Ostetaan joulumieli

Näin unta. Heräsin. Keitin teetä. Lähdin tenttiin. Yritin. Luovutin. Kävin syömässä. Tulin kotiin. Selasin nettiä. Viivyttelin. Yritin lukea. Väsytti. Otin nokoset. Heräsin. Vituttaa. Kirjoitan blogiin.

Joulun pääkaaos lähestyy. En näemmä ole ainoa, joka saa joulusta lähinnä vatsanväänteitä. Jos olisi rahaa ja varaa koetella perhe- ja sukulaissuhteita, lähtisin jonnekin pois. Vaan ei. Aattoiltana istun kiltisti sukuloimassa väkinäinen tekohymy kasvoillani. Ympärilläni riehuu lauma pikkukersoja vanhempineen. Puhuttavaa ei ole kenenkään kanssa. Joulupäivänä on luvassa samanlainen härdelli toisessa kaupungissa.

Ehkä raivostuttavan perinteinen kotijoulukin on kuitenkin parempi kuin jäädä vaikka kämpille yksin ryyppäämään ja manaamaan onnetonta elämää. Pihalla on mustaa ja pimeää. Onneksi sentään lämmintä, vaikka ollaan jo joulukuun puolivälissä. Ilmastomuutoksia. Perkeleen jenkit.

Kaikki nämä teennäiset "ilon juhlat" luovat salaa alitajuntaan pakottavan tarpeen hankkia oikeita ystäviä ja se elämänkumppani. Tunteen, että yksinolo olisi jotenkin pahasta. Oikeastaan yksin on helppoa ja yksinkertaista elää. Ei ole pakotteita suuntaan eikä toiseen. Muutama kaveri ja tuttava riittää. Kunnes sitten tulee se juhla-ajankohta, jolloin media yhdessä kauppojen ja muiden ihmisten kanssa torpedoi nämä järkevät (?) ajatukset, ja turha herkistely nousee pintaan...