Vielä jaksaa

En tiedä, voiko sitä koskaan kasvaa liian vanhaksi mennäkseen kesäfestareille. Monilla on käyty, ja monilla tullaan varmaan vielä käymään. Aurinkoa, persoonallisia ihmisiä ja lupa irtautua pariksi päiväksi arjesta. Festarialue ja sen ympäristö on hetken aikaa täysin oma maailmansa. Vaikka yleensä en viihdy väenpaljoudessa, festareilla on kuitenkin jollain tavalla helpompaa sekoittua sinne massaan. Olkoonkin viinalla kostutettua touhua, mutta enimmäkseen ihmiset pitävät vaan hauskaa ja osaavat käyttäytyä. Tai ehkä osaan vaan pysytellä oikeanlaisessa seurassa.

Kun jengiä on ahdettu paljon suhteellisen pienelle alueelle, on tavallaan todennäköistä, että niitä positiivisiakin yhteentörmäyksiä aina joskus sattuu. Usein ne ovat vaan elämistä siinä hetkessä, pysyvämmät tuttavuudet ovat ymmärrettävästi harvinaisia. Ihmisiä on saapunut paikalle sieltä sun täältä, matkojen takaa. Festarit antavat mainion tekosyyn hieman laistaa tiukimmista periaatteista ja käyttäytymismalleista. Taisin minäkin taas saada uuden merkinnän festaritapausten listaani. Kaksi huonosti kuvaavaa sanaa, mutta parempiakaan en keksi.

Festareiden jälkeen on aina tämä sama fiilis.