Lapsellista

"Ei väistetä, ei väistetä, muuta kuin puuta, ei väistetä!"

Tuota mantraa hoettiin joskus ala-asteella välitunnilla, samalla kun kuljettiin minne sattuu yhden tai useamman kaverin kanssa tiiviinä rintamana. Mistähän sekin mahtoi saada alkunsa. Niin ikään ekoilla luokilla eräs opettaja piti nimettömän kyselyn, jossa oppilaat saivat kirjoittaa mielipiteitään muista oppilaista. Lopuksi jokainen sai muiden arviot itselleen luettavaksi. Minun lapuistani jäivät mieleen ne, joissa sanottiin viisaaksi mutta hiljaiseksi, jossain toivottiin puhumaan enemmän. Samassa kyselyssä sai valita, kenet haluaisi luokan johtajaksi. Sain siinäkin kovasti kannatusta.

Lapsena ihmisen ajattelumaailma on puhtaimmillaan, vaikka elämänkokemusta ei juuri ole. Ympäristö ei ole päässyt vielä vaikuttamaan liiaksi. Viimeistään teini-iässä sitten imetään jo kiihtyvään tahtiin negatiivisia juttuja. Huomioitavat tekijät lisääntyvät, ja epäolennaiset tai väärät asiat alkavat vaikuttaa mielipiteisiin ja päätöksentekoon. Lapsena kaikki oli paljon yksinkertaisempaa.

Jalustalle astunut

Juhannuskin viuhahti ohi noin vain. Vaikka olen viettänyt juhannusta niin festareilla kuin kaupungissakin, ainoa oikea juhannuksenviettopaikka on silti se kesämökki. Illalla kun merenlahti tyyntyy ja itse pyydystetyn kalan savustuksesta nouseva savu leijailee veden päälle... se on Suomen kesää parhaimmillaan. Ei juuri kaipaa mitään perusteellista tappokänniä, kun saa katsella ja kuunnella luonnon hiljaisuutta. Sauna ja uinti on tietenkin itsestäänselvä yhdistelmä.

Miksi Timo T. A. Mikkonen on Timo T. A. Mikkonen eikä pelkkä Timo Mikkonen? Siksikö, että Timo T. A. Mikkonen kuulostaa jollain tavalla arvokkaammalta tai kuin Timo Mikkonen? No onko Timo T. A. Mikkonen sitten tehnyt jotain tärkeää ansaitakseen nuo tärkeilevät nimikirjaimet? Ei. Onko olemassa toinen julkisuudessa tunnettu Timo Mikkonen, johon Timo T. A. Mikkonen ilman nimikirjaimiaan sekoittuisi? Ei. Eli Timo T. A. Mikkonen, lopeta tuo naurettava egoilu ja hyväksy se tosiasia, että olet vain yksi mitätön Timo Mikkonen meidän muiden joukossa. Timo T. A. Mikkonen -nimiyhdistelmää ei tule enää käyttää. Missään. Edes läpällä.

Artisti maksaa

J.D. Salinger on haastanut oikeuteen jonkun ruotsalaisen, joka kirjoitti eräänlaisen jatko-osan ruispellon siepparille. Tai oikeastaan kai käytti omassa tarinassaan ainoastaan alkuperäisen kirjan päähenkilöä ilman Salingerin lupaa. No, olkoonkin että mielestäni moinen tarinoiden tai kuvitteellisten henkilöiden kopiosuojaaminen on jossain määrin naurettavaa touhua... mutta Salinger on jo 90 vuotias! En jaksa ymmärtää, miten tämä jatko-osankaltainen enää vaikuttaa hänen elämänsä loppunäytökseen. Se ei nakerra koloa hänen toimeentuloonsa, eikä poista kirjalleen syntynyttä klassikkostatusta.

Tässä jälleen yksi hyvä esimerkki siitä mentaliteetista, joka jenkeissä sikiää ja leviää valitettavasti myös muualle. Mihin katosi se oman onnen takominen? Tilalle on tullut itsekäs ja ahne tapa repiä menestystä ja mammonaa muiden selkänahasta vaikkapa näiden oikeusjuttujen avulla. Mahdetaanko tässäkin vaan turvata hyvää asetelmaa Salingerin perillisille? Vähän kuin kuopatut musiikkiartistit, jotka tienaavat perikunnalleen rojalteja kuolemansa jälkeenkin. Vai miten se kuvio tarkemmin ottaen toimii, en jaksanut selvittää? Onhan täällä kotimaassakin ainakin haettu siivua Baddingin menestyksestä oikeusteitse.

