torstaina, syyskuuta 20

Jännää

Ei helkkari että tämä ylimääräinen jännittäminen osaakin olla rasittavaa. Vaikka hyvin tiedostaa, että mitään syytä panikointiin ei ole, keho ei tottele. Syvään hengittäminen ei auta, kun tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi happea. Lihakset taas voi pakottaa rennoiksi, mutta hetken päästä huomaa taas, miten joka paikka on pingottunut. Lisäksi pelkästään se, että huomaa jännittävänsä, pahentaa tilannetta entisestään.

Kun on nautiskellut sopivasti alkoholia, ongelma katoaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. En tahdo jossain vaiheessa huomata lääkitseväni itseäni viinalla joka tilanteessa. Toisaalta en halua mitään lääkemömmöjäkään mahdollisine sivuvaikutuksineen. En vaan tahdo hyväksyä sitä, että tämä voisi olla sellaista, jota en kykene itse selvittämään.