torstaina, lokakuuta 29

Kirjoittajan blokki

Moi. Jos kerran kirjailijoilla on sellainen, miksei myös bloggaajilla. Kun ei ole mitään sanottavaa, eikä tiedä miten sen sanoisi. Väkisin runttaamalla ei saa kuin peräpukamia.

Mikä lukitsee mielen? Olen välillä umpikateellinen ihminen. Ja liian tiheään toistuva kateus lamauttaa, vaikka kyseessä olisi oikeutettukin epäoikeudenmukaisuuden tunne. Ei voi keskittyä itseensä, kun kaikki muu häiritsee, eikä osaa antaa vaan olla. Toisaalta liika omiin näkemyksiin ja tekemisiin keskittyminen tekee minusta narsistisen ja ylimielisen. Ei ole hyvästä luulla itseään aina muita fiksummaksi. Inhoan kaikkitietäviä ihmisiä, mutta silti sorrun välillä itsekin moiseen. Se vaan on raivostuttavaa, kun maailma ei toimi loogisesti. On ikävää tiedostaa kaikki vääryydet ja järjettömyydet voimatta vaikuttaa niihin mitenkään. Niistä tulee jollain tavalla henkilökohtainen taakka, vaikka ei olisi tarvis. Kadehdin niitä, jotka vaan elävät ajattelematta mitään ja välittämättä mistään.

lauantaina, lokakuuta 3

Korkoa korolle

Valitettavasti otsikko ei sisällä mitään glamourtyttörakkausviittauksia. Mites se menikään... jos niitä ei voi voittaa, niihin pitää liittyä. Tein itselleni sijoitussuunnitelman, jonka mukaan hyvin varovaisillakin tuotto-odotuksilla pääsen miljonäärikerhoon viimeistään eläkeiän kynnyksellä. Ehkä silloin voin vaikka ostaa itselleni edustusvaimon.