä tilasin sitten lehden.

Tässä siis numeroni: xxx-xxxxxxx. Soittakaa ja myykää jotain. Minä näemmä ostan.

Uusien kenkien etsiminen on todella turhauttavaa. Mieluisaa popoa ei vain tule vastaan. Erään tunnetun merkin nettisivuilla olleesta katalogista löysin yhden kivan mallin, mutta ainutkaan jälleenmyyjäliike ei näytä tilanneen sitä valikoimiinsa. Harvinaisen rasittavaa. Oikeastaan en edes haluaisi luopua vanhoista jalkineistani, elleivät ne olisi kuluneet niin puhki.

Unelmien sielunmessu

On jotenkin hämmentävää huomata, miten kaverit ja tuttavat ympärilläni pariutuvat yksi toisensa jälkeen. Itse poljen paikallani samoissa yksinäisissä rutiineissani. En pysty kuvittelemaan itseäni juuri nyt heidän tilalleen. Haaveilen loputtomiin osaavani, uskaltavani ja onnistuvani saavuttamaan jotain vastaavaa. Mikä minua estää?

Nukuttaa. Ehkä näen unta Tytöstä.

Vangeliksen Alpha kuljettaa ajatukseni hetkessä jonnekin kauas. Toiseen maailmaan, jossa on vain värikäs luonto, ja ihmisten välillä vallitsee yhteisymmärrys. Se on paikka, jollaisen toivoisin vielä joskus löytäväni.

Perjantai kolmastoista

Rauhallinen perjantai-ilta. Muutama kaveri lähti ryypiskelemään, mutta päätin jäädä kotiin parantelemaan loputkin nuhaköhästäni. En tosiaan kaipaa mitään lamauttavaa jälkitautia, työtkin alkavat pian.

Eri mediat uutisoivat Kolumbiassa tehdystä suuresta huumetakavarikosta. Keskeltä viidakkoa, joenpenkkaan piilotettuna, löytyi vaivaiset 13,8 tonnia kokaiinia. Katukauppa-arvoksi veikkailtiin reilua 270 miljoonaa euroa.

Huumeita vastaan taistelevat tyypit varmaan hihkuvat riemusta, mutta mietitäänpä hieman tarkemmin. Jakeluverkoston ylimmät portaat menettävät paljon rahaa, mutta entä sitten. Niille se raha tuskin on suurin puute. Eniten kärsii loppupää, joka todennäköisesti joutuu ilman jälleenmyytävää ainetta repimään elantonsa jostain muusta lainvastaisesta toiminnasta. Valtava määrä puutteessa olevia käyttäjiä hankkiutuu ehkä muiden aineiden pariin. Nämä ovat tietty vain väliaikaisia ongelmia, sillä kuriirit ovat jo lähteneet matkaan varakätköltä...

Jälleen kerran täytyy vain pyöritellä päätä tälle maailmanmenolle. Ihminen ei ikinä opi. Tai vaikka oppisikin, siihen menee julmetusti aikaa. Mitenköhän kauan tämä jenkkien käynnistämä "huumeiden vastainen sota" on jo kestänyt? Eikö viinakieltolain aika jo näyttänyt sen, että kansa vaatii sirkushuvinsa, keinolla millä hyvänsä. Huvitusten ja nautintoaineiden ylettömällä kieltämisellä suorastaan kerjätään hankaluuksia. Sääntöjä kiertävä alamaailma syntyy automaattisesti.

Rangaistusten tietä on kuljettu pitkään, eikä se näytä johtavan minnekään. Keppi on kulunut, miksei jo kokeilla porkkanaa?

Lätkän loppu

Sellaiset kisat. Eipä jäänyt jälkipolville paljon muisteltavaa. Onneksi karvasta tappiota muistetaan aina analysoida heti pelin jälkeen haastattelemalla pelaajia.

