Yliannostuksia

Vähintäänkin mielenkiintoinen viikonloppu. Miksi kokemukset ja tuntemukset tulevat aina yllättäen eteen kuin saavista niskaan kaatamalla? Taas tosin nähtiin, että toisinaan tapahtumat vaativat, että jättää kuuntelematta oman järjen ääntä. Ja että yökerhoissakin kannattaa käydä.

Ai helkkari että tuntuu hyvältä, kun saa pitkästä aikaa osakseen kiintymystä. Tytöllä, hellyydenosoitusten tarkoitusperillä, aitoudella, lievällä humalatilalla tai hetken ohimenevyydellä ei ole niin väliä, jos tilanne vaikuttaa spontaanilta. Jo pelkkä ajatuksen maistelu saa aikaan polttelua rintalastan alla. Minua voi helposti viedä miten lystää.

Aikanaan pieni realisti sisälläni tekee vääjäämättä sen huomion, että vaikka tällainen yksittäinen pieni törmäys toiseen ihmiseen nostattaa niin suurta tunnemyllerrystä, monille muille se on tavallista arkea. Minä joudun todennäköisesti odottamaan taas kauan seuraavaa kertaa.

Sateisen syysillan hämärtyessä, melankolisen popin soidessa, laitan silmät kiinni ja annan tuon tunteen jälleen vallata. Se polttelee edelleen, mutta vähän eri tavalla.