Saatanan saatana

Anteeksi nyt, jos satut olemaan sairaanhoitaja, tai perheessäsi on sellainen. Teidän liittonne vaan on umpimätä. Tai ainakin sen pomot. Otsasuoneni alkaa sykkiä välittömästi, kun törmään uutiseen, jossa vähänkään viitataan Jaana Laitinen-Plösölään. Siinä on taas yksi jäsen tähän meidän iki-ihanaan aivovammaisten emakkojen kerhoon. Jos 12% (tai sinnepäin) palkankorotus ja ylimääräinen joulubonus ei kelpaa, olkaa sitten ilman. Kaikki suhteellisuudentaju tuntuu kadonneen.

Jos leikitään, että nuo peräänkuulutetut, täysin epärealistiset 500e korotukset annettaisiin, mistä ihmeestä kunnilla riittäisi rahaa palkata lisää hoitajia? On annettu ymmärtää, että hoitajista on huutava pula, ja nykyinen työtaakka on näännyttävä. Miten kauan se lihavampi palkkakuitti auttaa jaksamaan, kun hoitajia joudutaan entisestään vähentämään rahanpuutteen takia? Niinkö hoidon laatu paranee?

En edes tiedä, miksi jaksan nähdä niin punaista tässä asiassa. Jotenkin tässä vaan on taas jotain totaalisen eksponentiaalista tyhmyyttä. Täysin käsittämätöntä ajattelua.

Lepopäivä

Kaivele sinätuutista Kummeli ja krapula...

Aivoliuotin

Hohhoijaa. Sanoikos joku joskus, että kaikkea ilmaista viinaa ei ole pakko juoda? Ehkä, mutta kovin lahjakkaasti onnistuin sen neuvon taas kerran unohtamaan. Mikäs sen hauskempaa, kuin tehdä kotimatka kahdella eri taksilla ihan vaan siksi, että pelkää tekevänsä ruuansulatuskanavastaan kaksisuuntaisen, ellei pääse välillä joksikin aikaa raittiiseen ilmaan.

Valon uusi sukupolvi

Tekivät sitten lakialoitteen hehkulamppujen myynnin kieltämiseksi vuonna 2011. Oikeastaan aika yllättäväkin veto, ja vielä enemmän ihmettelen, jos tuollainen aloite saadaan lähiaikoina läpi. Eihän tuo mikään huono juttu olisi, päinvastoin. Sen lisäksi, että hehkulamput hukkaavat energiaa ja hajoavat herkästi, ne ovat hämäriä ja valoltaan keltaisia. Ledeillä, halogeeneilla ja loisteputkilla saa lähes poikkeuksetta aikaan tyylikkäämmän valaistuksen mihin tahansa tilaan. Hehkulamppu keksittiin yli 100 vuotta sitten. Eiköhän siitä voisi jo luopua ihan hyvillä mielin.

Laaturoskaa

Mitään mullistavia leffoja ei ole vähään aikaan tullut vastaan. Grindhouse, Tarantinon ja Rodriguezin kahden leffan pläjäys, oli kuitenki harvinaisen viihdyttävää katseltavaa. Grindhouse -nimellä viitataan vanhoihin leffateattereihin, joissa näytettiin halpoja B-luokan eksploitaatioleffoja, joissa mässäiltiin milloin milläkin. Alastomuutta, kauhua, verta ja sisäelimiä. Meikäläinen on tässä suhteessa sen verran nuori, että aiheesta piti ihan googlettaa, vaikka kyseisen tyylisiä leffoja on muutamia tullut nähtyäkin.

Nämä uudet tuotokset (Death Proof & Planet Terror) ovat siis eräänlaisia modernisoituja roskaleffoja. Tietyt "huonoudet" on tarkoituksella otettu mukaan. Ja lopputulos tosiaan on mitä onnistunein, kunhan ei mitään syvällistä tarinaa edes odota. Nimekkäitä näyttelijöitäkin on saatu mukaan.

Lainattua

"Everything will be okay in the end. If it's not okay, it's not the end."