- Tappio tuli, miltä nyt tuntuu?
- No vituttaa ihan saatanasti. Ne vitun mulkut teki tuurilla räkämaaleja. Tuomarikin oli ihan paska. Ja mitä perkelettä säkin siinä kyselet. Tuu itte tänne pelaamaan, niin tiedät miltä tuntuu, kun tulee puukeppiä nivusiin. Painukaa ny kuuseen siitä, meikä lähtee vetään pään täyteen.

Ihmettelen edelleen, miten Mertaranta on ikinä päässyt juontamaan omaa telkkariohjelmaa. On Antero vaan sen verran pelottavan näköinen radiokasvo, että vähintään K15 -luokitus tarvittaisiin.

Hävetkää

Lukumotivaatio viimeisiin tentteihin on tuttuun tapaan jo aika vähissä. Nopeasti pois vaivoista vaan, ei jaksa enää niin stressata.

Alan kyllästyä blogeihin, joiden joka toisessa postauksessa mainostetaan yhtä tai useampaa tuttavablogia. Sangen tylsää luettavaa. Muokkaisin tuota omaa linkkilistaani, jos vain jaksaisin. Hävetkää te mainostajat.

Suomen edellinen kiekkopeli oli aika surkeaa katsottavaa. Toiveet mitalipeleistä ovat näillä näkymin aika olemattomat. Vaan tiedettiinpä tuo jo ennen kisoja. Naurettavinta tässä oli se, että jatkoon selvittiin Ruotsin avustuksella. Koskaan en ole Ruotsia kannustanut, enkä kannusta. Suomi vaan ei olisi jatkopaikkaa välttämättä ansainnut. Hävetkää kaikki länsinaapuriimme luottaneet.

Mielen haikeutta

Nyt selvisi palkkakin. Ihan tyytyväinen saa olla. Seuraavana onkin sitten vuorossa sopimuksen allekirjoittaminen, jahka paperit ovat rullanneet byrokratian läpi. Jäljellä vielä pari tenttiä, joista toinen helpohko. Niiden jälkeen pikku huilitauko ja töiden aloitus. Ihan jees.

Näin taas tänään sen suloisen tytön. Tuo ihastuttava olento saa aina kertanäkemältä pääni hetkeksi sekaisin. On kovin vaikeaa yrittää keskittyä mihinkään. Tyttö istui luentosalissa samalle penkkiriville, melkein viereen. Kymmeniä rivejä, kymmeniä paikkoja ja silti juuri siihen. Mutta koskaan se ei silti vilkaise, ei hymyile.

Inhoan tätä teini-iän tasolle jumiutunutta tunnemaailmaani. Pää tahtoo väkisin haaveilla, vähemmän mahdottomista mielikuvista täysin utopistisiin. Tuntuu niin epäkypsältä. Olen sosiaalisesti uusavuton. Elän aineettomassa häkissä.

Jee jee jee

Niin vaan kävi, että sinnikkyys palkittiin. Sain tänään tiedon, että oman alan kesätyöpaikka olisi tarjolla. Pienistä mitättömistä yksityiskohdista, kuten esimerkiksi palkasta, ei ole vielä sovittu. Olettaisin (lue: toivoisin) kuukausittaisen summan kuitenkin olevan ihan tyydyttävä.

Mieliala koheni kummasti. Kesäkin tuntuu taas olevan paljon lähempänä. Suunnittelin jo vähän pyöräilyreittejä työmatkoja varten. Matkaa on ihan sopivasti. Ehtii aamuisin aina herätä. Sen verran kuitenkin, ettei huonolla säällä viitsi polkea.

Galvanoitu metavompatti

Ihan kuin olo olisi viimein hieman parempi. Veressä on tosin edelleen hieman ibuprofeiiniä, joten en tiedä miten asian todellinen laita on. Alkavalla viikolla ovatkin melkein kaikki loput tentit. Kesätyötilanne on edelleen auki. Vielä ei tiedä, pitääkö manata paskaduunia, vai saako juhlia parempia hommia.

