maanantaina, helmikuuta 20

Tulipa mieleen

Välillä tulee aina todettua, että taidan olla melko mustasukkaista sorttia, vaikka en sitä välttämättä kovin suurieleisesti koskaan näyttäisikään. Toistaiseksi ei vaan sattuneista syistä ole juuri tullut eteen elämänvaiheita, jolloin tuo ominaisuus olisi päässyt nousemaan käytännössä esiin. Hieman asiaan liittyen, en pidä ollenkaan naisista, jotka rakastavat useamman miehen samanaikaista huomiota. Yhtä lailla ärsyttävät ne miehet, jotka ikään kuin kilpailuhengessä piirittävät yhtä naista. Kivikautista. Ehkä ajattelisin toisin, jos voisin itse kuulua tuohon joukkoon...

Toisinaan tuntuu taas siltä, etten välttämättä jaksaisi täyspäiväistä parisuhdetta. Yksinäisenä sutena olemiseen tottuu ajan mittaan. Tälläkin hetkellä on kouluhommia ja muuta kiintoisaa tekemistä niin, että ajan löytäminen yhteiselle ajanvietolle olisi lähinnä stressaavaa. Toisaalta, asioiden arvojärjestys saattaisi hyvinkin nopeasti muuttua, jos tuollainen parisuhde olisi oikeasti tarjolla.

1 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Itsekin olen ajatellut, että yksin ollessa on muodostunut omia rutiineja ja kiireitä, joista ei haluaisi millään luopua jonkun toisen takia. Mutta toisaalta, jos johonkuhun ihastuu ihan tosissaan, ei niillä ole enää väliä, vaan yhteistä aikaa löytää vaikka keskellä yötä, jos ei muulloin ole vapaana. Eikä omia rutiineja edes kaipaa, koska haluaa olla vain sen toisen kanssa :)

12:26  

Lähetä kommentti

<< Home