Vaihtelevaa viihdykettä

Olen hetken aikaa seurannut muutamaa blogia, joiden kirjoittajilla on jonkinlaisia päihdeongelmia. Päihdejutut ovat aina mielenkiintoisia, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, ja liittyi niihin laillisia tai laittomia substansseja. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että kukin saa pistää päänsä sekaisin millä lystää, kunhan siitä ei aiheudu sivullisille harmia tai kustannuksia yhteiskunnalle. Olen nähnyt, miten ollaan riippuvaisia ja miten osataan käyttää sivistyneesti. En halua tuomita ketään.

Erään kaverini touhu alkoi jossain vaiheessa näyttää jo huolestuttavalta. Hän käytti vahvempiin huumeisiin luokiteltavia aineita enemmän kuin satunnaisesti. Tuossa tapauksessa yksi käyttöä ylläpitävä tekijä oli kaveripiiri. Kavereilla on päihdeasiassa valtaisa vaikutus. Jos parhaat ystävät käyttävät tai jopa hankkivat jostain aineita, ne pyörivät arkielämässä väkisinkin koko ajan. Ei laittomiin päihteisiin pääse edes käsiksi ilman tietynlaisia tuttavia. Kaverini jäi kuitenkin vanhemmilleen käytöstä kiinni, ja kuvioihin tuli muutto tyttöystävän kanssa toiselle paikkakunnalle. Mielestäni meininki muuttui samantien.

Monesti tuntuu kuitenkin törmäävän sellaisiin päihdeongelmien kanssa painiskeleviin henkilöihin, jolla on omia lapsia. Valitetaan, miten elämä on yhtä sotkua, eivätkä voimat tai hermot riitä päivittäisiin rutiineihin. En ymmärrä, miksi lapsia tehdään ongelmien keskelle, tai miksi aloitetaan rankka päihteiden käyttö, kun lapsia on jo. Todennäköisesti juuri lapset joutuvat eniten kärsimään vanhempiensa epävakaasta elämäntyylistä.