Itku markkinoilla

Törmäsin uutiseen, jossa kerrottiin, miten nuorehko yksinhuoltajaäiti oli saanut kenkää tupakoituaan työpaikalla vastoin määräyksiä. Ruokatunnilla ja tauoilla (eli 3 kertaa päivässä) se oli sallittua, mutta muutoin ei. Kyseinen nainen oli saanut jo aikaisemmin ainakin yhden varoituksen, ja toistuva rike tiesi täten lähtöpasseja.

Jossain toisaalla jo kovasti kirjoiteltiin kysellen, onko tämä oikein. No minä voin kertoa, että totta helvetissä on! Se, että joka yhteydessä muistetaan mainita, että kyseessä on yksinhuoltaja, ei muuta asiaa pätkääkään. Tupakointiinkaan tämä asia ei liity mitenkään. Jos toistuvasti ja tietoisesti rikkoo työaikohin ja taukoihin liittyviä sääntöjä, pitää myös niellä seuraukset.

Aasinsilta baaritupakointiin. Tai tätä nykyä tietenkin tupakoimattomuuteen. Eikös vaan olekin mukavaa, kun savuterrorismi on lähes kadonnut? Harmi vaan että niin moni paikka sai sitä siirtymäaikaa. Asiakkaitakin riittää joka paikassa entiseen malliin. Jotkut säälittävät korsteenit kehtaavat silti vielä inistä, että nyt baareissa haisee sitten hiki ja muutenkin pahalta. Onneksi niille voi vaan nauraa.

Luontoko parantaa

Olen helppojen ratkaisujen mies. Jos jotain voi saavuttaa vähällä vaivalla, mutta onnistumisen todennäköisyys on huono, tai tapa maksaa vaikkapa hieman enemmän, on sitä kuitenkin kokeiltava. Vasta sen jälkeen mietitään niitä monimutkaisia ja ikäviä keinoja. Joku ilkeämielinen voisi laiskaksikin tietty haukkua.

Päätin antaa miedolle itselääkinnälle mahdollisuuden. Apteekista käteen tarttui mäkikuismakapseleita ja kalaöljyvalmistetta, joka sisältää mm. paljon spekuloituja Omega-3 ja E-EPA -rasvahappoja. Niillä (ja reilulla annoksella plaseboa) pitäisi päihittää pimenevien iltojen väsymys ja alakulo. Toisia tuntuu auttavan, toisia ei. Nähtäväksi jää, saisinko tästä taas yhden yksinkertaisen ratkaisun.

Kosminen vittuilija räkättää taustalla ivallisesti...

Lyhyesti sanottuna

Paska lauantai.

Musiikkia korville

Vaikka en erityisemmin mikään klassisen musiikin suurkuluttaja olekaan, yksi sävelmä iskee aika rankasti. Johann Pachelbelin Kaanon D-duurissa tulee vastaan erilaisina variaatioina milloin missäkin. Ensimmäisen kerran kuulin sen jossain tietokonepelissä ala-asteikäisenä. Silloin minulla ei tosin ollut vielä hajuakaan biisin alkuperästä. Harva kappale on yhtä aikaa niin surullinen, haikea, epätoivoinen, toiveikas, onnellinen, kepeä ja iloinen. Toisin sanoen lähes täydellinen.

Jännää

Ei helkkari että tämä ylimääräinen jännittäminen osaakin olla rasittavaa. Vaikka hyvin tiedostaa, että mitään syytä panikointiin ei ole, keho ei tottele. Syvään hengittäminen ei auta, kun tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi happea. Lihakset taas voi pakottaa rennoiksi, mutta hetken päästä huomaa taas, miten joka paikka on pingottunut. Lisäksi pelkästään se, että huomaa jännittävänsä, pahentaa tilannetta entisestään.

Kun on nautiskellut sopivasti alkoholia, ongelma katoaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. En tahdo jossain vaiheessa huomata lääkitseväni itseäni viinalla joka tilanteessa. Toisaalta en halua mitään lääkemömmöjäkään mahdollisine sivuvaikutuksineen. En vaan tahdo hyväksyä sitä, että tämä voisi olla sellaista, jota en kykene itse selvittämään.

