Musiikkia korville

Vaikka en erityisemmin mikään klassisen musiikin suurkuluttaja olekaan, yksi sävelmä iskee aika rankasti. Johann Pachelbelin Kaanon D-duurissa tulee vastaan erilaisina variaatioina milloin missäkin. Ensimmäisen kerran kuulin sen jossain tietokonepelissä ala-asteikäisenä. Silloin minulla ei tosin ollut vielä hajuakaan biisin alkuperästä. Harva kappale on yhtä aikaa niin surullinen, haikea, epätoivoinen, toiveikas, onnellinen, kepeä ja iloinen. Toisin sanoen lähes täydellinen.