Arviointia

Nyt on puhuttu paljon siitä, miten ihmisten työuria saataisiin pidennettyä nimenomaan alkupäästä. Väkisinkin tulee mieleen, että koulu- ja opiskeluaika on kuitenkin paljon muutakin kuin pelkkää työelämään valmistautumista. Opiskeluaikana sosiaaliset verkostoitumismahdollisuudet ovat parhaimmillaan. Duuniarjen vakiinnuttua oli ikävä huomata, että juuri tuttavapiirin rakentamiseen olisi kannattanut panostaa aikanaan vähän enemmän. Toisaalta, jos ihminen on syrjäytyäkseen, niin ei siinä välttämättä yksi ylimääräinen opiskeluvuosi auta.

Kolmenkympin kriisi ilmeisesti lähestyy, kun kadotettu nuoruus alkaa kaduttaa... Miksi parhaat muistot ovat vähintään viiden vuoden takaa?

Ai niin, on pakko mainita, että ne jättikokoiset imagosilmälasit, joita nykyään näkee vähän väliä, ovat kyllä naurettavan näköisiä. Ja yksi nätti kassatyttö on ilmeisesti vaihtanut työpaikkaa.