"Rauli Badding Somerjoen artistirojaltit ovat jääneet tilittämättä, ja nyt perilliset hakevat niitä käräjien kautta. Saamattomien summa liikkuu arvioiden mukaan puolesta miljoonasta miljoonaan markkaan. Kanteen Helsingin käräjäoikeuteen ovat jättäneet Rauli Somerjoen veljen, Karin, tyttäret. Kari Somerjoki aikoinaan selvitteli saatavan suuruutta, mutta hänen kuoltuaan kymmenen vuotta sitten asia jäi unohduksiin."

Veljentyttäret, voi jumalauta. Kosminen arpa päättää, kenen lapseksi synnyt. Ansaitset ehkä tiettyyn rajaan asti jotain, mitä vanhempasi sinulle kuoltuaan jättävät, mutta et todellakaan ansaitse jotain haamurahaa, jota vanhempasi legenda poikii itsestään hamaan tulevaisuuteen (mielestäni sen rahan ei pitäisi juosta kovin pitkään levy-yhtiöllekään). Saati sitten että ansaitsisit isäsi veljen haamutuottoja. Oletko eri mieltä? Hiero euromerkit silmistäsi, olet väärässä. Jokainen on tietty ahne paska sopivan tilaisuuden koittaessa. Siksi järjestelmän pitäisikin tyystin estää mahdollisuudet moiseen.

Ei festarirakkautta

Onkohan sitä tullut vanhaksi, kun kesän festareillakin kaipaa enenevässä määrin keikkojen näkemistä pelkän festarimeiningin ja luontoryypiskelyn ohella. Ulkoilma-PA:n äänessä on jotain taikaa. Taas kerran kävi kuitenkin mielessä, että esiintyjiä voisi olla huomattavasti vähemmänkin tapahtumien juuri kärsimättä. Nykyisellään aikataulut ovat kuitenkin sen verran tiukkoja, että kaikkea haluamaansa ei välttämättä ehdi näkemään, jos haluaa välillä vähän sosialisoidakin. Miten olisi festari ilman esiintyjiä? Aidattu alue, nimellinen sisäänpääsymaksu ja kojuja täynnä ruokaa ja juomaa.

Aina on yhtä haikea ja tyhjä olo, kun pitää lampsia takaisin kaavamaiseen arkeen. Eikö festaritunnelma voisi jollain tavalla elää vähän pidempään? Siinä on jotain vapauttavaa, enkä nyt tarkoita mitään sekopäistä ördäilyä. Ei vaan taida onnistua nykyisessä työnteon ympärille rakennetussa tunnelissa. Vaatisi ainakin laajan ja aktiivisen ystäväpiirinkin. Pieni hippi sisälläni vaikeroi.

Kesäkatkoilua

Kehnoa bloggausaikaa tämä kesä. Tosin vähiin on jäänyt muiden blogien lukeminenkin.

Kun meillä on jo siemenettömät viinirypäleet ja vesimelonit, missä oikein viipyvät ruodoton kala, luuton broileri ja jänteettömät ja kalvottomat pihvit?

Jalkapallofanaatikot ovat idiootteja. Siis ne, jotka mesoavat kaduilla ja hakkaavat toisiaan.

Eurovaalit. Kyllästyttipä vaihteeksi moinen turhanpäiväinen vatvominen ja kannatusmuutosten analysointi. Soittakaa sitten, kun pitää oikeasti nousta barrikadeille.

Tampere on pyöräilijän paratiisi.

Vastaa ja voita!

Palkintona vihta ja margariinia.

Älä juo mun järvestä

Rakastan kaikenlaisia tuomiopäivän dokumentteja. Ne ovat usein hieman kärjistettyjä ja ylidramatisoituja, mutta se kuuluu asiaan. Tällä kertaa vuorossa oli Blue Gold: World Water Wars. Siinä kerrotaan maapallolla vallitsevista yhä pahenevista vesiongelmista. Veden luonnollinen kierto on rikottu, ilmastonmuutos sulattaa vuoristojäätiköitä, pohjavettä pumpataan liikaa ja vedestä yritetään tehdä yksityisomistuksessa oleva hyödyke. Maapallon kaikesta vedestä makeaa vettä on vain alle kolme prosenttia, ja suolaisen veden muuttaminen juomakelpoiseksi taas vaatii huikeasti energiaa.

