Elämänkatsomuksellinen dilemma

Lähestyvä pääsiäinen toi taas mieleen sen tosiasian, etten ole kertonut isovanhemmilleni eronneeni kirkosta. En kerro yksinkertaisesti siitä syystä, että he vanhemman ikäluokan uskonnollisina ihmisinä pahoittaisivat turhaan mielensä. En usko, että voisin perustella valintaani heille mitenkään niin, että asia olisi täysin ok. Toistaiseksi kertomatta oleminen on aika helppoa. Uskonasiat eivät ole arkipuheissa, eivät he onneksi niin hartaita uskovaisia ole.

Vaan entäs sitten, jos olisin aikanaan menossa naimisiin, ja kirkkohäät loistaisivat poissaolollaan. Veikkaanpa, että ilman kirkkohäitä olisi jo äippäkin salaa pettynyt, vaikkei sanoisikaan mitään. Jonkinlainen ratkaisu asian suhteen olisi tehtävä. Ja mikään ratkaisu tuskin olisi kaikkien osapuolten mieleen. Onpa hyvä juttu, etten ole menossa juuri nyt naimisiin.