torstaina, maaliskuuta 3

Karva-apinoita

Puolentoista litran Fantan avulla hankittu lievä sokerihumala pulpauttelee päähän ihmeellisiä asioita. Aloin pohtia, miksi ihmisellä on edelleen karvoja ja miksi aikanaan tuuhea karvapeite on yleensä lähtenyt vähenemään.

Mitä ilmeisimmin karvapeite on kadonnut silloin, kun sitä ei ole enää tarvittu. Ja sitähän ei ole tarvittu sen jälkeen, kun esi-ihminen on alkanut verhota itsensä eläimentaljoilla ja rakentanut itselleen majapaikkoja. Suojien rakentamisen tietysti ymmärtää, sää ja petoeläimet aiheuttavat hankaluuksia. Mutta missä vaiheessa on alettu kokea tarvetta vaatteenkaltaisille? Kylmyys tuskin on siinä vaiheessa ollut ylitsepääsemätön ongelma.

Eräänä päivänä tyttöihmisapina Ughin katse ajautuu Örgh-uroksen jalkoväliin. Ughin mielestä uroksen etumuksessa killuva lörpötin on kerrassaan huvittava, ja niinpä Ughi alkaa kikattaa hervottomasti osoitellen sormellaan. Tästäkös Örgh menee hämilleen ja lopulta kiivastuu. Örgh hakee palasen juuri saalistamansa kauriin nahkaa ja kietoo sen vyötärölleen. No, tuskin ihan näin. Ehkä Örgh vain huomasi, että metsässä vipeltäminen on huomattavasti vähemmän kivuliasta, kun arkoja paikkoja suojaa hieman oksien iskuilta.

Vaan miksi noita karvoja on vielä nykyihmisilläkin? Hiuksilla kai on oma tehtävänsä pääkopan lämmittäjänä, mutta entäs ruumiinaukkojen läheisyyden karvoitus. Käsien, jalkojen ja yläruumiin karvoilla ei ainakaan tee enää yhtään mitään. Kai se vaan on niin, että ihmisen karvaevoluutio on vielä pahasti kesken. Olemme lajina vielä suhteellisen nuoressa iässä.

Yksi juttu vielä. Milloin ihmisapina ryhtyi suorittamaan ulostustarpeensa nykysiveelliseen tapaan? Jossain vaiheessa lienemme vääntäneet torttua noin vain kävellessä kuin hevoset ikään.

2 Comments:

Blogger Mette said...

Elaine Morganilla on aivan viehättävä teoria ihmisen karvoituksesta. Hänen mukaansa emme tulleet suoraan puista savannille, vaan mataliin, lämpimiin merenlahtiin rapuisten ja muiden ötököiden perässä. Siellä sitten vesikävelimme ja rupesimme kaksijalkaisiksi. Karvat olivat tietysti haitta vedessä, joten ne hävisivät. Tukka säilyi, koska pitkätukkaiset vanhemmat olivat turvallisempia lapsille, jotka voivat aina kaapata hiuksista kiinni.

10:58  
Blogger kew said...

Mä en muista apinoiden kakkaustavoista (siis ovatko ne reviirinmerkkauksellisen paikallaanpysyviä, kuten kissoilla/koirilla/isoilla pedoilla), mutta luulisin että siinä vaiheessa kun siirryttiin kahdelle jalalle, huomattiin että se sotkee aika paljon, ja välttämättä jo silloin on arvostettu jossakin määrin siistiä 'turkkia', joka ei viehätä loisia niin paljon ja haise.

Hiukset lämmittävät päätä ja suojaavatkin sitä hieman, ripset ja kulmakarvat suojaavat silmiä nesteeltä ja pölyltä ja lialta, mutta kainalo- sekä häpykarvoituksen luulisin liittyvän vahvasti hormonitoimintaan.

Vaihteleehan ihmisyksilöillä karvaisuuskin selän peittävästä melkein karvattomaan, ihan luontaisesti. Toisilla ei tahdo edes viikset kasvaa aikuisiässäkään (miehillä). Ehkä on kesken karvaisuudenpoistunta, tai ehkä evoluutio ei ole vielä keksinyt että onko niistä loppuhaivenista hyötyä vai ei?

16:48  

Lähetä kommentti

<< Home