Vilkaisu taakse

Lueskelin huvikseni omia kirjoituksiani tuolta alkupäästä. Ei kaduta yhtään, että aloitin tämän blogin, sen verran hassuja juttuja parin vuoden aikana on kertynyt. Voisinpa melkein väittää, että on mahdollista jopa oppia itsestään jotain, kun tarkastelee, miten aivoitukset ovat muuttuneet vuosien varrella. Panin kuitenkin merkille, että juttujen keskimääräinen pituus on lyhentynyt selvästi. En tiedä johtuuko se pelkästään sisällönpuutteesta, vai onko tästä tullut liian rutiininomaista.

Myös yksi tärkeä pikkuseikka pisti silmään. Nimimerkkini ei kuvaa minua lainkaan. Minusta ei saa otusta tekemälläkään. Päätinkin laittaa aliaksen välittömästi vaihtoon, en vain ole vielä keksinyt uutta. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Paljastuksia

Kai se on nyt sitten myönnettävä. Yritin kauan kieltää tosiasian, mutta ei enää. En halua elää valheessa. Ongelman myöntäminen on kai ensimmäinen askel kohti parempaa huomista. Kaikki alkoi ihan viattomasti, mutta homma riistäytyi lopulta käsistä. Luulin olevani vahvempi, mutta olinkin heikoista heikoin. Nyt pohjakosketuksen jälkeen voi edetä ainoastaan takaisin ylöspäin.

Olen riippuvainen karpalomehusta ja chilipähkinöistä.

Jumalauta

Jenkeissä eräs senaattori on haastanut oikeuteen jumalan. Kristittyjen jumalan ilmeisesti. Rikkeinä mainitaan tietenkin kaikenlaiset luonnonkatastrofit. Hyvitykseksi tai rangaistukseksi kyseinen kajahtanut senaattori ei sentäs vaadi kuin noiden tekojen lopettamista.

Jos leikitään hetken, että jumala on oikeasti olemassa. Se jumala, joka käski lisääntyä kanien tapaan ja täyttää maan. No, vuonna 2006 AIDSia sairastavia oli noin 40 miljoonaa. Vuoden 1981 jälkeen siihen on kuollut yli 25 miljoonaa ihmistä. Lukumäärä ei ole ainakaan vähenemään päin. Eikö jumalalla olekin pirullinen huumorintaju...

Suhteellistako

Phuketissa rysähti alas lentokone. Kuolleita oli noin 90. Suomen medioissa tärkein huolenaihe on perinteisesti, oliko onnettomuuskoneessa suomalaisia. Ruotsalaisia oli, mutta ne penteleet taisivat selvitä.

Keväällä kadonneen Madeleine-pikkutytön sieppausjuttukin on kääntynyt ihan päälaelleen. Nyt moni asia viittaakin siihen, että tyttö on saattanut kuolla vahingossa vanhempiensa toimesta. Jos tämä kuukausien maailmanlaajuinen mediajulkisuus on todellakin ollut laskelmoitua vedätystä, niin melko jäätävää on. Toivottavasti asiaan saadaan totuudenmukainen loppuratkaisu.

Jos yhden länsimaalaisen lapsen kohtalo saa tuolla tavoin puoli maailmaa takajaloilleen, niin tokihan reilusti enemmän apua löytyy Darfurin suuntaan? Eihän siellä ole muutaman viime vuoden aikana kuollut kuin neljännesmiljoona ja kotinsa jättänyt noin 2,5 miljoonaa ihmistä. Hassu on tämä maailma.

Elämän kävyt

Mikä onkaan parempaa baari-illan jälkeisenä aamupäivänä, kuin röhnöttää sängyssä ja katsella teeveestä syvällistä teinihömppää. Sitä sellaista, jossa reilusti yli parikymppiset näyttelijät esittävät kuusitoistavuotiaita, jotka painiskelevat elämän suurten kysymysten äärellä. Se voidaan pukea vaikka draamaksi tai komediaksi, mutta sisältö on aina suunnilleen sama. En ymmärrä mikä pointti on kuvata mahdollisimman nuoret lapset mahdollisimman kypsiksi, vastuuntuntoisiksi ja aikuismaisiksi. Tietty tuollainen saa katsojan oman elämän näyttämään väkisinkin nuorekkaalta ja suorastaan lapsellisen helpolta.

