Tuhkaks vaan

Noissa uskovaisten hössötyksissä minua risoo erityisen paljon se viimeinen etappi, eli hautajaisrituaali. Ei niinkään siksi, etteikö edesmennyttä ihmistä pitäisi kunnioittaa ja kohdella siten arvokkaasti, vaan siksi, että koko lystistä tehdään turhan hankalaa ja siitä kiskotaan pieni omaisuus. En nyt juuri muista, kirjoitinko jo aiheesta joskus, mutta ei kai kertauskaan ole pahitteeksi.

Suvusta on kuollut parikin ihmistä vakaviin sairauksiin, joten menoeristä on jonkinlainen käsitys. Tarkkoja summia en ole koskaan kehdannut kysyä, enkä tiedä tarkkaan mitkä osat menevät seurakunnan piikkiin, mutta ihan pikkunapeilla tuskin pelataan. Siunaustilaisuus, hautajaissaattue, hautapaikka, haudankaivuu, arkku... haudan hoitoakin voi halutessaan ostaa. Arkut varsinkin maksavat ties mitä.

Eikö olisi helpompaa vaan polttohaudata, ja vaikkapa levittää tuhkat paikkaan X, jos niin halutaan? Tietty uskonto pakottaa vanhoillisimmat kannattajansa toimimaan tietyllä tavalla, mutta tuoreemman sukupolven ihmiset voisivat edes miettiä vaihtoehtoja. Minä ainakin varmistan, ettei meikäläisen kupsahdettua kenenkään tarvitse tyhjentää tiliään pelkästään tehdäkseen vainajalle arvokkaan lähdön.

Nälkä

Jääkaapissa odottaa turhaan kennossaan muutama vanha kananmuna. Lättyjä tekisi pitkästä aikaa mieli, mutta en millään jaksa ruveta paistamaan. Oikein omatekoisia lättyjä siis, ei mitään kaupan valmiita mauttomia. Nimenomaan lättyjä... ei lettuja, ei räiskäleitä, ei ohukaisia. Lättyjä. Lättyjä viileän mansikkasurvoksen kera, tai vaikka voin kanssa.

Huomenna pitää taas esiintyä edukseen ja vastailla kuin paraskin ammattilainen.

Voi vittu

Voi vitun vitun vittu.

Kokemuksia

Tuo upea talvisen iltapäivän auringonpaiste toi hyvän fiiliksen. Olen tosiaan jo kauan sitten huomannut, että pimeällä ajalla on jonkinlainen vaikutus yleiseen olotilaan. Kevät on aina enemmän kuin tervetullut vuodenaika. Auringosta saa energiaa myös henkisesti.

Illalla pitää mennä isommalla porukalla kaverin luo pilestämään. Harmi vaan, että tänään olisi myös ollut yksi toinenkin isompi tapahtuma. No, elämä on valintoja. Joka paikkaan ei ehdi. Jotain jää väkisinkin kokematta.

Oli kyllä mielenkiintoinen ilta baarissa. Eräs tyttö, joka sattui istumaan viereeni ja teki heti selväksi, ettei ollut sen kummemmin kiinnostunut, lateli kiinnostavia mielipiteitä opiskeluistani. Hänen mielestään korkeampaa koulutusta hakevat katsovat vähemmän kouluja käyneitä lähes aina hieman nenän vartta pitkin. Tyttö oli hieman yllättynyt, kun sanoin, ettei se välttämättä aina ihan niinkään ole. Hitto, minunkaltaiseni korkeakoulutetut nörtit saattaisivat ottaa tilaisuuden tullen viereensä vaikka minkälaisen pitsanpaistajatytön, jos tämä vaan sattuu olemaan erityisen söpö.

Mustalaistytön kanssa kaveerannut, muutamaa vuotta meikäläistä vanhemmalta vaikuttanut eksoottisen näköinen naikkonen tuli tanssilattialla hymyillen eteeni tanssimaan. Tiedä sitten minkälaisen seikkailun oikein lopulta missasin. Ei noista oikein ota selvää.

