Kirjoittamista ja lukemista

Kirjoitustaito on katoavaista. Olen pannut merkille, että tekstiä ei enää synny niin vaivattomasti kuin joskus ennen. Kynä on ruosteessa. Tai näppis.

Jotta hyviä oivalluksia voisi syntyä, kirjoittamisen lisäksi olisi luettava säännöllisesti. En edes muista, koska viimeksi luin kirjan. Täytyy melkein joulun vapaiden aikana ottaa vahinkoa takaisin. Vastaan on itse asiassa tullut muutamia kirjasuosituksia, joihin voisin tarttua. Da Vinci -koodin suhteen olen kovin epäileväinen. Massasuosio ei välttämättä korreloi laadun kanssa. Hyvänä esimerkkinä aivoton Hollywood-leffatuotanto.

Olen aina ollut lahjakkaampi paperilla kuin suullisesti. Tekstin tuottaminen onkin ehkä ainoita todellisia vahvuuksiani. Välillä mietin, olisiko pitänyt valita opiskelualakin sen mukaisesti. Ainakin ylioppilaskirjoitusten perusteella minusta olisi pitänyt tulla heittämällä humanisti. Eipä tullut. Opinnotkin ovat jo nyt sen verran pitkällä, etten ala vaihtamista miettimään. Pakko silti todeta, etten aivan täydellä innolla odota sitä kuviota ja ympäristöä, joka tämän koulun jälkeen työelämässä odottaa. Palkassa onneksi ei pitäisi olla valittamista.

Ehkä vielä joskus eläkepäivilläni vetäydyn erämökkiin kirjoittamaan kunnon romaania. Elämänkerta olisi kova juttu myös. Toisaalta, kuka sen haluaisi lukea...