Viinaa ja viihdettä

Tänään olisi sitten luvassa vähän piristystä alkavaan talveen. Päätin olla kököttämättä kotona ja lähteä muun porukan kanssa baariin. Etkojen kautta tietenkin. Ihan optimaalista viihtyvyyttä ei kuitenkaan ole luvassa, koska suurin paikalle saapuvasta sakista on minulle tuntematonta. Täysin tuttuja on vain pari. Tunnettu faktahan kuitenkin on, että tuttujen vähyyttä voi näppärästi kompensoida nautitun alkoholin määrällä.

Alkoholin annostelu on tarkkaa hommaa. Nautittu määrä on suoraan verrannollinen lihaskoordinaatioon sekä puheen selvyyteen. Jos ottaa liian vähän, muiden kännistä elämöintiä on melkoisen tylsä katsella. Jos ottaa liikaa, oma sössötys käy yli muiden ymmärryksen. Jostain kumman syystä siinä sopivassa määrässä pysyminen on yllättävän vaikeaa.

Viina on liuotin, joka tuhoaa aivosoluja. Miksi kaiken hauskan pitää aina olla jollain tavalla vahingollista? Tähän joku huutaa, että hauskaa voi pitää ilman viinaakin. Toki, mutta en minä, eikä juuri nyt. Ei pari aivosolujentappoiltamaa silloin tällöin niin pahasta ole. Liika moralisointi vie hauskuuden mennessään.

Huomenna on todennäköisesti odotettavissa katkeraa tilitystä siitä, miksei juottolasta taaskaan tarttunut mukaan hehkeää naikkosta. Tai vaihtoehtoisesti krapulankatkuisia lupauksia viinanjuonnin lopettamisesta...