Reissumies on leipä

Aina matkaillessa koen väliaikaisen valaistuksen siitä, miten turhaa on se tavanomainen pyrkimys haalia itselleen mahdollisimman paljon asuinneliöitä, luksusta ja muuta materialistista omistettavaa. Elämykset, erilaiset kulttuurit ja pelkkä uuden ja erilaisen näkeminen antavat niin paljon enemmän.

Toisaalta reissuilla joutuu myös toteamaan, että vaikka minulle ei tuotakaan mitään vaikeuksia pärjätä omillani, ei minulta löydy oikein luonnetta todelliseksi yksinmatkaajaksi. Varsinkin matkailussa törmää jatkuvasti siihen tosiasiaan, että kaikki on suunniteltu vähintään kahdelle ihmiselle. Jos olet yksin, olet jotenkin outo ja poikkeava.

Enpä edes tiedä, olisiko minusta aidoksi backpackeriksi, vaikka löytäisin jostain hyvän matkakumppaninkin. Tyydyn katselemaan ja kuuntelemaan kateellisen vihreänä sivusta muiden reppumatkaajien kokemuksia.