Siinä sivussa mietin, miten halvalla minua mahdettiinkaan eilen panna.

Naiskauneutta

Baarissa seuraani änki parivaljakko Leila & Annukka. No ainakin melkein, toinen ei ollut Annukka, mutta blondi kuitenkin. Tarpeeksi lähelle kuitenkin, että vertaus hiipi väkisinkin mieleen. Puhetta ainakin tuli melko ripeään tahtiin.

Tuo söpö parivaljakko, ja varsinkin Leila (joka ei toivottavasti tätä koskaan lue) pelasti kyllä illan pelkällä olemassaolollaan. Hymyilyttää vieläkin.

Yrittänyttä ei panna

Luulin olevani jollain tavalla ovela, mutta enpä tainnut sitten ollakaan. Olen läpinäkyvä.

Me tuhlaajat

Prisma-dokumentissa pohdiskeltiin planeettamme väestönkasvua ja yhä lisääntyvää rasitusta luonnonvaroja kohtaan. Esimerkiksi Kiinan ja Intian kasvuvauhti on huima monellakin eri alueella. Ohjelmassa mainittiin, että suhteellisen lyhyen ajan kuluessa maailman kokonaisväkiluku voi kivuta jopa yhdeksään miljardiin. Sellaista määrää ei luonto enää ylläpidä, varsinkin kun kaikki havittelevat tätä länsimaista unelmaa. Kulutusta, kulutusta ja lisää kulutusta. Maailman köyhimmän kahden miljardin ihmisen kulutus on kyllä vähentynyt, mutta rikkaimman kahden miljardin vain lisääntynyt.

Valitettavasti se kuluttamisen vähentäminen taitaa olla melkoista utopiaa. Kun on kulutukseen syntynyt, ei voi kuvitella muunlaista elämää. Ei ennen kuin on pakko. Tänäänkin katselin kaupan hedelmä- ja vihanneshyllyjä ja totesin, miten älytön valikoima ihan peruskaupassakin on. Tuotteita rahdattu eri puolilta maailmaa vain siksi, että me saamme valita. En edes uskalla miettiä, miten paljon tuoretavaraa pilaantuu ennen myyntiä. Kotiin kun tulin, odotti postilaatikossa valtava määrä mainosroskapaperia.

Koukkuja

Kansanmurha presidentti salaliitto pommi terroristi verinen hyökkäys johtaja isku räjähde salamurha tappaa kemikaali poliittinen murha myrkky ministeri vallankumous väijytys tuho kansannousu kidnappaus itsemurha ydinase ohjus hallitus väkivalta räjähdys aseet.

Niin ja tissit.

Sytytys pielessä

Saipa taas nauraa itsensä kipeäksi. Joku hölmö EU-komissaari on saanut päähänsä, että pommiohjeiden etsiminen netistä pitäisi jollain keinolla estää. Siis ei helvetti. Jos jotain pitäisi kieltää, niin nykytietotekniikasta täysin pihalla olevien poliitikkojen kyseisestä aiheesta tekemät esitykset. Oikeastaan tuo idea on järjetön ihan muutenkin. Nyt vaan odotellaan sitten, teetetäänkö taas jollain riistofirmalla miljoonien hintainen "pommifiltteri", jonka satunnainen finninaamainen nörtti murtaa heti seuraavalla viikolla.

Pomminteko-ohjeita täältä ei tietenkään löydä, mutta olen monesti miettinyt, miten iloisesti mahtaakaan bensakanisteri leimahtaa, kun sen saattaa yhteen tulitikun kanssa. Hetkeksi suljettuun tilaan jätetty nestekaasusäiliökin voisi vuotaessaan tarjota jonkinmoisen yllätyksen, olettaen että jostain ilmaantuu kipinä. Ja mitäs onkaan se tavallisena lannoitteenakin käytetty aine, ammonium- tai natriumnitraatti, joka vaikkapa ruutiin sekoitettuna paukahtaa hassusti? Kuulin myös villin huhun, että napalmiakin on itse asiassa melko helppo valmistaa. Vaan onpa se hyvä että kaikki tällainen informaatio on ainoastaan netissä, josta se voidaan helposti poistaa.

