Ikuisia kysymyksiä

Miten kauan jaksaa hymyillä, jos kukaan ei hymyile takaisin? Miten kauan jaksaa katsella, jos kukaan ei edes vilkaise? Kun paikka on täynnä iloisia, kauniita ihmisiä pitämässä hauskaa, voisi luulla, että jostain hämyisestä nurkasta löytyisi mullekin se yksi vilpitön ja nauravainen silmäpari. Tavallaan olen tottunut tilanteeseen. Olenhan realisti, tiedän missä seison. Usein vaan viileässä aamuyössä kävellessä tyhjiä katuja kohti kotia ajatukset poukkoilevat päässä. En jaksa hyväksyä, että olisin muka niin kovin erilainen kuin muut.

Miten kauan täytyy elää elämäänsä täysillä ainoastaan yksin ajatuksissaan?