Tämä päivä pitäisi kuluttaa kokonaisuudessaan matematiikan lukemiseen. Ei todellakaan mikään suosikkiaineeni. Ei se taitojen puute, vaan motivaation täydellinen poissaolo. Kyllähän sitä oppisi, jos viitsisi panostaa edes vähän. Ei vaan nappaa sitten yhtään.

Tekstiä ja tunteita

Minusta ei varmaan koskaan tulisi kunnollista kaunokirjailijaa. Asian voi sanoa tiukasti ja napakasti yhdellä hyvin tiivistetyllä virkkeellä. En jaksa kierrellä ja kaarrella, käyttää hienoja taiteellisia ilmaisuja ja välillä pohtia asian filosofis-tähtitieteellistä merkitystä ihmissuhteiden kiemuroissa. Täsmällisyys ja asiapitoisuus on se meikäläisen juttu. Ja kaikesta huolimatta haluan joskus kirjoittaa sen kirjan. Mahtaa tulla pirun tylsä kirja.

Pohdin joskus, onko meikäläiselle ammennettu sitä tunneälyä hieman pienemmällä lusikalla. Jostain kuitenkin ongin sellaisen käsityksen, että hyvällä tunneälyllä varustettu ihminen osaa tulkita mielialoja, ilmeitä ja tilanteita, tietää millaisia tunteita ne synnyttävät ja miten niiden kanssa täytyy toimia. No kyllähän minä tuon kaiken hanskaan. Tiedän miten kaiken pitäisi toimia.

Vaan ei sitä aina jaksa toimia ja käyttäytyä niin kuin pitäisi. Kuka sanoo että on vain yksi ainoa oikea tapa olla ja reagoida? Ehkä minä vaan olen pohjimmiltani juuri näin ilmeetön ja tylsä. Ei minua jaksa kiinnostaa muiden viihdyttäminen. Muiden miellyttäminen on loputon työsarka, jos sille tielle lähtee. Miksi sitten ihmettelen, ettei kukaan jaksa kiinnostua minusta? Eipä minulla näytä tosiaan olevan mitään tarjottavaa muille. Vetäydyn pois aina ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Ehtaa tavaraa

Proge on soinut koko päivän. Välillä koneprogea ja välillä rokimpaa sellaista. Maistuu. Olo on edelleen aika sairas. Näyttää pahasti siltä, että tähän joutuu vielä syömään antibiootit. Tässä samalla kirjoittelen esseetä. Onneksi siihen kaivataan vähemmän faktaa ja enemmän omaa pohtimista (täydellisen tuuban säveltämistä).

Jossain on ilmeisesti keskusteltu blogien aitoudesta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Itse en ainakaan näe mitään syytä keksiä kuvitteellisia tapahtumia ja väittää niitä sitten todellisiksi, ellei sitten vedä sitä huumorilla täysin överiksi. Vaan löytyyhän noita perverssejä. Ties mistä saavat päivittäisen tyydytyksensä.

Voitin muuten lotossa ja pidin sen kunniaksi jättiorgiat, joissa oli minun lisäkseni pelkkiä nuoria naisia.

Osaatko kirjoittaa?

Präät präät präät präät... tumps. Hmmh.

Tititititi tititititi tititititi... mmmh mitä. Krooh. Phyyh.

Ja näin hän nukkuu pommiin ja herää puoli tuntia liian myöhään. Niin myöhään, että tenttiin on jo täysin turha yrittää kiirehtiä. Kaksikaan kelloa ei riitä varmistamaan ylösnousua, kun on ensin yskinyt ja köhinyt neljään asti yöllä.

"Schumi pettyi Ferrarin vauhtiin", julistaa formulauutisen otsikko. Arvailujen varaan jää, aikooko mestarikuski pyytää talliltaan seuraavaksi kokkelia, vai hankkiiko hän pirinsä tästä lähtien katukaupasta.

Opetushallitus puolestaan suunnittelee suuressa viisaudessaan esitystä, joka mahdollistaisi äidinkielen kokeen kirjoittamisen tietokoneella. Peruisteluiksi mainitaan mm. lukiolaisten huono käsiala ja hidas kirjoittaminen. Että sillä lailla. En viitsi edes kommentoida.

