Perjantai kolmastoista

Rauhallinen perjantai-ilta. Muutama kaveri lähti ryypiskelemään, mutta päätin jäädä kotiin parantelemaan loputkin nuhaköhästäni. En tosiaan kaipaa mitään lamauttavaa jälkitautia, työtkin alkavat pian.

Eri mediat uutisoivat Kolumbiassa tehdystä suuresta huumetakavarikosta. Keskeltä viidakkoa, joenpenkkaan piilotettuna, löytyi vaivaiset 13,8 tonnia kokaiinia. Katukauppa-arvoksi veikkailtiin reilua 270 miljoonaa euroa.

Huumeita vastaan taistelevat tyypit varmaan hihkuvat riemusta, mutta mietitäänpä hieman tarkemmin. Jakeluverkoston ylimmät portaat menettävät paljon rahaa, mutta entä sitten. Niille se raha tuskin on suurin puute. Eniten kärsii loppupää, joka todennäköisesti joutuu ilman jälleenmyytävää ainetta repimään elantonsa jostain muusta lainvastaisesta toiminnasta. Valtava määrä puutteessa olevia käyttäjiä hankkiutuu ehkä muiden aineiden pariin. Nämä ovat tietty vain väliaikaisia ongelmia, sillä kuriirit ovat jo lähteneet matkaan varakätköltä...

Jälleen kerran täytyy vain pyöritellä päätä tälle maailmanmenolle. Ihminen ei ikinä opi. Tai vaikka oppisikin, siihen menee julmetusti aikaa. Mitenköhän kauan tämä jenkkien käynnistämä "huumeiden vastainen sota" on jo kestänyt? Eikö viinakieltolain aika jo näyttänyt sen, että kansa vaatii sirkushuvinsa, keinolla millä hyvänsä. Huvitusten ja nautintoaineiden ylettömällä kieltämisellä suorastaan kerjätään hankaluuksia. Sääntöjä kiertävä alamaailma syntyy automaattisesti.

Rangaistusten tietä on kuljettu pitkään, eikä se näytä johtavan minnekään. Keppi on kulunut, miksei jo kokeilla porkkanaa?