Maissilapset

Lapsena näin usein Disneyn piirretyissä, miten maissia syötiin suoraan isosta tähkästä nakertamalla. Joskus sitä nakutettiin riveittäin kuin kirjoituskoneella, ja päässä kuului aina askelpalauttimen kilahdus. Saattoipa tuota nähdä ehkä Aku Ankka -lehdessäkin. Jollain tavalla tuo maissinsyöntitapa tehtiin niin houkuttelevan näköiseksi, että minulle jäi ikuinen suupieliä valuttava mielikuva suuresta herkusta.

Kävipä niin, että en koskaan päässyt tuota kokeilemaan. Taisin joskus äidiltä kysyä, mutta koskaan ei tähkiä ostettu. Vuodet kuluivat, ja ajatuskin lopulta painui unohduksiin. Kunnes koitti tämä päivä. Näin kaupassa isoja meheviä maissintähkiä ja päätin välittömästi toteuttaa kauan kyteneen unelmani.

Nakertelin tähkästä muutamia suullisia ja siihen se jäikin. Pettymys oli suuri, mutta odotettu. Jos ei maissi maistu miltään salaattipöydässä tai hernemaissipaprikasekoituksessa, niin miksi se maistuisi yhtään kummemmalta suoraan tähkästä. Koskaan ei pidä aliarvioida mielikuvien tehoa.