Eniten suututtaa se, että tässäkin asiassa taustapiruina kummittelevat monikansalliset jättiyritykset, jotka piilottelevat milloin minkäkin nimen takana (esimerkiksi Coca-Colastakin oli vähemmän mairittelevia faktoja). Kun yrityksistä tulee liian isoja ja vaikutusvaltaisia, tavallisilta ihmisiltä katoaa kaikki näkyvyys niiden toimintaan. Ongelmien vakavuus paljastuu julkisesti yleensä vasta siinä vaiheessa, kun paska todella lentää tuulettimeen. Mikä sitten sallii nuo älyttömät riistoyritykset, joita minkään valtakunnan lait eivät enää pidättele? Kapitalistinen markkinatalous.

Sanokaa minun sanoneen, niin kauan kuin "vapaa" kilpailutalous kannustaa ahneuteen, korruptioon, luonnonvarojen tuhlaukseen ja ihmisten sortoon, eikä loputtomalle kasvuntavoittelulle aseteta mitään järkeviä rajoituksia, asiat menevät huonompaan suuntaan. Valtaa vaan on paha ottaa pois, kun se on kerran menetetty vääriin käsiin. Kun keinot loppuvat, jäljelle jää väkivalta.

Maitomies

Eurovaaliehdokkainen ylivoimainen ykkönen on löytynyt. Se on kukapa muukaan kuin Ari Vatanen. Tässäpä mieheltä hieman viisaita sanoja:

"Suuri hiilijalanjälki tarkoittaa hyvinvointia. Miksi ihmisiä syyllistetään materiaalisesta hyvinvoinnista? Tämä on marxilaisuuteen ja Neuvostoliittoon pettyneen vihreän liikkeen keksimää syyllistämistä. Aurinko lämmittää maapalloa eikä ihminen. Lämmin on hyvä asia, kylmä on paha asia. Kylmällä ilmalla ihminen voi kuolla flunssaan. Sehän on ihan absurdia, että ihminen tietäisi miten ilmasto muuttuu. Ei kukaan tiedä minkälainen sää on ensi lauantaina."

Äänestäkää Aria.

Kotisohvapsykologiaa #42

Vielä peruskouluikäisenä olin tavattoman sinisilmäinen ja liiankin hyväuskoinen, mutta ajan myötä minusta tullut kovin epäileväinen muita ihmisiä kohtaan. Epäileväinen ja varautunut. Kun pysyttelee itse mahdollisimman pitkään neutraalina ja etäisenä, ei ole niin suurta vaaraa sortua suin päin tulkitsemaan muita ihan väärin. Harmillisesti tämä tietty antaa minusta joskus hyvin töykeän ja omahyväisen kuvan.

Varautuneisuus varmasti kumpuaa siitä, että olen kuitenkin tarpeeksi monta kertaa saanut tavalla tai toisella nenääni sosiaalisessa kanssakäymisessä ja joko tarkoituksellisesti tai epäsuorasti saanut kuulla syitä, miksi en ole ihan samanarvoinen muiden kanssa. Kun valmiiksi huonon itsetunnon kanssa painiskeleva ihminen saa toistuvasti muistutuksia omista puutteistaan ja vioistaan, normaalit odotusarvot hämärtyvät. Tuntuu siltä, ettei ole enää edes oikeutettu ansaitsemaan samaa kuin muut, tai ettei epävarmoissa tilanteissa yrittäminen edes kannata.

Ilkeys ja itsekkyys ovat osa pohjimmaista ihmisluontoa. Kysymys on ainoastaan siitä, miten ja millaisissa tilanteissa nämä ominaisuudet tulevat esiin. Jokainen osaa tarvittaessa kohdella muita julmasti. Minäkin. Tässä tapauksessa ei olekaan järin rohkaisevaa tietää, mihin itse kykenee.

Kesämielellä

Nyt on viimein saanut harrastaa kesäreippailua oikein kunnolla. Olo on hieno, kun palaa kunnon karstanpolttolenkiltä hikisenä, vetrein keuhkoin ja veri endorfiineillä kyllästettynä. Peruskunto on edelleen aika surkea ja vauhtikestävyys olematon, mutta ei sen väliä.

