Sekaisin marista

Ensin alkoholiveroa laskettiin. Yksi tätä ratkaisua puoltaneista seikoista oli, että veronalennuksella voitaisiin ehkä estää halvan viinan hamstraaminen rajojen ulkopuolelta. No, en tiedä oliko muutoksella tässä asiassa mitään vaikutusta. Ne, jotka vaivautuvat ulkomaille viinalastin takia, tekevät hakureissunsa edelleen kotimaan marginaalisista hinnanalennuksista huolimatta.

Sitten iskettiin päättäjien pöytään kerrassaan shokeeraavia uutisia. Alkoholin kulutus on lisääntynyt! Mikä odottamaton yllätys. Kuka olisi ikimaailmassa uskonut, että halvemmat hinnat kasvattavat myyntiä... Nyt nämä järjen jättiläiset ovat sitten epätoivoisesti miettimässä keinoja kulutuksen vähentämiseksi. Veron korottamista tietenkin ehdotellaan. Väläytteliköhän joku jopa keskioluen laimentamista. Ei näin.

Monesti on mietityttänyt, mikä ihme se oikein ajaa ihmisen toistuvasti päihdyttämään itseään. Melkein millä tahansa päihteellä voi saada mielihyvän lisäksi myös huonon olon. Kännissä oleminen esimerkiksi ei ole läheskään aina normaalitilaa parempi, oikeastaan vain erilainen olotila. Päihteet ovat erittäin vahvasti kulttuurisidonnaisia, ja päihtymistavat periytyvät sukupolvelta toiselle, joten ehkä pitäisi kääntyä tarkastelemaan varhaisia esi-isiämme. Ehkä halu päihtyä lähti aikanaan liikkeelle silkasta uteliaisuudesta. Uteliaisuudesta tuli tapa, ja ennen kuin kehitys oli tarpeeksi pitkällä paljastaakseen päihteiden haittapuolet, päihtyminen oli jo niin yleistä, ettei sitä voinut noin vain karsia pois.

Vaikka päihteillä olisi miten suuria haittavaikutuksia, en silti ymmärrä, miksi nykyään yritetään säilyttää niin armotonta kontrollia eri aineiden käytön suhteen. Ihmiskunta on käyttänyt erilaisia substansseja ammoisista ajoista asti, ja silti ollaan edelleen hengissä. Jokaisen yksilön pitäisi saada tehdä omat valintansa, kunhan niistä ei aiheudu haittaa muille. Perusteettomat kiellot kierretään aina tavalla tai toisella.