Suloista

Kaljaa, pokeria, curlingia ja lätkää. Omalla tavallaan kovin mahdollinen perjantai. Tuli vähän rahaa, tuli tappio ja voitto. Tältä pohjalta lähdetään latautumaan sunnuntain koitokseen.

Tuntemuksia

Tiedossa on melkoisen kansainvälistä ryhmätyöskentelyä. Toinen ryhmäni jäsenistä taitaa olla lähtöisin jostain päin Lähi-Itää ja toisesta ei vielä ole edes tietoa. Oli vaan huvittava tilanne, kun aloitin keskustelua tummahkon kaverin kanssa englanniksi, niin hetken päästä tämä kysyy: "Puhutko suomee?" Sitä vaan on niin tottunut olettamaan, että vähänkään ulkomaalaisen näköiset tyypit eivät ainakaan kovin sujuvasti suomea solkkaa.

En tiedä mistä se oikein johtuu, että toisinaan tuolla koulun käytävillä on helppo kävellä tuijottamatta lähes koko ajan lattiaan. Voi jopa vääntää pientä hymyä normaalia söpömmille vastaantulijoille. Mutta huonompina hetkinä jokainen katse tuntuu jotenkin ikävältä. Itsetuntojuttu tyystin, väittäisi joku.

Ihan omia elokuvia

En edes muista koska viimeksi katsoin jonkin leffan. Jotenkin ei vaan raaski varata sitä parituntista, joka katsomiseen keskimäärin kuluu. Toisaalta pieni tauko tekee ehkä vaan hyvää. Elokuviinkin jotenkin turtuu, jos niitä nauttii jatkuvina yliannostuksina. Varsinkin jos ovat perustasoa kehnompia rainoja.

Unirytmiä jälleen kääntäessäni menin nukkumaan aikaisin illalla ja heräsin yöllä saamatta sitten enää kunnolla unta. Puolihorroksessa uneksin, miten ihmissuhteeni olisivat edenneet, jos ne olisivat sujuneet täydellisesti. Eikä se jäänyt vain yhteen tapaukseen, vaan ajatus liiteli henkilöstä toiseen. Korjasin kaikki virheet. Lopulta herätyskello alkoi rääkkyä, ja oli pakko kammeta verestävät silmät ylös tyynyltä.

Uusis revisited

Jaahas. Arvatkaas vaan, millainen lauma kävijöitä tänne paukahti Googlesta käsin, kun erehdyin mainitsemaan edellisen kirjoituksen otsikossa urhean curlingjoukkueemme kapteenin. Miehestä on kieltämättä kehkeytynyt hetkessä melkoinen kansallissankari. Ainakin tietyissä piireissä ja pienen silmäniskun siivittämänä.

Tulipa mieleen

Välillä tulee aina todettua, että taidan olla melko mustasukkaista sorttia, vaikka en sitä välttämättä kovin suurieleisesti koskaan näyttäisikään. Toistaiseksi ei vaan sattuneista syistä ole juuri tullut eteen elämänvaiheita, jolloin tuo ominaisuus olisi päässyt nousemaan käytännössä esiin. Hieman asiaan liittyen, en pidä ollenkaan naisista, jotka rakastavat useamman miehen samanaikaista huomiota. Yhtä lailla ärsyttävät ne miehet, jotka ikään kuin kilpailuhengessä piirittävät yhtä naista. Kivikautista. Ehkä ajattelisin toisin, jos voisin itse kuulua tuohon joukkoon...

Toisinaan tuntuu taas siltä, etten välttämättä jaksaisi täyspäiväistä parisuhdetta. Yksinäisenä sutena olemiseen tottuu ajan mittaan. Tälläkin hetkellä on kouluhommia ja muuta kiintoisaa tekemistä niin, että ajan löytäminen yhteiselle ajanvietolle olisi lähinnä stressaavaa. Toisaalta, asioiden arvojärjestys saattaisi hyvinkin nopeasti muuttua, jos tuollainen parisuhde olisi oikeasti tarjolla.

