Kotia kohti

Laahustan laukkuni kanssa pysäkille. Bussia ei kuulu. Alkaa näyttää siltä, että myöhästyn junasta. No, vartin jäljessä aikataulusta se lopulta hurauttaa paikalle. Mulkaisen kuskia tympeä ilme kasvoillani. Matkalla selviää todennäköinen syy aikataulun pettämiseen. Kuski on joku hemmetin amatööri. Ei se meinaa saada autoa ollenkaan liikkeelle jäisiltä pysäkeiltä, saati sitten pysähtymään niiden kohdalle.

Koska olin ostanut lipun jo aikaisemmin, ehdin asemalaiturille vähän ennen rautahevosen tuloa. Ohitseni kävelee lämpimän näköisesti pukeutunut tyttö, jolla on iso reppu selässään. Se pysähtyy vähän matkan päähän, odottelee varmaan samaa junaa. Kauan tyttö ei malta olla paikoillaan, vaan lähtee tallustelemaan ympäriinsä jalkojaan hassusti viskellen ja pyörien. Tytön suu liikkuu äänettömästi jotain sanoja tapaillen. Ilme on keskimääräistä iloisempi ja välillä se muuttuu kunnon hymyksi.

... Pyöriessään tyttö vilkaisee minuunkin, kääntyy sitten poispäin ja hymyilee itsekseen. Siinä liikehtiessään se näyttää liikkuvan lähemmäksi minua, selkä edellä. Tyttö on jo ihan edessäni. Se kääntyy ja katsoo suoraan silmiin hymyillen. Ihmeissäni hymyilen takaisin, tyttö on ihan nätti. Yhtäkkiä se tulee ihan lähelle, kietoo kätensä ympärilleni ja katsoo yhä tiiviimmin silmiini. Tyttö työntää huulensa kiinni omiini. Tunnen olevani niin onnellinen...

"PLIM PLOM... Hetken kuluttua Seinäjoki." Havahdun ja avaan silmäni. Otan kuulokenapit korvistani ja laitan soittimen reppuuni. Nappaan laukkuni hyllyltä ja astelen ulos junasta.