Kumipuvusta haarniskaan

Pari ihmistä on näemmä halunnut selata blogistani lähes kaikki kirjoitukset aina alusta asti. Innostuin sitten itsekin lukemaan noita vanhoja juttuja. Ihan kiva palautella tapahtumia mieleen. Neljä vuotta on tätä on harrastettu, ja jonkinlaista tyylimuutosta on varmasti havaittavissa. Joskus jaksoi vielä panostaa näihin juttuihin oikein kunnolla. Ihan arkisiinkin teksteihin teki mieli keksiä nasevia ilmaisuja. Virkkeitä on aina hauskempi lukea, jos kieltä on käytetty muutenkin kuin vain asioiden yksinkertaiseen selittämiseen.

Kävin katsomassa kankaalta lepakkomiehen uusimmat seikkailut. Kuten vähän pelkäsin, ennakkohehkutuksen lataamat odotukset olivat hitusen korkealla, enkä kokenut mitään ylitsevuotavaa euforiaa. Okei, Heath Ledger oli vakuuttava ja omalla tavallaan suunnilleen Nicholsonin veroinen Jokeri. En usko, että ilman Ledgeriä elokuva olisi saanut niin paljon arvostusta. Batmanin rooli jäi jotenkin vaisuksi, kateissa oli ritarin synkkyys. Yleensäkin koko juonikulku oli jotenkin takkuinen. Melkein jopa pidin Batman Beginsistä enemmän. Ei tuota silti katsomatta kannata jättää missään nimessä.