Vedän puoleeni

Paatin lähtiessä satamasta aurinko lämmitti, niin kuin jo junamatkalla nautittu riistohintainen olutkin. Hyvä fiilis, vanhoja tuttuja naamoja, ja taattu parin päivän totaali-irtaantuminen koulujutuista. Pahimmalta kauhuskenaarioltakin vältyttiin, laivalla oli muitakin kuin pelkkiä mummoja.

Iltaelämä oli aika yllätyksetöntä, mutta tarkoitus ehkä olikin viettää enemmän aikaa ihan vaan kaveriporukassa. Porukan ihmissuhderakenteista ja enemmistön mielihaluista johtuen päämääränä oli kuitenkin useimmiten se tylsähkömpi (ja hiljaisempi) baari. Ehkä olisi pitänyt karata aikaisemmin nuorekkaamman mestan puolelle. Aivan loppuillasta oli tietty yksi vähän mielenkiintoisempi yhteentörmäys. Vähän alle kolmekymppisen minua lähestyneen tytön (naisen?) suusta lainattua:

"Sä oot ihana, mutta niin kauheen nuori. Löydät jonku paljon paremmankin kuin tämmönen vanha harppu, oikeesti. Sovitaanko että mä oon vain sun viimeinen oljenkortes?"