Kaikesta huolimatta

Toivotan joulua. Adjektiivin saat valita itse.

Väärinymmärretty

Ei tästä tule taas mitään. Pitäisi opetella ottamaan itsensä vähemmän vakavasti. Nykyisellään teen itsestäni tahtomattani aivan jotain muuta kuin oikeasti olen.

Hei sinäkin, joka näit minut. En minä ole tuollainen.

Pakkojoulu

Minulla on jo täysi joulu-uupumus päällä, vaikka pahin härdelli on vasta edessä. Tämä odotus vaan kasvattaa stressiä päivä päivältä. Luvassa enimmäkseen väkinäistä yhdessäoloa sukulaisten kanssa, joita näen vain muutamia kertoja vuodessa. Isäni puolen sukulaisten kanssa en ole oikein koskaan ollut erityisen läheisissä väleissä. He asuvat kaikki lähellä toisiaan ja ovat mukana toistensa elämässä. Minä taas asun eniten erillään, joten olen aina täysin ulkona tapahtumista, eikä toisaalta kiinnostustakaan ole hirveästi kumpaankaan suuntaan.

Haaveilen vaihtoehtojoulusta. Joku ulkomaanreissu voisi olla juuri sopiva korvike. Vaan en vielä toistaiseksi ole raaskinut moista toteuttaa. Tiedän, että vanhempani haluavat minut jouluksi kotiin. Joulun viettäminen yksin jossain muualla tuntuisi jotenkin keljulta heitä kohtaan. Vaikka olen jo pitkään ollut kyllin vanha asettaakseni itseäni enemmän etusijalle, olen silti joissain asioissa pohjimmiltani liian kiltti.

Me luolamiehet

Havainto. Pahimmat jännitystilat näyttävät syntyvän silloin, kun on nukkunut edellisyönä liian vähän. Pakko yrittää pitää säännöllisempi unirytmi.

Olen monesti funtsinut, että se, miten suhtautuu eläimiin, varsinkin lemmikkieläimiin, kertoo aika paljon ihmisestä. En nyt tarkoita sitä, että pitäisi vastustaa eläinten teollista kasvattamista ravinnoksi tai väistellä muurahaisia. Tarkoitan sitä, mikä tunnereaktio seuraa esimerkiksi kärsivän eläimen näkemisestä. Olen vahvasti sitä mieltä, että sellaiset ihmiset, jotka kokevat tuollaisen tilanteen tuntematta minkäänlaista mielipahaa, pitävät sitä mahdollisesti huvittavana, tai pystyvät jopa itse tarkoituksella tuottamaan kärsimystä puolustuskyvyttömälle eläimelle, ovat yksilöitä, jotka jarruttavat ihmisen kehittymistä lajina. En voi sanoa, että heissä on perustavanlaatuista vikaa (vaikka haluaisin), vaan heillä on ainoastaan tuollainen alkukantaisempi ominaisuus, joka ei ole vuosien saatossa kitkeytynyt pois. Mielestäni pelkästään tuon ominaisuuden perusteella voidaan arvioida sitäkin, miten paljon potentiaalisia ongelmia yksilö saa elämänsä aikana aikaan.

Eläinrääkkäys taitaa olla yksi niitä harvoja asioita, jotka saavat minut välittömästi näkemään punaista.

Miehet ja naiset

Nettihesarin antia. Korkein oikeus teki päätöksen, jonka mukaan mies ei saa takaisin toisen miehen lapsesta maksamiaan elatusmaksuja, koska nainen on heikossa taloudellisessa tilanteessa ja mies tarpeeksi varakas. Nainen tiesi alusta lähtien, ettei aviomiehensä ole lapsen oikea isä, kun taas aviomies luuli olevansa lapsen isä. Eron tultua mies ilmeisesti maksoi jonkin aikaa elatusmaksuja, kunnes totuus kävi ilmi. Käräjäoikeus tuomitsi jo naisen maksamaan elatusmaksut takaisin, mutta hovioikeus kumosi päätöksen.

Varmasti päätöstä voidaan perustella esimerkisi sillä, mikä on lapselle parhaaksi. En myöskään ole koskaan ollut sitä mieltä, ettei naisilla saisi olla lastensaantiin ja äitiyteen liittyviä etuoikeuksia. Mutta silti jokainen moraaliaivosoluni huutaa, että tässä kävi nyt niin väärin. Taas nähtiin, että yksittäinen hyväksikäyttäjä voi pilata koko periaatteellisen järjestelmän.

