Markkina-arvoteoriaa

Aloin huvikseni pohtia, selittäisikö paljon keskustelua herättänyt markkina-arvoteoria huonon nykymenestykseni pariutumismarkkinoilla. Kyseisessä teoriassahan kullekin yksilölle määritetään arvo, jonka perusteella ennustetaan, kelpaako tämä satunnaisesti valitulle vastakkaisen sukupuolen yksilölle kumppaniksi. Mielestäni yksilön ulkonäkö pohjustaa markkina-arvon tietylle tasolle. Muut ominaisuudet tekevät sitten arvoon pieniä korjauksia suuntaan tai toiseen.

Ulkonäköön voi vaikuttaa vain rajallisesti. Joku viisas joskus jaotteli ihmiset karkeasti kolmeen eri luokkaan. Ensimmäisenä rumat, joista saa muutamalla metroseksuaalisella toimenpiteellä siedettävännäköisiä. Toisena siedettävännäköiset, joista saa samoilla keinoilla hyvännäköisiä. Viimeisenä luonnollisesti hyvännäköiset, jotka näyttävät hyviltä, pitivät huolta itsestään tai eivät. Itse kuvittelisin sijoittuvani muuten reilusti yli keskimmäisen luokan, mutta pari ikävää ominaisuutta tiputtaa minut sen alapuolelle.

Myös sisäisiin ominaisuuksiin voi vaikuttaa jonkin verran. Arvoni on tälläkin osa-alueella todennäköisesti aika vaatimaton. Voisin opetella olemaan enemmän ulospäinsuuntautunut, iloinen ja ystävällinen. Periaatteistani en lähde kuitenkaan tinkimään.

Jos siis oma markkina-arvoni on kovin matala, lienee turha haikailla korkean arvon yksilöiden perään. No, tämän olen toki tiennyt jo ennen kuin koskaan kuulinkaan teoriasta. Ehkä siis arvioin itseni edelleen liian korkealle ja rimaa pitäisi entisestään laskea. Vaan kuinka moni baareissa paria etsivä sinkku todella ajattelee teorian mukaisesti, saati toteuttaa sitä käytännössä? Kuinka moni seinäruusu ei suostu hyväksymään pariutumisen tosiasioita, vaan odottaa jotain sadunomaista ihmettä?