Ilmoja pidelly

Miksi Forecan sunnuntain sääennusteeseen ilmestyy karmea vesipatsas vain vähän sen jälkeen, kun päätän, että nimenomaan samaisena päivänä voisi käydä viihtymässä kansainvälisessä lentohärvelinäytöksessä. Luonnollisesti päätöksen jälkeen ehdin buukata vaihtoehtoisen lauantaipäivän jo täyteen muuta toimintaa. Ilmatieteen laitos toisaalta tarjoilee edelleen pelkkää kirkkaankeltaista palloa, joten yltiöoptimisti saattaisi vielä elätellä toivoa kuivasta kokemuksesta.

Sinänsä vähän harmittaa, ettei täysin kohdalle ole osunut yksikään noista komeista myrskyistä. Luonto näyttää täällä voimiaan turhan harvoin.

Tasaisin väliajoin sitä huomaa vaipuneensa jonkinlaiseen arkihorrokseen, toisinaan suorastaan koomaan. Päivät kuluvat vailla tarkoitusta, ilman kummempia mielihyvän odotuksia. Nukuttua tulee, koska on pakko. Syötyä tulee, ettei laihdu. Töissä tulee käytyä, jotta saa rahaa. Rutiiniusvassa ei osaa edes kaivata isompia kiksejä. Elämä on tylsää, ellei itse havahdu etsimään toimintaa ja elämyksiä.