Ei millään pahalla

Jonkin lehden nettiversiossa oli hyvä kolumni suomenruotsalaisten etuoikeuksista. Siinä ihmeteltiin esimerkiksi sitä, miksi kyseiselle väestöryhmälle on edelleen olemassa oma televisiokanava. Näitä rantahurreja on Suomessa reilu 5% ja määrä on jatkuvasti vähentynyt. Silti tuo ikioma kanava vie viidenneksen YLE:n teeveerahoista. Kuinkahan moni sitä edes katsoo?

Ei minulla sinänsä ole mitään ruotsia vastaan, mutta kielen virallinen asema alkaa vähitellen vaikuttaa vähän järjettömältä. En osaa edes kuvitella, miten monessa asiassa kahden virallisen kielen olemassaolo lisää varmasti kustannuksia. Ja kaikki tuon pienen, kuihtuvan ihmisjoukon takia. Joukon, joka itsekkäästi haluaa käyttää juuri sitä vähemmistökieltä.

Haaparannasta pääsee yli...

Pari senttiä

En ole oikein koskaan ymmärtänyt taidetta. Tai osaan tietty erottaa tyylikkäät ja taitoa vaatineet teokset mukanerokkaista abstrakteista oksennuksista (hämmentävää tajuta olevansa Tony Halmeen kanssa samoilla linjoilla tässä asiassa). Yli hilseen taitaa mennä paremminkin se, miten jollekin yksittäiselle kuvalle lätkäistään miljoonien hintalappu. Taitavan jäljennöksen erottamiseen aidosta vaaditaan

Asioiden ja esineiden arvottamisessa ei useinkaan ole mitään järkeä. Absurdeja hintojakaan ei silti olisi, ellei löytyisi rikkaita pellejä, jotka ovat valmiit maksamaan mitä tahansa. Miten olisi, Einsteinin nännikoru, puoli miltsiä? Äiti Teresan häpykarva, toinen munuaisistasi? Harmi ettei arvoidiotismi rajoitu pelkkään taiteeseen, vaan siihen törmää melkein missä vaan.

Viihdettä

Olipa ihan rento perjantai. Lähetin vahingossa viestin vuosien takaiselle tuttavuudelle ja sain jopa vastauksen. Saa nähdä uskaltaako siihen törmätä joskus.

Pieniä asioita

Kaupan kassalla oli hassu nuorehko nainen. Sillä on aivan hervottoman kokoiset rinnat, näin sivuhuomautuksena. Luonnollisesti olen siis jostain syystä useammankin kerran eksynyt juuri sille kassalle. Tällä kertaa se sekosi ajatuksissaan, eikä oikein tiennyt mitä näppäillä laitteeseensa. Virnistelin vähän, niin sehän heti punastui. Tulin välittömästi hyvälle tuulelle. Tyttö olisi varmasti punastunut kelle tahansa muullekin, mutta ei sen väliä.

Ain laulain

Selailin uutista, jossa pohdittiin kuntien palkankorotushässäkkää. 10% korotus lähivuosien aikana vaatisi kunnilta melkoisia rahasummia. Ainakaan meikäläistä ei innostaisi hirveästi nouseva kunnallisveroprosentti. Samaisessa jutussa mainittiin, että kunta-alan keskipalkka on noin 2500e. Vainko yksin minun mielestäni tuo on vähintäänkin kohtuullinen liksa?

Ärsyttää suunnattomasti se loputon ölinä hoitajien palkoista. Kitistään pienestä peruspalkasta, vaikka kaikki hyvin tietävät lisien korottavan kokonaistienestit tuonne keskipalkan tienoille. Perus- tai lähihoitajat taitavat ansaita vähän heikommin. Jokainen tietää kuitenkin opiskellessaan, mihin on ryhtymässä.

