Syksyistä nurinaa

Masentavaa oli taas herätä tähänkin päivään. Pikku vilkaisu pihalle riitti kertomaan, että siellä on harvinaisen paska keli. Juuri tänään sattuu vielä olemaan asiaa kaupungille. Sisälläkään ei siis voi koko päivää nyhjöttää. Vettä tulee kuin saavista ja tuulen nopeus on myrskylukemissa, eli juuri ne tarvittavat elementit syksyn vihaamiseen. Talven tulokaan ei juuri tilannetta paremmaksi muuta. Kuulun todellakin siihen ryhmään ihmisiä, joille riittäisi tasan se yksi ainoa vuodenaika. Kesä.

Taidan joutua vetämään takaisin lauantaisen mielipiteeni valittamisesta...

Syksy on pahaa aikaa tällaiselle puoliyksinäiselle sosiaalisesti kyvyttömälle yksilölle. Tuntuu siltä, että iltojen pimeys imee pois kaiken voiman, jolla yrittää pitää yllä ihmiskontakteja, saati sitten solmia uusia. Tässä vähän aikaa sitten näin koululla tavattoman kivan näköisen tyttösen. Toiveajattelun asteelle vaan jäi lähestymisyritys. Olen toivoton tapaus.

Isänpäivä on sunnuntaina, joten tälle viikonlopulle sopii hyvin vierailu kotikonnuilla. Mitään syytä siellä käymiseen ei oikeastaan ole. Muutama kaveri tietenkin asuu vielä siellä, mutta suurin osa on lähtenyt muualle opiskelemaan. Porukka on hajonnut aika tasaisesti ympäri Suomea. Olen kuitenkin huomannut, että kotona käyminen vähentää hetkellisesti sieltä tulevien turhien puheluiden määrää. Puheluissa kun ei yleensä ole mitään oikeaa asiasisältöä. Käytännössä soiton tarkoituksena on yleensä vain tiedustella, koska olen tulossa taas käymään...