Uusis on kingi

Vaikka en normaalisti mikään kummoinen lätkäfriikki olekaan, MM- ja olympiatason kiekko jaksaa kyllä sytyttää. Nyt vaan nämä alkusarjan pelit ovat menneet sen verran hyvin, että jossain vaiheessa tulee vielä karvas pettymys, kun tuuri hylkää meikäläisten joukkueen. Ainahan sitä täytyy toivoa menestystä, mutta ripaus realistisuutta on hyvä pitää mukana.

Työnhakukin etenee vähitellen. Yksi haastattelu on edessä parin viikon päästä. Vanhaan kesätyöpaikkaankin nähtävästi pääsisi, mutta jatkoa ajatellen on parempi selvittää ensin muutkin vaihtoehdot.

Puuhkuti

Paluu todellisuuteen. Lauantai kuluikin lähinnä elpyessä. Ei pelkoakaan, että olisi jaksanut lähteä uudelleen liikenteeseen. Perjantaina imetty viinamäärä ja aamuyön tuntien suuret tunteet olivat tarpeeksi tälle viikonlopulle.

Niin se vaan on

Tietynlaiset ihmiset kiintyvät vain tietynlaisiin ihmisiin. Pakko se vaan on myöntää. Jos ei tuota tosiasiaa hyväksy, aiheuttaa ainoastaan mielipahaa itselleen. Jos ei hyväksy omaa asemaansa. Omaa arvoaan.

Ette tiedä miten pahalta se tuntuu.

Kielellistä kikkailua

"Yhdellä sivelyllä tuplavaikutus."

Näin julistaa jonkin ihovoiteen mainos tusinamainoslehdykän takakannessa. Lieneeköhän mainostekstin keksijällä ollut yhtä pirullisen kaksimielinen ajatuksenjuoksu kuin meikäläisellä.

"... Suurempi etu on tekijän saama kattava kokonaiskuva tietotekniikan soveltamisesta käytännön ongelmien ratkaisuun käytännön elämää myöten, josta jää käteen myös kirjallinen dokumentti työtodistuksen muodossa."

Ja näin saadaan tämä 23 sanan kiero kiertoilmaus lyhennettyä raa'asti kahteen sanaan: paska palkka.

Kaljaa ja höyheniä

Hartiani taitavat olla jumissa pahemmin kuin koskaan. En löydä asentoa, jossa saisin lihakset kunnolla rennoiksi. Täytyy vakavasti harkita sitä hierojalla käyntiä. Tai sitten voisi oikeasti harrastaa hieman liikuntaa. Perjantaina on onneksi luvassa saunomista, ja saattaapa olla, että illan sponsori tarjoilee hieman juotavaakin. Lauantaiksikin haasteltiin kaupungille, mutta tenttiin pitäisi päntätä (tai oikeastaan opetella laskuja ulkoa). Elämä on valintoja.

Lintuinfluenssa leviää hitaasti mutta varmasti kohti pohjoista maatamme. Asiantuntijat veikkailivat, että tauti saapuu tänne viimeistään kevään muuttolintujen mukana. Olen kuullut monen kritisoivan yli-innokasta uutisointia asian tiimoilta, mutta mielestäni tämä on ainoa oikea menettelytapa. Mikäli valtaosa ihmisistä ei ole perillä asioista, eikä osaa olla varuillaan, taudin torjunnasta tulee toivoton tehtävä. Silloin on myöhäistä uutisoida, kun homma on räjähtänyt käsiin.

En osta Koraania

Nyt on vissiin joku ystävänpäivä taas, vai? Joskus tooosi pienenä sain kirjeenvaihtotytöltä ystävänpäiväkortin, enkä tietenkään ollut itse lähettänyt hänelle korttia. Ongelmanahan oli tietenkin, etten voinut enää lähettääkään, sillä myöhässä saapuva kortti olisi ollut nolo. Oikeastaan se oli ihan sama, sillä kirjeenvaihto oli tylsää. En sisäistänyt homman ideaa.

Sitten päivän lainaus:

"Isot kivekset ja pienet aivot löytyivät lajeilta, joiden naaraat harrastavat irtosuhteita ... Uros, joka ejakuloi eniten spermaa, voittaa, ja siksi monet lepakot ovat kehittäneet pöyristyttävän suuret kivekset."