Kaikkihan sitä rahaa haluavat lisää. Ja paljon, kun pikkukorotukset eivät verokarhun jälkeen tunnu missään. Sitten on niitä, jotka saavat ihan liikaa taitoihin ja uhrauksiin suhteutettuna. Korkeakouluttautumistakaan ei mitenkään ylettömästi palkita, jos vaikka ulkomailta hakee vertailukohtia. Tietyillä duunarialoilla pääsee ihan samoille palkoille. Rankka maa tämä Suomi työtätekeville.

Saatanan saatana

Tulipa sitten pokerissa sellainen tiltti, että huh. Ei ole varmaan koskaan ottanut niin kovasti aivoon. Ei helvetti voi epäonnistua joka ainoassa tilanteessa. Kaikki muut paitsi minä onnistuivat saamaan jotain järkyttäviä onnenkantamoisia. Raivolla vastataistoon ja vielä enemmän turpaan.

Vihaan häviämistä. Se ei oikein sovi pokeriin.

Kaikki yhdes koos

"No niitä tulee meille aina vain muutama. Ne menee sitten heti samantien."

Ei voi kahden käden sormilla laskea niitä kertoja, kun olen nuo lauseet kuullut. Taisin tästä jo joskus kirjoittaa, mutta kerrataanpa taas esimerkki siitä, miksi asteikon ääripäässä on toisinaan rasittavaa. Keskiverto suomalainen mies lienee kokoa L, joten luonnollisesti sen koon asusteita kärrätään kauppoihin eniten. Siellä joku turhantärkeä vaatemerkkibrändimarkkina-aluetaloussuunnittelija laskelmoi, että eipä tilata meidän ketjun myyntipisteisiin liikaa tosipieniä ja tosisuuria kokoja, ettei vaan tehdä niillä tappiota. Ihmettelen, eivätkö myyjättäret eioota myytyään koskaan vihjaa yläportaaseen, että kyllä niitä muitakin kokoja menisi enemmän, jos niitä helvetti joskus olisi tarjolla.

Jos tapaan joskus sinut, joka myönnät olevasi tuo tilausmääriä päättävä ihmishenkilö, saatan tehdä sinulle oikeasti jotain pahaa.

Pukki

Kuumekin nousi pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä se oli tosin jo tiessään. Ihmeellinen pikatauti. Liekö jokin tulehdus tai vastaava, ei ollut flunssaoireista tietoakaan. Vatsaakin kyllä vähän väänsi.

Olen viimeisen parin vuoden aikana sairastanut mielestäni paljon vähemmän kuin joskus aikaisemmin. En oikein keksi, mistä se voisi johtua. Ehkä olen hieman terveellisemmin syönyt, mutta auttaako sekään niin paljon. Omenoita on tullut popsittua tiheään, niidenhän sanotaan pitävän lääkärin loitolla. Ihmismassoissakin on tullut hilluttua kaikenlaisten epidemioiden aikaan, joten eristäytyminenkään ei voi olla syy.

Liikaa eriarvoisuutta

Kapitalismi nykymaailmassa on varmasti ihan hyvä juttu, mutta niin kuin missä tahansa järjestelmässä, on siinäkin ärsyttäviä epäkohtia. Vapaa markkinatalous tuppaa jakamaan rahavarantoja vähän epätasaisesti. Onnekkaat siellä ketjun huipulla keräilevät taskuihinsa huikeita summia. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, että ihmisiä palkitaan onnistuneesta elämäntyöstä, mutta joku raja saisi yksittäisellä omaisuudella olla. Nythän on periaatteessa niin, että kun joku kerran kerää tarpeeksi ison säkin rahaa, voivat kaikki kyseisen tyypin jälkeläiset siitä eteenpäin elellä herroiksi. Toiminee loputtomiin, jos omaisuutta osataan käsitellä edes jotenkin järkevästi.

Joillekin työnnetään kultalusikka kurkkuun jo synnytyslaitoksella. Osalla taas ei ole mahdollisuutta edes kunnolliseen koulutukseen, jos vanhemmilla tai suvulla ei ole varaa (tämän suhteen Suomeen syntymistä voi pitää lottovoittona). Eipä voi juuri epäoikeudenmukaisemmaksi mennä.

Harmi että tämäkin on vain pieni murunen epäkohtien autiomaassa.