Matkajännäri

Olen onnistunut tekemään kiskomatkailusta itselleni jonkinlaisen mörkön. Ja joskus vielä ihmettelin, miten ihmeessä joku voi kammota esimerkiksi rautatieasemia. Oikeastaan ahdistuneisuutta aiheuttaa mikä tahansa liikenneväline tai paikka, jossa on pakotettu olemaan ison ihmisjoukon keskellä vailla mitään järkevää tekemistä. Yksi helvetin neronleimaus on ollut laittaa juniin ja busseihin niitä penkkiasetelmia, joissa joutuu istumaan nenät vastakkain muiden matkaajien kanssa. Siinä sitten tuijotellaan tai etsitään vaivaantuneena sivuilta jotain, mihin kiinnittää katseensa.

Kiusallisen itsetietoisuuden hämäämiseksi voi tietty yrittää pitää käsillä jotain tekemistä, kuten purkanjauhantaa, lukemista tai musiikin. Tällaisten rituaalien kehittäminen on ilmeisesti kuitenkin huonoin mahdollinen ratkaisu, joka ainoastaan ruokkii ongelmaa. Aikanaan mieli kyllä huomaa, jos sitä yritetään huijata.