Kuningaslaji

Kisatkin pyörähtivät käyntiin ihan huomaamatta. Olumppialaiset nähkääs, näin kansankielellä ilmaistuna. Eipä sillä, että niitä kovin tiiviisti jaksaisi tai ehtisi seurata. Miesten lätkä tulee todennäköisesti katsottua, mutta suosikkilajin tittelistä kamppailee tiukasti curling! Yksinkertaisen rauhallinen peli, mutta korkea viihdearvo. Täällä kotikatsomossa vaan joutuu välillä vähän ymmälleen, kun ei tajua pelaajien tekemiä ratkaisuja, eikä välttämättä tiedä ihan kaikkia pikkusääntöjä. Esimerkiksi tuo meikäläisten voitto jenkeistä tuli melkoisen kummallisella tavalla. Epäluuloisin voisi jo pohtia sopupelinkin mahdollisuutta.

Tietoisku

Mä olen kyllä uskomattoman huono biliksessä.

Samaa vanhaa

Vuosittainen kyykkätapahtuma valtasi jälleen koulua ympäröivät parkkipaikat. Vaikka en tänäkään vuonna ollut itse mukana peleissä, sää ainakin näytti suosivan innokkaita kyykkääjiä. Huhujen mukaan katkenneilta luilta ei nytkään vältytty, vaan ambulanssi korjasi epäonnisimmat paikattavaksi. Ei sinänsä mitenkään yllättävää.

Jos ei muuta, niin kyykkä tarjoaa aina hyvän tekosyyn päihdyttävien juomien nauttimiselle. Melko tavanomainen baarireissuhan siitä lopulta kehkeytyi. Käteen illasta jäi mm. yksi mielenkiintoinen katse vääränlaiselta ihmiseltä ja hyvää mieltä siitä, että onnistuin olemaan jotakuinkin oma itseni vähän oudommassakin seurueessa. Lisäksi ihmettelyä, miksi eräiden täytyy kerta toisensa jälkeen vetää päänsä niin täyteen, ettei heidän örvellystään jaksa enää loppuillasta katsella.

Tyhjäpäiden neuvosto

Opetusministeriö puuhaa yliopistojen yhdistämistä. Tampereellakin teknillisestä yliopistosta tulisi sen tavallisen yliopiston kanssa yksi yhtenäinen laitos. Yhtenä syynä moiseen on ilmeisesti päällekkäisten työpaikkojen karsiminen. Sanokaa minun sanoneen, että jos moinen pyrkimys saadaan läpi, ei siitä seuraa mitään hyvää. Yritettiinpä teekkareita ja humanisteja lyödä yhteen millä tasolla tahansa, seurauksena on vaikeuksia. Mikä on hyväksi toiselle ryhmälle, voi olla myrkkyä toiselle. Ei toimi.

Vereni lopullisesti kiehautti uutinen liikenne- ja viestintäministeriön aikeista laskea yleistä nopeusrajoitusta. Tarvittiin jälleen ainoastaan yksi rekan ja bussin yhteentörmäys ajamaan päättäjät paniikkiin. Eikö siellä tosiaankaan kukaan ymmärrä, että niin kauan kuin teillä on minkäänlaista yli kävelynopeuksien olevaa liikennettä, silloin tällöin rytisee. Se nyt vaan on kylmä tosiasia. Laskekaa vaan nopeusrajoituksia, saatte lisää ärtymystä rattien taakse. Lisää vaarallisia ohituksia.

Vaihteeksi arkista marinaa

Kuka helvetin valopää on mennyt keksimään nuo paperiset leipäpussit, joissa on semmoinen läpinäkyvä muovikalvoikkuna. Jos ei se pussi repeä jo kaupan korissa, repeää se viimeistään kotimatkalla repussa/muovipussissa.

Edelläni pulloja palauttanut ukko haisi pahalta.

