Mielen haikeutta

Nyt selvisi palkkakin. Ihan tyytyväinen saa olla. Seuraavana onkin sitten vuorossa sopimuksen allekirjoittaminen, jahka paperit ovat rullanneet byrokratian läpi. Jäljellä vielä pari tenttiä, joista toinen helpohko. Niiden jälkeen pikku huilitauko ja töiden aloitus. Ihan jees.

Näin taas tänään sen suloisen tytön. Tuo ihastuttava olento saa aina kertanäkemältä pääni hetkeksi sekaisin. On kovin vaikeaa yrittää keskittyä mihinkään. Tyttö istui luentosalissa samalle penkkiriville, melkein viereen. Kymmeniä rivejä, kymmeniä paikkoja ja silti juuri siihen. Mutta koskaan se ei silti vilkaise, ei hymyile.

Inhoan tätä teini-iän tasolle jumiutunutta tunnemaailmaani. Pää tahtoo väkisin haaveilla, vähemmän mahdottomista mielikuvista täysin utopistisiin. Tuntuu niin epäkypsältä. Olen sosiaalisesti uusavuton. Elän aineettomassa häkissä.