Tavanomainen otsikkoni

Voi ei. Viherkasvini riutuu. Yksi sen lehdistä on muuttunut täysin keltaiseksi. Se ei taida pitää näin lämpimästä sisäilmasta. Parvekkeen oveakaan ei tämän potemisen takia viitsi pitää raollaan. Tai jospa se vaan myötäelää tätä helvetin nuhaköhää.

Tähän voisi sitten listata muutaman vähemmän kauniin sanan ruotsalaisista. Taidan tyytyä kuitenkin toteamaan, että taitaa tulla omille pojille aika lyhyet kisat. Ei siitä sen enempää.

Kovasti kaipaisin taas kunnon hymyn aiheita. Saisi venytellä kasvolihaksiaan kunnolla ja spontaanisti. Kosminen neiti fortuna saisi vaihteeksi tehdä pari kivaa juttua meikäläisellekin. Tämä arkinen harmaus vaan jatkuu ja lamaannuttaa aivotoimintani.

Verilöyly

Rupesin jo kirjoittamaan nenäverenvuodostani, mutta havahduin sitten. Onko mitään niin säälittävää, kuin kirjoittaa verta tulvivasta nenästä? Okei, ehkä vielä naurettavampaa olisi laskea ja kertoa, montako kertaa päivän aikana niistää. Tai montakohan kertaa viikossa sitä tulee run... no niin.

Jenkit ovat taas huolissaan omasta kriisitilavalmiudestaan. Sotakoneisto on niin kiinni vanhoissa kahnauksissa, ettei uuteen tilanteeseen pystyttäisi enää reagoimaan tarpeeksi voimakkaasti. Toki joku vanha patu sitten nopeasti selvitti, että kyllä he silti voittaisivat, mutta joutuisivat kuitenkin pyytämään lisää hynää ja käyttämään reservejä. Voi heitä raukkoja.

Kiekkoa

Nyt lähti sitten äänikin. Kaikki puheyritykset tuottavat epämääräistä kähinää ja ininää. Puhelinkeskustelut vähänkin vieraampien ihmisten kanssa ovat arveluttavia. Mahtavat luulla vallan omituiseksi äännähtelijähyypiöksi. No, tämä hyypiö sai kaikesta huolimatta sovittua tähän mennessä seitsemännen (7) työhaastattelunsa. Alkaa jo naurattaa tämä touhu.

MM-lätkää tulee katsottua ihan eri tavalla kuin kotimaista sarjakiekkoa. Oikeastaan katson ainoastaan nämä vuotuiset kansainväliset mittelöt. Ai niin, kotimainen kiekkohan katoaa normikanavilta. Hyvä niin.

Varsinainen kisajoukkue ei yhtä miestä kaipaa, mutta kotikatsomolle eräs kaveri on vallan korvaamaton. Ei kisafiilistä ilman Mertarantaa. Ei siitä pääse mihinkään. Vähemmän tärkeitä otteluita selostaakin sitten joku amatöörikorvike, joka yli-innostuneena huutaa kaikkea vähemmän älykästä. Kaveri on yrittänyt jo moneen otteeseen vakuutella, että "kiekko elää".

Marinaa

Joka paikkaa kivistää, viluttaa, kurkku on kuin kyntöpelto, yskittää, heikottaa ja kaiken lisäksi haisen pahalta. Sairastaminen on niin syvältä. Tentteihinkään ei saa kunnolla luettua. Tyypillistä tuuriani.

Ajankulukseni olen katsellut Madventuresin ensimmäisen kauden jaksoja. Ne ovat oikeastaan paljon parempia kuin kakkoskauden jaksot, joista paistaa läpi isompi budjetti ja kiire. Telkkaripomot eivät näytä ymmärtävän, että Madventuresin kaltainen ohjelma ei välttämättä sovi reality TV -liukuhihnamuottiin. Uskottavuus ainakin katoaa hyvin nopeasti.