Miten hienoa olisikaan, jos voisi viettää koko vuoden ympäri näitä Suomen leveyspiirin kesäkuukausia. Ei liian kuumia tai kuivia, niin että kasvillisuus pysyy vehreän vihreänä. Välillä vähän viileämpääkin, ettei lämpöön pääse kuitenkaan vallan kyllästymään.

Kakkosasunto ja -työ eteläiselle pallonpuoliskolle. Aina voi haaveilla...

Tähteitä

Olen tavallaan hyväksynyt jo sen, että epäonnistuin parinhaun päävaiheessa. Päävaihe alkaa joskus teini-iän kokeiluilla ja jatkuu ehkä aina opiskeluajan loppuun asti. Jos tuona aikana ei onnista, muuttuvat olosuhteet aika radikaalisti ja vapaa tarjontakin vähenee selvästi. Siinä missä tuo ensimmäinen vaihe tarjosi tavallaan lähes automaattisesti jatkuvia potentiaalisia sosiaalisia kontakteja, työelämän vaiheen alkaessa näin ei ehkä enää olekaan. Ei ainakaan minun kohdallani.

En tosiaan oikein tiedä, missä edes saattaisin kohdata sopivia kumppaniehdokkaita. Ja vieläpä siten, että olisin edukseni ja pystyisin herättämään jonkinlaista mielenkiintoa. Ne paikat ja tilanteet ovat kovin niukassa. Baarit ovat mitä ovat, tiedetään. Kuitenkin esimerkiksi jonkin naisvaltaisen harrastuksen ottaminenkin tuntuu yhtä lailla huonolta ja läpinäkyvältä idealta. Ja kun ongelma lopulta kuitenkin kiteytyy siihen, että ulkoinen olemus ei säväytä, ja läppäkään ei lennä, niin eväät kanssakäymisen luomiseen ovat vähissä.

Pohdiskelin myös sitä, miten vaativaksi mahtaakaan itsenäinen ja määrätietoinen ihminen tulla eläessään useita vuosia yksinään. On varmaan myönnettävä, että ajan myötä suvaitsevaisuus omista hyviksi koetuista näkemyksistä poikkeaville mielipiteille vähenee jonkin verran. En usko, että jaksaisin kovin kauan katsella sellaista puoliskoa, jonka loogisrationaalinen ajattelu kulkee ihan eri radoilla kuin omani, vaikka tämä muuten olisi miten mukava persoona hyvänsä.

Ja kansanterveys kiittää

Eipä siitä ole kauankaan, kun Tampereen yliopistolla oli pientä kärhämää Sodexon vastaisen informaation levittäjien kanssa. Nyt sain kuitenkin ihan henkilökohtaisesti syyn olla tukematta liiaksi kyseistä ketjua. Työpaikkaravintolassamme on tähän asti ollut mahdollisuus valita osaksi ateriaa joko jälkiruoka, kahvi tai hedelmä. Säästöliekkiä kun poltellaan vähän joka paikassa, niin tietenkin juuri hedelmät saivat puukosta. Hedelmiä on tarjolla enää kaksi kertaa viikossa. Ja kaiken huippuna yhtenä ylimääräisenä vaihtoehtona on kuitenkin jäätelöpuikko, jonka voi valita joka päivä.

Siis mitä helvettiä? Joudun siis käytännössä valitsemaan joko potentiaalisesti epäterveellisen jälkiruuan (joka ei mielestäni edes lounaaseen kuulu), tai sitten lahjoittamaan Sodexolle rahaa ottamatta sille vastinetta. Koska tapanani ei ole rahaa lahjoitella, taidan tästä lähtien ottaa sen jälkiruuan ja viedä sen suoraan jätteisiin. Tästä voisi innokkaampi masinoida vaikka kunnon kampanjan.

Tämän talouslaskettelun aikana on tullut eteen myös muutamia uutisia, joissa on kerrottu vaikeuksista ylläpitää nykyistä tasoa kouluruuissa. Jossain taidettiin pohtia jopa liharuokapäivien ja salaattien vähentämistä. Hieno homma, jenkkipullukoiden jalanjälkiä taaperretaan. Hitaasti, mutta varmasti.

Me ylioppineet

Miltä näyttää kymmenen kiloeuroa? Tältä:

a!alto
ylio?p
is"to

"Merkki edustaa yliopistoa, joka on avoin keskustelulle, kritiikille ja muutokselle."

Vai edustaako se kuitenkin tyhmiä kysymyksiä, aivotonta paasaamista ja plagiointia?