Otetaan vielä leikkimielinen esimerkki. Jorma ja Marjatta vetävät pikkujouluissa pään täyteen ja päätyvät lopulta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä viettämään yhteisen, hikisen ja huonosti ehkäistyn yön. Seuraavana päivänä kumpikin toivoo, ettei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Sitten koittaa se iloinen päivä, kun Marjatan pissatikku näyttää positiivistä. Marjatalla on aimo läjä vaihtoehtoja. Hän voi esimerkiksi tehdä abortin, synnyttää lapsen ja antaa adoptoitavaksi, pitää lapsen kertomatta Jormalle tai pitää lapsen ja vaatia Jormalta elatusapua. Jorman vaihtoehdot? Alistua siihen, mitä Marjatta päättää tehdä.

Degeneraatio

Tuollainen puolisula lumisohjo on ehkä ikävin päällyste ympärivuotiselle fillaroijalle. Se tarttuu renkaan kuvioihin ja murtuu alta niin että eteneminen on yhtä luikertelua. Vastaantulijat katsovat kuin hölmöä, joka ei osaa ollenkaan ajaa suoraan. Aivan kuin tuulen silmiin piiskaama räntäsade ei olisi ollut tarpeeksi, pari vapaan kasvatuksen raakiletta vielä heitteli jostain pusikosta ohikulkeneita lumipalloilla. Onneksi eivät osuneet.

Sukupuolihinnoittelun kieltävä laki meni sitten ilmeisesti heittämällä läpi. Ylläripä pylläri. Taloudellinen taantuma on pikkujuttu tällaisen älyllisen taantuman varjossa. Toivottavasti pian kieltävät myös palvelujen tarjoamisen ainoastaan toiselle sukupuolelle. Menen välittömästi jonkun gynekologin pakeille, läväytän pippelin pöytään ja vaadin tasa-arvon edellyttämää palvelua. Tosin se ilkeännäköinen levitininstrumentti hieman arveluttaa...

Tip tap

Pikkujoulut voisi vaikka kieltää. Ainakin sellaiset, joissa saa rajattomasti ilmaista viinaa, jolla kylvettää kaikki aivosolunsa. Osittain siitä kylvystä varmaan johtuikin, että seuraavana päivänä lähes yhtä armottoman setin vetäminen vaikutti hyvältä idealta. Luvassa taitaa olla Jurassic Parkin karmein jatko-osa.

Julkaistujen ja julkaisemattomien avautumistekstien perusteella tänä viikonloppuna sosiaalinen avuttomuus konkretisoitui jotenkin tavallista selkeämmin. Pikkujouluaikana ilmeisesti passiivisimmatkin pelimiehet kaivautuvat koloistaan esittelemään kykyjään. Päästäkseen kololle. Rumpufilli. Tappiomielialaa lietsoo entisestään se, kun näkee tyyppejä, joita piti itseäkin surkeampina reppanoina, mutta jotka ovat kuitenkin jostain taikoneet naisen käsipuoleensa.

Sitten asiaan. Kuka keksi aikanaan, että vaatteiden käyttäjän sukupuoli pitää määrätä napituksen tai vetoketjun puoleisuudella (sovitaan että tuo on täysin validi sana), vaikka vaate olisi niin käyttötarkoitukseltaan kuin ulkonäöltään muuten täysin sukupuolineutraali? Ja mikä tärkeämpää, miten tuo vaatteiden käsittämätön sukupuolittaminen on sallittua vielä tänä tasa-arvon kulta-aikana? Naisasialiike toimikoon.

Minä

Vitun vitun vittu että vihaan tätä mun roolia.

Moi, olen se tyyppi, joka kuuntelee siinä vieressä. Saatan välillä kommentoidakin jotain, mutta ei siitä yleensä minkäänlaista jatkokeskustelua viriä. Minun kanssani ei kannata jäädä kahden, koska seurauksena on yleensä vaivaantunut hiljaisuus. Yhteiset puheenaiheet ovat harvassa. Ei kannata kuitenkaan loukkaantua, vaikka en puhuisi sinulle juuri mitään. Minulla ei ole mitään henkilökohtaista sinua vastaan. Jos kuitenkin haluat yhä lyöttäytyä seuraani, älä tee sitä siksi, että koet sen jotenkin velvollisuudeksesi. Äläkä ainakaan oleta, etten erota, mikä on sääliläppää.