Tekstiä ja tunteita

Minusta ei varmaan koskaan tulisi kunnollista kaunokirjailijaa. Asian voi sanoa tiukasti ja napakasti yhdellä hyvin tiivistetyllä virkkeellä. En jaksa kierrellä ja kaarrella, käyttää hienoja taiteellisia ilmaisuja ja välillä pohtia asian filosofis-tähtitieteellistä merkitystä ihmissuhteiden kiemuroissa. Täsmällisyys ja asiapitoisuus on se meikäläisen juttu. Ja kaikesta huolimatta haluan joskus kirjoittaa sen kirjan. Mahtaa tulla pirun tylsä kirja.

Pohdin joskus, onko meikäläiselle ammennettu sitä tunneälyä hieman pienemmällä lusikalla. Jostain kuitenkin ongin sellaisen käsityksen, että hyvällä tunneälyllä varustettu ihminen osaa tulkita mielialoja, ilmeitä ja tilanteita, tietää millaisia tunteita ne synnyttävät ja miten niiden kanssa täytyy toimia. No kyllähän minä tuon kaiken hanskaan. Tiedän miten kaiken pitäisi toimia.

Vaan ei sitä aina jaksa toimia ja käyttäytyä niin kuin pitäisi. Kuka sanoo että on vain yksi ainoa oikea tapa olla ja reagoida? Ehkä minä vaan olen pohjimmiltani juuri näin ilmeetön ja tylsä. Ei minua jaksa kiinnostaa muiden viihdyttäminen. Muiden miellyttäminen on loputon työsarka, jos sille tielle lähtee. Miksi sitten ihmettelen, ettei kukaan jaksa kiinnostua minusta? Eipä minulla näytä tosiaan olevan mitään tarjottavaa muille. Vetäydyn pois aina ensimmäisen tilaisuuden tullen.