keskiviikkona, toukokuuta 26

Kuuma suihku

Minä olen niitä, jotka eivät malta tulla suihkusta pois. Vedenkulutuksesta viis. Varsinkin hikisen lenkin jälkeisissä endorfiineissa tai muuten vaan vähän viluisena lämmin suihku tekee aika eetua. Ja lämpöä saa tosiaan vääntää rennolla kädellä pikkulapsirajoittimenkin yli niin, että lopulta koko kylpyhuone höyryää.

Saunassa itsensä saa kyllästää lämmöllä, eikä suihku pidä samalla tavalla otteessaan. Ja tietty saunan yhteydessä kaipaa viileämpää vettä.

sunnuntaina, toukokuuta 16

Kun etsivä ei löydä

Niin, tiedetään, en löydä etsimääni yökerhoista. Olen siellä pelkkää täytettä, jonka joutuu ohittamaan etsiessään jotain kiinnostavaa. Otollisempiakin, eri tyylisiä kohteita, varmasti löytyisi, mutta lähes olematon baariseurani rajoittaa paikkoja, joissa kehtaa käydä. Ihan yksin ei ainakaan kykene jäpittämään missä tahansa.

Tuntuu niin helvetin epäreilulta, että suunnilleen kaikki muut tuntuvat löytävän kumppaninsa ja sydänystävänsä ihan sattumalta ja itsestään ilman sen kummempia ponnisteluja. Lähituttavissa on tosin niitäkin, jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, mutta ovat jo käytännössä luovuttaneet ja lakanneet etsimästä aktiivisesti seuraa. Missä ovat markkinat sellaisille ihmisille, jotka missasivat tai muuten vaan sössivät kaikki teini-iässä ja opiskeluaikoina eteen tulleet tilaisuudet? Ei sellaisia ole.

Missä piileskelevät kaikki yliopisto- ja korkeakoulunaiset? Ne harvat semikontaktit, joihin olen viime aikoina törmännyt, ovat olleet pääasiassa joko ammattikoulutettuja tai opiskelupaikkaa vielä hakevia. Olen monesti palannut miettimään, miten paljon koulutustaustalla tai koulutusvaiheella merkitystä, jos aikoo jonkun kanssa elellä yhdessä. Vaikea sanoa.

torstaina, toukokuuta 13

Isolla ämmällä

On aina yhtä hämmentävää lukea noita juttuja, joissa valitellaan, että pojat eivät pärjää koulussa, jäävät jälkeen ja syrjäytyvät. Itse kun pärjäsin vallan mainiosti, ei tehnyt oikeastaan koskaan edes tiukkaa. Iso osa kavereistanikin pärjäsi, ja nekin, jotka pärjäsivät vähän huonommin, ovat edenneet elämässään ainakin pintapuolisesti hyvin, jopa paremmin kuin opiskelujaan jatkaneet. Tietty oli ne muutamat, joiden tiesi jo varhaisessa vaiheessa olevan toivottomia tapauksia. Oli niitä tytöissäkin, mutta vähemmän.

Vastaavasti kun puhutaan, miten pojat ovat vaikeita kasvattaa ja varsinkin murrosiässä erityisen kauheita, tuntee teininäkin enimmäkseen kilttinä (oli minullakin synkät tuntini) pysytellyt poika itsensä puolittain kastroiduksi. Olemmeko lainkaan oikeita miehiä, jos edustamme joka asiassa sitä tilastopoikkeamaa?

perjantaina, toukokuuta 7

Täyttäkää maa

Kaikkien näiden talouskriisien, luonnonkatastrofien ja humanitääristen ongelmien keskellä tulee aina miettineeksi, miksi holtittomaan väestönkasvuun ei suhtauduta vakavammin? Se on kuitenkin yksi jättimäinen tekijä, joka vaikuttaa lähes kaikkeen ja tekee tyhjäksi kaikki pikkuponnistelut. Jos ihmisiä olisi vähemmän, kulutettaisiin vähemmän resursseja, saastutettaisiin vähemmän ja tarvittaisiin vähemmän elintilaa. Sekin on tyhmää, että kuivia ja karuja seutuja yritetään väkisin asuttaa. Jos ei luonto tarjoa jossain elantoa, ei siellä kannata elää.

Suomessakin kovasti kannustetaan tekemään enemmän lapsia, koska väkiluku ei enää kasva entiseen tapaan. Miksi ihmisten lisääminen on jotenkin itsestäänselvä tavoite? Eikö nykyiselläkin määrällä pärjätä? Ei yhteiskuntaa ja talousjärjestelmääkään voi rakentaa sen varaan, että nuoria ikäluokkia on aina enemmän kuin vanhoja. Loputon kasvu rajallisessa elinympäristössä on mahdotonta.

sunnuntaina, toukokuuta 2

Yks kaks koli neli

En ymmärrä, miten joiltain ihmisiltä voi puuttua täysin rytmitaju. Oltiin sitten intissä marssimassa tai yökerhon tanssilattialla, niin aina löytyy niitä, jotka ajoittavat liikkeensä täysin satunnaisesti, eivätkä tunnu oppivan edes pidemmällä aikavälillä. Itselle jonkin rytmin noudattaminen tulee jotenkin niin luonnostaan. Väärässä rytmissä tekemisen huomaa välittömästi, eikä se tunnu lainkaan oikealta. Usein ei tarvitsisi edes tietää, minkä rytmissä tehdä jotain, kun voi vaikka vain katsoa muilta mallia. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa?