Polkuja tallaan

Tajusin yhtäkkiä, että synttäritkin ovat jo lähellä. Kokonainen vuosi taas kadonnut kuin itsestään. En tiedä mistä se johtuu, mutta aika näyttää kuluvan sitä nopeammin, mitä vanhemmaksi itse varttuu. Lapsena kaikki tuntui kestävän ikuisuuden. Vuoden merkkitapahtumien ja lomien välillä oli pitkät pätkät arkista tylsyyttä. Nyt noita pyhiä on yhtenään ja arki harpotaan puolíjuoksua. Merkillistä.

Noiden elinvuosien jäädessä taakse yhä useammin mietityttää, olenko käyttänyt ne tarpeeksi hyvin. Takaisin ei voi ikinä palata. Tai mistäs tuonkin tietää, jos langetaan kaikkein villeimpiin tieteiskuvitelmiin. No, lapsuusaikani oli mielestäni ihan moitteeton. Pienenä vesselinä nyt tuskin pystyi edes hirveän suunnitelmallisesti tekemään tulevaisuuteen vaikuttavia valintoja. Teini-ikäkin oli aika harmiton ja neutraali. Joitain pieniä juttuja kuitenkin jäi hampaankoloon ja jotain olisin halunnut ehkä tehdä toisin.