Väliaikaisasumus

Ostin uuden pöydän, kun halvalla sai. Tai eihän se mikään tuliterä ole, vaan käytetty. Vanha oli niin ruma ja kulunut, että kannoin sen ilomielin varastoon piiloon. Kyllähän sitä rahalla ja vaivalla saisi kämppäänsä kaikkea mukavaa sisustusta, vieläpä ilman minkään typerien sisustusohjelmien vinkkejä. Visiot löytyvät omasta päästä. Jotenkin en vaan viitsi panostaa kovinkaan paljon tähän pienehköön vuokraluukkuun. Ehkä sitten, kun joskus ostan asunnon ihan omaksi.

Asunnon ostamisessakin piilee sitten jos jonkinlaisia pulmia. Jos on yksin matkassa, ostaako vain itselle sopiva kämppä, vai varatako vähän tilaa mahdollisille uusille tulokkaille? Kannattaako ylipäänsä lähteä ostamaan asuntoa, ellei ole onnistuneesti pariutunut? Tällaiset suuremmat elämäinvestoinnit ovat nyky-yhteiskunnassa jokseenkin yksinkertaisempia, jos se kumppani tai perhe on jo olemassa.

No, onneksi tuo nyt ei ole ihan vielä ajankohtaista.

Yhteinen nimittäjä

Minulla on jonkinlainen pakottava tarve nimetä asiat mahdollisimman hyvin. Oli kohteena sitten turhaakin turhempi tietokonepelin hahmo, keskustelufoorumin nimimerkki tai sähköpostiosoite, sopivan nimen keksimiseen panostetaan. Tälle blogillekin pohdin ensin absurdin kekseliästä kaksiosaista nimeä, mutta päädyin lopulta yksinkertaisen jämäkkään. Voi tuosta nimestä toki jotain symboliikkaakin löytää, mutta ei siitä sen enempää.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että blogini nimi ja kirjoittajanimimerkki on keksitty ainoastaan tähän bloggauskäyttöön, eikä niillä ole mitään yhteyttä muualle. Allekirjoittaneen henkilöllisyys ei siis paljastu esimerkiksi kotimaisesta teinigalleriastamme löytyvien koomien tai otusten nimimerkkien takaa.

Taitaa olla perinteinen GooM-opiskelijaristeilyrietastelukin jälleen käynnissä. Silloin joskus, kun itse kävin kyseisen tapahtuman kokemassa, kuulin isoilta pojilta, että GooMilla saa kuka vaan. Minäpä en saanut.

Vaihtoehtoja

Itseensä pettyminen on aina pahinta. Muun maailman merkittävällä tavalla vääristä tai muuten vaan järjettömistä tapahtumista ei koskaan seuraa sellaista "voi luoja, voisinpa kadota maan alle pakoon omaa kykenemättömyyttäni" -olotilaa. Maailman tapahtumiin ei noin vain voi vaikuttaa, ne on pakko hyväksyä. Mutta sitten kun huomaa, että mokaa itse toistuvasti sellaisissa asioissa, jotka voisivat hyvinkin parantaa omaa elämänlaatua, tekisi mieli hakata päätään seinään. Kukaan muu ei sitä onnea minulle tuo oven eteen, itse sitä täytyisi jollain tavalla kyhätä kasaan. Pallo on minulla, mutta miksei se pysy hallussa?

Jossain toisaalla on heitelty ilmaan sellaisia ajatuksia, että jos jonkin päämäärän saavuttaminen tuntuu tosiaan mahdottomalta, eikö kannattaisi vain hyväksyä tappionsa ja kääntää huomio muualle. Voisihan se tietenkin lopettaa jatkuvasti toistuvan yritysten ja katkerien epäonnistumisten sarjan ja siten vakaannuttaa mielenterveydellistä tilaa, mutta onko elämässä sitten enää mitään mieltä, jos luopuu unelmiensa tavoittelusta...

Huokaus

Rakentakaa mulle aikakone.

Tuplaviikonloppu

Tyhmä, tyhmempi, minä. Idiootti. Sillä, miten täydellisen väärin onnistun aina tärkeässä paikassa käyttäytymään ja puhumaan, ei ole mitään rajaa. Juuri nyt en voi edes sanoin kuvailla, miten vihainen olen itselleni.

