Ei festarirakkautta

Onkohan sitä tullut vanhaksi, kun kesän festareillakin kaipaa enenevässä määrin keikkojen näkemistä pelkän festarimeiningin ja luontoryypiskelyn ohella. Ulkoilma-PA:n äänessä on jotain taikaa. Taas kerran kävi kuitenkin mielessä, että esiintyjiä voisi olla huomattavasti vähemmänkin tapahtumien juuri kärsimättä. Nykyisellään aikataulut ovat kuitenkin sen verran tiukkoja, että kaikkea haluamaansa ei välttämättä ehdi näkemään, jos haluaa välillä vähän sosialisoidakin. Miten olisi festari ilman esiintyjiä? Aidattu alue, nimellinen sisäänpääsymaksu ja kojuja täynnä ruokaa ja juomaa.

Aina on yhtä haikea ja tyhjä olo, kun pitää lampsia takaisin kaavamaiseen arkeen. Eikö festaritunnelma voisi jollain tavalla elää vähän pidempään? Siinä on jotain vapauttavaa, enkä nyt tarkoita mitään sekopäistä ördäilyä. Ei vaan taida onnistua nykyisessä työnteon ympärille rakennetussa tunnelissa. Vaatisi ainakin laajan ja aktiivisen ystäväpiirinkin. Pieni hippi sisälläni vaikeroi.