"Logolla ei ole yhtä staattista muotoa, siitä voidaan luoda lukuisia variaatioita järjestämällä symboleita uudelleen."

Mä "keksin" tämmöiset kirjoitusmerkit. Tee niillä mitä huvittaa, värejäkin voi vaihtaa! Koska saan rahat?

"Kutsu on rohkea ja kunnianhimoinen työ, joka puhuu aidosti nuoren sukupolven kieltä."

Hei tsiigatkaa!!! Kuka vitun urpo ton "logon" on väsänny??

"Voittajatyö ilmaisee Aalto-yliopiston idean ja monitieteisyyden: tieteen ja taiteen tekeminen on kysymistä, vastaamista ja uusien yhteyksien löytämistä."

Miksi logo on niin vaikealukuinen? Koska siinä oleva sana on pätkitty täysin epäloogisesti eri riveille ja sotkettu vielä satunnaisesti ylimääräisillä merkeillä. Taisi kilpailun tuomaristo olla voittajaa valitessaan yhtä pahassa krapulassa kuin Rasmus Snabb logoa suunnitellessaan. Toisaalta eipä tälläkään kertaa mitään uutta logorintamalla.

Röh röh

Ensin oli lehmä, sitten pelottelivat linnut ja nyt on vuorossa sika. Jos ei tämäkään tapa tarpeeksi ihmisiä, seuraavaksi yritetään kai hevosten tai koirien kautta. Pandemian uhka ei väisty koskaan, kyse on vain siitä, milloin ja miten pahasti se iskee. Tässä globalisoituvassa maailmassa ihmismassojen päivittäinen matkustaminen takaa taudeille nopeat leviämismahdollisuudet. Lääketiede on tietenkin kehittynyt, ja antibioottien myötä virusten heikentämien potilaiden menehtyminen jälkitauteihin on varmaan vähäisempää kuin joskus espanjantaudin aikoihin. Käsittääkseni kuitenkin juuri viruksia vastaan on vaikea tehdä tehokkaita lääkkeitä, ja antibiootitkin voivat muuttua tehottomiksi, jos ja kun niitä käytetään liikaa.

Hyvää vappua, älkää sikailko.

Yleinen assimilaatio

Mika Lintilä ja kumppanit pitivät todellisen aivoriihen, jonka lopputuloksena oksennettiin ulos ehdotus mediamaksusta. Miksipä hoitaakaan asia helpoimmalla ja reiluimmalla tavalla, eli siirtämällä Ylen rahoitus osaksi progressiivista verotusta, jos voidaan nähdä helvetisti vaivaa ja luoda oikeistokapitalistinen tasaveroratkaisu, joka loukkaa tyhmemmänkin kansalaisen älynlahjoja.

Yleisradion toiminnasta on säädetty laki, jossa melkoisen ympäripyöräesti määritellään palvelutavoitteet. Laista ei kunnolla selviä, mitä Yleltä oikeasti vaaditaan tai missä menee rahankäytön yläraja. Siksipä nykytilanne ei olekaan mitenkään yllättävä. Yle leikkii kansalaisten pakkomaksuilla ihan tavallista tv-yhtiötä tai mediaa ja kilpailee muiden kaupallisten kanssa kalastellen katsojia ulkomaisella tuotannolla. Nykyisellä toimintamallilla jatkettaessa ei ole päteviä perusteita kerätä noin suurta vuosimaksua riippumattoman tiedonvälityksen tai kulttuurin nimissä.

Rahankeräämisideoinnin sijasta Yleisradio pitäisi suunnitella kokonaan uusiksi, mitä tuskin tulemme näkemään. Jos mediamaksuehdotus ei mene sellaisenaan läpi, niin siihen lisätään jokin mitätön lievennys. Vastarintaa voi tietty ilmaista jättämällä maksun maksamatta. Palkintonahan on vain maksuhäiriömerkintä...

Valoa ja lämpöä

Miten paljon voikaan täydellinen kevätpäivä piristää.

En muuten ole aikoihin muistuttanut, että vaikka minulla ei olekaan tapana ryhtyä kommenttilaatikkodialogeihin, kaikki palautteet on luettu mielenkiinnolla, ja luetaan vastedeskin.

Painettu sana on painava

Mahdammeko olla viimeinen sukupolvi, joka vielä näkee sanomalehdet kaikessa suuruudessaan? Internet tuli ja sorvasi tiedonvälittämisen ja uutisoinnin perustukset uuteen uskoon. Itse veikkaisin, että ennen pitkää valtaosa paperilehdistä kuihtuu pieniksi paikallisuutisia julkaiseviksi läpysköiksi tai lopettaa kokonaan. Kun kansalaisten uutisnälkä tyydyttyy netissä ja telkkarin ääressä, lehdistä ei enää haluta maksaa, ja ilman levikkiä ei pidetä toimittaja-armeijaa.

Vaikka sähköinen media tarjoaakin nykyään tiedon leviämiselle ihan uuden mittakaavan, sillä on myös negatiivisia vaikutuksia. On selkeästi havaittavissa, että netti laskee uutisoinnin laadun rimaa aika reippaalla kädellä. Jos tiedon julkaiseminen ja levittäminen on liian helppoa, lisääntyy myös kaikenlainen epätieto ja tarkoituksellinen väärä tieto. Arvostettujenkin uutisvälittäjien nettiportaaleista löytyy enenevässä määrin luokatonta soopaa, jonka julkaisemiselle ei ole juuri kriteereitä asetettu. Välillä tuntuu, että kuka tahansa saa kirjoittaa juttuja.

Sanomalehtien kuihtuminen ei ehkä nykyteinistä kuulosta isolta asialta, mutta kaikilla tiedotusvälineillä on kuitenkin tärkeä rooli maailmassa. Kansakunnat ovat vain niin vapaita, kuin niiden tiedotusvälineet. Ilman luotettavaa tietolähdettä tulee äkkiä orpo olo. Kontrolloimalla tiedotusvälineitä voidaan hallita ihmisiä. Tämän kyllä kaikki vallanjanoisimmatkin hyvin tiedostavat, mistä varoittavia esimerkkejä löytyy jokaiselta mantereelta. Kapitalismin (ja sosialismin) huonot puolet näkyvät valitettavasti myös uutisbisneksessä.

Rakkautta on...

Kuunnella yksin Guns N' Rosesin November Rain, Pretendersin Stand By You, Foreignerin I Want To Know What Love Is, Pink Floydin Comfortably Numb, Elton Johnin Can You Feel The Love Tonight, Elvis Presleyn Always On My Mind, Louis Armstrongin What A Wonderful World, Rednexin Wish You Were Here, Glenn Medeirosin Nothing's Gonna Change My Love for You, Banglesin Eternal Flame, Goo Goo Dollsin Iris ja Scorpionsin Still Loving You.

Tai sitten ei.

Ne pienet asiat

Sarjassamme asioita, joista lopullisesti eroon pääsemiseksi olisin valmis maksamaan paljon. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin se, että kylmässä ilmassa reippaillessa kosteus tiivistyy niin että nenä alkaa vuotaa, varsinkin sitten kun palaa takaisin lämpimiin sisätiloihin.

Muuttakaa fysiikan lakeja, pliis?

Spruits

Aina silloin tällöin törmää jossain juttuun miesten ennenaikaisesta laukeamisesta. Minusta on aina yhtä käsittämätöntä, miten aihetta käsitellään lähes poikkeuksetta vaivana, josta kärsitään. Sille on ajan mittaan kehittynyt lähestulkoon sairauden status. Täsmälääkkeitäkin on jo kehitetty. Useimmiten jätetään kuitenkin tyystin mainitsematta, että kyseessä ei ole mikään biologinen toimintahäiriö (itse asiassa niinkin saatetaan väittää). Päinvastoin, lisääntymisnäkökulmasta nopeushan on ainoastaan positiivinen asia, kun taas vaikkapa kykenemättömyys vaivattomaan siementelyyn on todellinen ongelma.

Tämä pikamälläilyhän on vaan yksi esimerkki siitä, miten nyky-yhteiskunta tahtoo diagnosoida ja luokitella kaiken mahdollisen. Jokaiseen vähänkin keskiarvosta poikkeavaan terveydentilaan pitäisi syödä lääkitystä. Moni juttu, johon ei aikaisemmin kiinnitetty juuri huomiota, kantaakin nykyään hienoa nimeä. Tietenkin on hienoa, että terveydenhuolto kehittyy ja uusia sairauksia parannetaan tehokkaasti, mutta väittäisin silti, että tämä suuntaus luo enenevässä määrin myös tarpeettomasti sairaita ihmisiä. Ihmisiä, jotka voisivat paremmin ilman väkisin tietoisuuteen iskettyä tautileimaa.