Baarissa joku tyttö poikkesi yllättäen ohikulkiessaan luokseni ja kertoi, että kaverinsa oli ilmeisesti katsellut meikäläistä sillä silmällä, kävellyt ohi monta kertaa. Taisin tietää kenestä oli kyse. Tyttö oli vastaantullessa vilauttanut iloisen hymyn, josta en kuitenkaan sen kummemmin hoksannut päätellä mitään. Kivan näköinen tyttö. En sitten sanonut tälle kaverille mitään ratkaisevaa, vaan ajattelin etsiä tuon tytön jostain hieman myöhemmin. Vilaustakaan en enää nähnyt kummastakaan koko loppuiltana. Ei olisi tarvittu kuin pari yksinkertaista sanaa, ja tilanne olisi voinut olla täysin toinen.

Elokuvassa tyttö lukisi sattumalta tämän kirjoituksen, päätyisimme yhteen ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun saakka. Reaalimaailmassa tilanne oli ja meni, ja tuskin enää törmään häneen.

Humala

Perjantainollaus. Tentit taas vaihteeksi takana. Humala. Etsi predikaatti. Tyhjähkö baari. Melkein yritys jutella aasialaiselle tytölle. Katosi ennen aikojaan. Miksi suomalaiselle on vaikeampi mennä juttelemaan? Saamattomuus. Yksin. Kiinnostunko kenestä vaan? Miksei kukaan minusta? Yksin. Bussissa tuttuja. Seuraan sivusta. Ruokaa. Istun tässä. Yksin.

Vaihtokauppoja

Oho. Onnistuin taas uppoutumaan koko päiväksi palavalla innolla uusiin mielenkiinnon kohteisiin. Kun näin nykyaikana innostuu jostain vähän teknisemmästä aiheesta, löytyy siitä sitten loputtomiin materiaalia kaiveltavaksi ja kokeiltavaksi. Oli aiheena mikä tahansa, kaikenlaista ylihienostunutta pikkunysväämistä on yllin kyllin, varsinkin jos on tapana tavoitella täydellisyyttä. Meikäläinen on tosin harvinaisen valikoiva tuon täydellisyyden tavoittelun kohteen omaksumisessa...

Voisin siis vaihtaa tätä kapea-alaista ylimäärätarmoani vaikkapa sosiaalisiin taitoihin. Ehkä kelpuutan vaihdossa myös seksuaalista vetovoimaa tai muuten ihailtavan ulkoisen olemuksen. Tarjous on voimassa niin kauan, kunnes arjen tavanomainen tylsyys jälleen valtaa mielen.

Tärkeitä asioita

Palatakseni vielä edelliseen kirjoitukseeni, on pelottavaa huomata, miten tämä läntinen jättiterroristivaltio (pahin ja lieneekö ainoa laatuaan) on mukana lähes kaikissa suurissa konflikteissa, eikä noudata mitään kansainvälisiä pelisääntöjä. USA:n ylimielinen käyttäytyminen jatkuu epäilemättä niin kauan, kunnes löytyy jokin valtioiden liittouma, joka on riittävän voimakas uhmatakseen sotilasmahtia. Euroopassa ollaan kyllä jenkkivastaisia, mutta pienet valtiot ovat yksinään vailla vaikutusvaltaa. Venäjä on alkanut vähitellen nostaa päätään ja kritisoida nykymenoa. Mieluusti näkisinkin Venäjän läheisessä yhteistyössä EU:n kanssa ja toisaalta linkkinä kaakkoisen Aasian maihin. Kiinakin taitaa kehittyä kovaa vauhtia ja vahvistaa Aasian talousaluetta.

Rapakon takana on varmasti paljon tavallisia ihmisiä, jotka ymmärtävät, miten läpimätä heidän rakkaan kotimaansa johtava eliitti on. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että valtaan pääsevät aina syystä tai toisesta ne väärät ihmiset. Tähän taidankin päättää maailmanpoliittisen purkaukseni. Ainakin hetkeksi...