Tuplaviikonloppu

Tyhmä, tyhmempi, minä. Idiootti. Sillä, miten täydellisen väärin onnistun aina tärkeässä paikassa käyttäytymään ja puhumaan, ei ole mitään rajaa. Juuri nyt en voi edes sanoin kuvailla, miten vihainen olen itselleni.

Baarissa joku tyttö poikkesi yllättäen ohikulkiessaan luokseni ja kertoi, että kaverinsa oli ilmeisesti katsellut meikäläistä sillä silmällä, kävellyt ohi monta kertaa. Taisin tietää kenestä oli kyse. Tyttö oli vastaantullessa vilauttanut iloisen hymyn, josta en kuitenkaan sen kummemmin hoksannut päätellä mitään. Kivan näköinen tyttö. En sitten sanonut tälle kaverille mitään ratkaisevaa, vaan ajattelin etsiä tuon tytön jostain hieman myöhemmin. Vilaustakaan en enää nähnyt kummastakaan koko loppuiltana. Ei olisi tarvittu kuin pari yksinkertaista sanaa, ja tilanne olisi voinut olla täysin toinen.

Elokuvassa tyttö lukisi sattumalta tämän kirjoituksen, päätyisimme yhteen ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun saakka. Reaalimaailmassa tilanne oli ja meni, ja tuskin enää törmään häneen.